Auton myyminen - Tervetuloa PayPal-huijausten maailmaan

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myöskin roadtrippi. Vesan on aika lähteä kotiin ja meidän on aika myydä hyvin palvellut auto. Perjantaina lähdimme aamulla ajamaan kohti Brisbanea. Emme halunneet ajaa liian pitkää matkaa, emmekä jaksaneet ajaa koko päivää, joten päätimme ottaa välistopin Gympiessä. Leirintäalue oli sama kuin viimeksi, edullinen ja hyvällä paikalla.

Lauantaina nousimme myös hyvissä ajoin, ja ajoimme Brisbaneen. Vesan lento lähti vasta illalla, joten kulutimme aikaa käymällä syömässä ja litkimällä olutta. Löysimme myös leirintäalueen sopivan matkan päästä, jonne kävimme iskemässä teltan pystyyn. Kun Vesa oli heitetty kentälle toivottaen hyvää kotimatkaa, palasimme leirintäalueelle Villen kanssa.

Olimme laittaneet autosta myynti-ilmoituksen nettiin Brisbanen alueelle siksi aikaa kun olimme Fraserilla. Saarella ei kuitenkaan ollut kenttää puhelimissa, jonka takia emme pystyneet vastaamaan saapuneisiin puheluihin. Kun olimme vihdoin päässeet Brisbaneen asti, kävi niin ikävästi että autosta kiinnostunut henkilö oli jo löytänyt itselleen uuden menopelin. Koska kyseinen henkilö ei kuitenkaan vastannut puhelimeen, jouduimme odottelemaan Brisbanessa kolme päivää ennen kuin asia selvisi.

Koska emme saaneet autoa kaupaksi Brisbanessa, päätimme ajaa Villen luo Gold Coastille. Siirsimme myös auton myynti-ilmoituksen Gold Coastin palstalle. Ensimmäinen henkilö laittoi tekstiviestiä jo heti seuraavana aamuna, ja perään sähköpostin. Olimme fiiliksissä vaikka tyyppi kuulosti vähän oudolta, ainakin saisimme auton nopeasti myytyä. Vastasin sähköpostiin ja kysymyksiin, hälytyskellot alkoivat kuitenkin kohta soida. Ohessa viesti;

Hello Liisa,

Great reading from you. I believe you must have buyer's interested in the purchase and I thought the best way to outbid them is by offering additional sum to the asking price. I am an oceanographer and am currently in the middle of the ocean in Tasmania. Am buying this as a surprise gift for my Dad in NZ.

To start with, I can only make the payment via paypal because it's very safe and secure for both of us. In case you don't have a paypal account I'll advice you to register for one at www.paypal.com.au. I won't be available to come for inspection due to my present location because I'll still be on the ship for the next 1 Month. I have a private pick-up agent that will contact you in-order to handle the pick-up at any location of your choice once the payment is completed.

I'll like you to tell me more about the present mechanical condition of the Vehicle, how often do you service it and the history? Send me your paypal email address and your name so that I can make the payment.

If you will like to speak to me over the phone, please call me on 0352940292 and tell whoever picks up the phone that you want to speak to Kelvin.
I'll be the one to handle the payment via paypal because the agent doesn't make payment on behalf of customers. Your quick response is greatly appreciated so that we can proceed with this transaction a.s.a.p.

Regards.
Kelvin

(Englantia taitamattomille: viestissä kerrotaan että tyyppi haluaa tarjota meille autosta (siis vuoden 1985 LandCruiserista!!) yli pyyntihinnan. Hän ei pääse katsomaan autoa, mutta luottaa siihen että se on kunnossa. Hän on itse töissä merellä, ja ostaisi auton yllätyslahjaksi isälleen Uuteen Seelantiin. Käteisellä hän ei voi maksaa, ja yrittää vakuuttaa meitä avaamaan PayPal tili koska SE ON LUOTETTAVA JA AINOA TÄYSIN TURVALLINEN MAKSUTAPA.)

Vaihdettiin tämän viestin jälkeen pari muuta viestiä - tyyppi kuulosti kuitenkin vähän oudolle, joten ruvettiin Googlettamaan (=etsimään netistä) vastaavanlaisia tapauksia. Laitettiin hakusanaksi "Paypal fraud/scam". Ja mitä löytyikään - kymmenia vastaavanlaisia huijauksia, ja ihmisten kertomuksia miten he ovat menettäneet sekä rahansa että tavaransa.

Ilmeisesti jenkeissä tätä tehdään enemmänkin. Eli ostaja tarjoaa hieman pyyntihintaa isomman summan myyjälle herättääkseen mielenkiinnon. Ostaja ei ikinä pääse katsomaan ostettavaa tuotetta, vaan kertoo luottavansa myyjän sanaan. Hän siirtää luottokortilla maksun myyjälle, ja kun myyjä näkee maksun tulleen omalle PayPal-tililleen, hän luovuttaa tuotteen ostajan lähetille. Mutta, koska rahan klieraus kestää useamman päivän, ei raha todellisuudessa ole ikinä siirtynyt. Kun tavara on luovutettu, ostaja soittaa omalle luottokorttiyhtiölleen ja kertoo virheellisestä maksusta, jolloin raha palautuu ostajalle, ja myyjä jaa ilman tuotetta että rahaa.

Hauskaa, tämän jälkeen näitä viestejä rupesi tulemaan - mitä mielikuvituksellisempia tarinoita. Nauttikaa :)

Hello,
Thanks for the swift reply, What is your last asking price so that we
will cut short the negotiation process. I have read details about the
vehicle on the ad and i am genuinely interested but i need to let you
know that i am not available at the moment, i am in Malaysia and i
will be using the vehicle for private purposes here in Malaysia. I
will be handling the pick up/delivery of the vehicle to me here in
Malaysia through a legal government approved private shipping company
that has their headquarter situated in Malaysia but be rest assured
that shipment or pickup will not take place until after i have paid
all cost of the vehicle and your funds has been confirmed cleared into
your hands . Please note that i will not be needing the rego because
it will be invalid over here so please remove the registration. I need
to know your terms/conditions regarding payment as i need the vehicle
here as soon as possible and i intend to pay right away if we can come
to a conclusion soon so kindly let me know your mode of payment. Hope
to read from you asap.

(suom. Eli tyyppi on Malesiassa, ei pääse katsomaan autoa, ja firma hoitaa noutamisen, ja meidän pitäis poistaa auto rekisteristä. Toki saadaan rahat PayPal-tilille ennen noutoa.)

Thanks a lot. I have made my research and read the vital information
about the vehicle on the website and everything is okay by me. I have
actually tried to get a kind of this vehicle from here earlier but
most of the ones I got either have one huge mechanical fault or the
other and some have even had terrible accidents in the past while some
are extremely exorbitant.
As to your final price, Price is Ok so kindly confirm so that we can
be sure we are on thesame page. So if you deem the transaction good
enough, I will be very glad to make the payment right away through my
PayPal account as I am currently working offshore and I
won't definitely be able to make it to my bank to make bank wires
across to you. As to shipping and change of ownership processes, you
need not worry yourself about how the vehicle will get to me here in
Malaysia as I will contact the shipping company here who will handle
that. Do get back to me right away with your PayPal Email address and
Full name so that I can remit the payment asap and all other pickup
processes can follow immediately your funds clears into your account.


(suom. Tässä jätkä kertoo että meijän auto olis sille ku taivaan lahja ja kaikissa Malesialaisissa autoissa on joku vika)

Vastasin sille että Sorry, voin ottaa vaan käteistä.

Awwww, I'm so sorry, i can only pay through paypal as paypal is the
best secure and most speedy payment method online. It is easy to
register an account, just go to www.paypal.com and register for an
account.About paypal, PayPal is the best online transfer for receiving
money worldwide,you can register an account with PayPal with your bank
details or credit card and if you don't even have any, you just
register and once the payment has been made, paypal will email you and
ask you how you want to receive money, so any transfer you made with
your PayPal goes through to your bank account,it is free,safe and
reliable. After you have registered for PayPal account,all i need is
just the full name and your email address with which you opened your
paypal account and once the payment has been made, they will contact
you and notify you about the pick up details and the shipper's
information. Let me know your thoughts.

Roy

PS: You will be getting your cleared funds before you release your
vehicle to the shippers so there's no need to be curious. Just set up a
paypal account on paypal's official website at www.paypal.com

(Tässä tää jäbä yrittää vakuttaa meijät avaamaan PayPal-tilin. No, ei avattu, eikä kaupoista tullu mitään.)

No, näitähän sitte riitti. Seuraava tapaus tekee vaan niin pitkää päivää ettei se pääse katsomaan autoa, mutta uskoo että ilmotus oli niin hyvä että se riittää, ja haluaa tarjota meille vähän enemmän. Se ei myöskään pysty puhumaan puhelimitse, koska linjat ei toimi huonon sään takia. Ja lopussa samaa viittausta PayPaliin kun muissaki viesteissä.

Due to nature of my job i will not be able to come for inspection,am a very busy type as i work long hours everyday,i have gone through your advertisement and i am satisfied with it.

I would have loved to talk to you on phone but i am a petroleum engineer I work mainly offshore, our phone is down on the rig right now due to bad weather, we can only communicate with our base for now.

Your price is Okay and i can offer you little bit more is $5,150, am offering you more than your asking price due to other potential buyers i hope my offer is acceptable..?

As for the payment..i will be paying you via the fastest and secure way to pay online(PayPal).

I have a private courier agent that will come for the pick up after the payment have been made ... So no shipping included.. As for the car pick up and test drive of the car,my private courier will be accessing that and they will also be coming for the pick up.Please send me your address so that my pick up agent can figure it out and come for the pick up and other necessary things after the payment have been made,they will also be coming with all the information needed,my details and transferring the name of ownership to me will be done by the pick up agent so you don't have to worry about that.

You can now send me your PayPal email so i can pay in right away and also include your address in your reply.If you don't have a paypal account, you can easily set up one...log on to www.paypal.com.au. and sign up. its very easy.I await your reply asap."

Verra.

Yhtään potentiaalista ostajaa ei valitettavasti kuitenkaan ollut. Päätettiinkin muutaman päivän päästä siirtää ilmoitus Sydneyyn, ja katsoa miten kauppa käy siellä.

to 17.2.2011

Fraser Island (6.607km)

Takana 12h yöunet ... oli pakko herätä vaikka tuntu että olisin helposti vetäny toiset mokomat putkeen. Miten sitä voikaan aina väsyttää? Tuntuu että mussa on joku ehtymätön unitarve, vähän ku graalin malja mut päinvastanen. Ei o mitään väliä miten paljon nukkuu, silti aina tarvitsee lisää unta. Sitäpaitsi unen tarve kasvaa kokoaika. Aluksi tulin toimeen 9 tunnin yöunilla ihan loistavasti, seuraavaksi tarve kasvoi 12 tuntiin, nyt se lähentelee jo 14 tuntia.

Tällä saarella on ollu ihanaa. Tänään on viimeinen kokonainen päivä, jonka jälkeen jatketaan takasin mantereelle. Vesa lentää Brisanesta Sydneyyn ja sieltä Suomeen. Me Villen kanssa ruvetaan myymään autoa ihan tosissaan, toivottavasti sitä ei tarvitse ajaa enää WA:n puolelle. (*WA = Western Australia = Länsi-Australia)

Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa, että oltaisiin ajettu Perthistä pohjoisen kautta itä-rannikolle, rannikkoa alas ja sieltä etelärannikon kautta takaisin länsi-rannikolle. Queenslandin tulvat ja pyörremyrskyt kuitenkin sotki suunnitelmia, ja peitti puolet reitistä veden alle. Onneksi, ei meillä näin jälkeenpäin mietittynä olis ollu IKINÄ varaa ajaa pohjoisen kautta, sitäpaitsi 7.000km sijasta ajamista olisi tullut 15.000km. Ihan reilusti siis.

Vaikka me saadaan itä-rannikolla vähemmän rahaa autosta (koska se on WA:n kilvissä), me säästetään bensassa ja kaasussa todella paljon, jos myydään auto täällä. Ongelmana on se, että kilpien takia auto pitää kuitenkin ajaa rekisteröitäviksi WA:n puolelle, joka karsii hyvin ostajia.

Auto ei kuitenkaan ollut tän postauksen idea, vaan Fraser Island. Aamulla siis pakattiin kamat kasaan, jonka jälkeen lähdettiin matkaan beach highwaylle. Ajettiin pikkumatka (about 40km) ja saavuttiin laivan hylyn kautta champagne poolsseille, jotka ovat meren muovaamia suolavesialtaita rannan vieressä. Homma on vähän niin kuin kuumat lähteet, paitsi että aurinko lämmittää meriveden altaissa. Besi taas paiskautuu kallioiden yli kovassa aallokossa altaisiin. Koska aurinko on täällä kuuma, on vesi altaissa huomattavasti lämpimämpää, kuin merivesi. Tosin, merivesi itsessään on jo about 30 asteista.

Lillumisen ja muutaman sadekuuron siivittämänä jatkoimme matkaa. Hassu muuten katsoa jengiä siellä altailla. Samat tyypit, jotka vain hetkeä aikaisemmin olivat hengailemassa vedessä, juoksevat sateen tullen kallioiden alle suojaan. Camoon - jos ilma on melkein 40 asteista ei se sade edes tunnu kylmältä. Ja siinä vedessäkään ei armaan kastunut ennakkoon?

Sateen jälkeen oli ihanan raikas ajaa - ja pääsimmekin perille yöpymispaikalle asti. Ajomatkalla pojat yrittivät bongailla syöttejä rannalta illan kalastusta varten. En ole niin fanaattinen kalastaja (rehellisesti, kaukana fanaattisesta, tykkään mato-onkimisesta), että tietäisin tarkkaan mitä me etsittiin. Ilmeisesti kaettiin jotain simpukoita, jotka näyttää meressä joltain pieniltä kummuilta jotka sitten julmasti avataan ja keihästetään kalan ruoaksi.

Tää saari on kyl niin täynnä kaikkee ötökkää ja matelijaa ja lentävää ja hämähäkkiä ja kaikkea mahollista mikä menee mun kasveneen kuvotuskyvyn yläpuolelle. On ihan okei, jos nään yhen hämähäkin, mutta kun niitä on kymmeniä, ja ne ovat isoja, ja ne hengailevat KAIKKIALLA, mulle iskee ahdistus.

Kuvitelkaa, astutte pahaa aavistamatta vessaan, ja ensimmäinen mistä huomaatte tulleenne hämähäkkien valtakuntaan on kasvoille iskevät seitit. Pieni paniikki - sydän hakkaa, mut ei se mitään - on seitteihin aikaisemminkin koskettu. Kun saatte ne seitit pois naamalta rupeatte katselemaan ympärillenne ja kartoittamaan minne koppiin kannattaa mennä. Koppi nro 1: Hämähäkkiyhdyskunta on levittäytynyt kaikkialle. Pöntölle on mahdoton päästä koskematta hämähäkkeihin. Koppi nro2: Koppi itse on koskematon, mutta ovessa on about 5 hämähäkkiä, joiden seittien läpi olisi käveltävä päästäkseen koppiin. Tässä vaiheessa ahdistus ja hätä kasvaa - jonnekkin on päästävä! Koppi nro 3: Myöskin hämähäkkien vallassa, MUTTA, kumartumalla on mahdollista päästä seittien ali, ja JOS hämähäkit pysyvät liikkumatta eivätkä häiriinny vessassa käymisestäsi saatat pysyä koskemattomana.

Kun hämähäkeistä on selvitty, pääsee tutkimaan kaikkea lentävää. Kaikki varmaan ovat kokeneet suomen moskiittokesän - ennen kuin valittaa suomen hyttysistä, kehotan tulemaan käymään tänne saarelle ja tutustumaan paikalliseen hyttyskantaan. Voi elämä paljon niitä voikaan olla. Vaikka kuinka on myrkyillä kyllästetty, jostain varmasti löytyy kohta josta kannattaa maistaa. No entä jos pitää vaatteita? Ei auta, nämä superhyttyset hoitavat homman college-asun läpi. Apureina on noin 2cm pitkiä paarmoja, jotka ovat immuuneja hyttysmyrkyille.

No, kun hyväksyy näyttävänsä seuraavana aamuna ruton saaneelta punaisilla paakuilla kyllästetyltä kutiavalta ihmisrauniolta voidaan siirtyä eteenpäin. Mikä olisikaan mukavampaa kuin astua pimeässä myrkyllisen raukka-rupikonnan päälle? No, harva asia. Entä mukavampaa kuin astua kahden raukka-rupikonnan päälle? Vielä harvempi asia. On erittäin, korostan: ERITTÄIN epämiellyttäää yrittää suunnistaa pimeällä vessaan kun maa on mustanaan rupikonnista. Niiden päälle on lähes mahdotonta olla astumatta. Fiilis on vähän kuin Hitchcockin Linnuissa, paitsi että rupikonnat eivät lennä - ainakaan omasta tahdostaan.

Näinä hetkinä - ötökkätaivaassa - vaikka kuinka rakastankin telttailua, pistää miettimään miltä se mukava hotellihuone nyt tuntuisi?

ke 16.2.2011

ke 16.2.2011 Fraser Island (6.607km)

Vähän oli ihana nukkua! Mistään ei kuulunut mitään, ilma oli raikas ja tarpeeksi lämmin. Ainut down side koko hommassa oli kahden aikaan yöllä alkanut rankkasade, joka ajoi Vesan nukkumaan loppuyöksi autoon. Toki, olisihan pihalla seisonut pikkunen miniatyyriteltta, mutta niin houkuttelevalta kun se varmaan oli yöllä tuntunutkin, Vesa oli päättänyt valita ultimate-cruiserin jo hyväksi havaitun takapenkin.

Koska meillä ei ollut sähköä, eikä mikään muu valo kuin pari fikkaria toiminut, menimme nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Tästä johtuen heräsimme aamulla jo kuuden aikaan. Me emme Villen kanssa kuitenkaan nousta, ja Vesa päätti lähteä omalle tutkimuskävelylle Dingo-metsään.

Niin kuin taisin jo edellisessä postauksesa kirjottaa, saarella on paljon dingoja, ja monet camping-alueet ovat aitojen takana. Jalankulkijoille on portit, ja autot pääsevät alueille ajamalla leveän portin läpi, joka on alapuolelta varustettu sähkölangoilla noin kahden metrin matkalta. Vesa haki vähän kokemusta sähköshokeista kävelemällä autoille tarkoitetusta portista läpi. Aikuisia tosiaan dingot eivät ole tappaneet, autot ovat hoitaneet sen homman. Aikuisia dingot ova purreet ja raadelleet. Kaikkialla on kylttejä jossa kehotetaan pitämään kaikki ruokatarvikkeet lukituissa astioissa, sekä pysyttelemään lasten lähellä jatkuvasti. Kylteissä on myös erilaisia puolustustapoja ja paripuolustustaktiikoita.

Aamu oli varsin mukava. Sinä aikana kun Vesa oli suorittamassa aamulenkkiään alkoi rankkasade. En ole varma satoiko vesi taivaalta, vai jostain poikittain mutta sen voin sanoa että paljon sitä tuli. Odottelimme sateen lakkaamista, emmekä Villen kanssa uskaltaneet poistua ollenkaan teltasta. Vesa palasi noin vartin päästä täysin uitettuna.

Odottelimme sateen lakkaamista ennen lähtöä, mm. käymällä dollarisuihkussa. Tosin, ulkonakin satoin niin paljon vettä, että sielläkin olisi todennäköisesti saanut kätevästi ilmaisen suihkun. Rangereille olisimme varmaan siinä tilanteessa joutuneet selittämään mitä kolme vaahtoavaa alastonta vartaloa tekee perheiden leirintäalueella - aussit eivät kuitenkaan suhtaudu alastomuuten yhtä avoimesti kuin suomalaiset.

Suihkun ja aamupalan jälkeen oli aika lähteä liikenteeseen. Mutta mitä tapahtuukaan - ei mitään. Auto ei käynnisty, ei inahdustakaan. Ei hätää, onhan meillä autossa kaksi akkua juuri tällaisten tilanteiden varalta, jos vaikka toinen kuluu tyhjäksi. Avataan konepelti, ja huomataan akkujen olevan "both"-asennossa. Niin, olisi ehkä kannattanut vaihtaa illalla akut pois "both" asennosta, ja käyttää vain yhtä akkua, jolloin kahdesta akusta olisi hyötyä. Jääkaappi oli imenyt molemmat tyhjiksi. Shit.

Ei hätä ole tämän näköinen, työnnetään auto käyntiin. On sitä mäkistartti ennenkin tehty! (Tosin, about 2000kg painavalle 4L koneen omaavalle maasturille homma ei ole niin yksinkertainen kuin luulisi.. jos nyt joku niin luulee..)Plussana tälle kaikelle oli maastoajoon tyhjennetyt renkaiden ilmanpaineet, ja mäki, jonka takia mäkistartti pitää yrittää tehdä pakilla. SUPER FUN!

No, ensin minä hyppään rattiin ja pojat yrittävät työntää autoa pois parkista. Ne työntää naamat punasena silmät ulos pullistuen pienen mäen ylös, ja auto saadaan kuin saadaankin lähtöasetelmiin. Tämän jälkeen vaihdetaan työntäjiä. Minä ja Vesa ollaan naamat punasina ja Ville on kuski.

Kuten arvata saattaa, eihän hommasta mitään tullu. Joka ikinen kerta kun kytkin nostetaan ylös, auto pysähtyy kuin seinään ilman että moottori edes äännähtää. Pelkäsin jokaisella kerralla että juoksen vahingossa autoa päin ja murran nenäni. Yritetään kolme kertaa, jonka jälkeen olemme niin lähellä puoli metriä syvää mutalammikkoa että luovutamme - niin houkuttelevalta kuin mutaleikit kuulostavatkin. Ei auta muu kun lähteä metsästämään muita autoja - tämäkin huippuhomma paikassa, jossa päivän aikana näkee noin 5 muuta ajoneuvoa.

Meillä kuitenkin kävi tuuri, ehkä tämäkin Vesan jatkuvan hyvän onnen takia. Jo noin 5 min odotuksen jälkeen paikalle sattui auto jolta saimme tarpeeksi virtaa auton käynnistykseen. Saaren tutkiminen saattoi alkaa.

Ensimmäisenä etappina päätimme mennä Lake McKenzielle, joka on saaren ehkä kuuluisin (ja siten myös eniten turisteja täynnä oleva) nähtävyys. Tämä on myöskin kaunis järvi valkoisen hiekan rannalla, mutta pakko myöntää että pidin enemmän ensimmäisen päivän järvestä. Emme viihtyneet saarella pitkään - yritä siinä rentoutua kun 50 vaaleanpunaista brittituristia karjuu ympärillä ja heiluttaa manboobsejaan.

Lake McKenzien jälkeen jatkettiin ajelua tarkoituksena bongailla siistejä juttuja saarelta vähän tarkemmin. Ei keretty ajaa kuin reilu 30min, kun autosta rupes kuulumaan outoa natinaa ja kilinää. Auto seis, ja ulos katsomaan. Rengas, joka oli vaihdettu Margaret Riverillä noin kuukausi takaperin oli melkein irti. Yksi pultti oli kokonaan tippunut, ja toiset irtoamassa. Ihan hyvää laatua oli rengasmiehet tehny, hyvin kiristetty. Tuli vaan mieleen että kuinkakohan kauan ne pultit on oikeesti ollu löysällä? Mitä jos ne olis auennu vaikka motarilla? Tai yhessä noista järkyistä mäistä? Olisi ollu varmaan kiva homma korjata tollasta kevyttä autoa ja vaihtaa rengas 20 asteen kulmassa. Onneks tajuttiin pysähtyä, eikä vaan pohdittu auton aiheuttamia ääniä ja laitettu niitä vanhuuden piikkiin.

ti 15.2.2011

ti 15.2.2011 Gympie - Fraser Island 123km (6.607km)

Aamulla vetäisimme nopeahkon aamupalan ja ajoimme rantaan n.80km pätkän. Saavuimme juuri sopivasti - koska kyseessä on hiekkasaari, lautta jolla sinne pääsee operoi vain silloin kun se on tarpeeksi täynnä. Tien virkaa toimittava ranta on käytössä ainoastaan 2h laskuveden molemmin puolin. Sisämaassa ajaminen on taas hidasta - rajoitus on 4WD reittien takia kaikkialla 30km/h ja rannalla 80km/h. Ilman nelivetoa saarelle ei ole edes asiaa.

Lauttamatka meni nopeasti, ja pääsimme äkkiä highwaylle, eli rannalle. Reilun sadan kilometrin rantaviiva on kirjaimellisesti rantaa. Maisemaa rikkovat ainoastaan muutamat suistot, jossa makea vesi laskee saaren sisältä mereen. Tien vierestä voi myös löytää pieniä, lähes huomaamattomia kylttejä jotka merkkaavat reittejä saaren sisäosiin.



Alkumatkan ajoimme noin 45km rantaa pitkin, jonka jälkeen poikkesimme "kaupungin" (lue: 1 kauppa + bensapumppu) ohi sisämaahan. Tiedän, että tää meijän auto on neliveto ja tiedän että se pystyy vaikka mihin, mutta se ei estä mua stressaamasta ja pelkäämästä jatkuvasti - niin pitkään kun olemme liikkeellä. Ei mua ole luotu kiipeämään autolla 20 asteen kulmassa, tai nousemaan ylämäissä puolen metrin pystysuoria juurakoita. Okei, onhan se ihan siistiä siinä vaiheessa kun ollaan päästy. Sillä hetkellä, kun se auto kiipee hitaasti muristen tai ajaa syvän mutalätäkön läpi, olen täysin pelosta turta.

Ekana päivänä yritettiin päästä maateitse siihen kyläpahaseen, jonka läpi tultiin. Koska kuitenkin ollaan Queenslandissa, jossa on lähiaikoina ollut suhteellisen kosteaa, on iso osa teistä aika huonossa kunnossa, tai suljettu. Ylläri, et juurikin se tie mitä meidän piti ajaa oli suljettu. Päästiin inhottavia (poikien mielestä siistejä) ylä- ja alamäkia kuitenkin jonnekkin järvelle. Meidän lisäksi paikassa oli n.100m päässä perhe, muuten siellä oli täysin autiota.

Vaikka olinkin ehkä hieman ärtynyt pelottavan reitin takia, oli pakko myöntää (perkele!) että paikka oli uskomattoman kaunis. Aivan vitivalkoista hiekkaa, joka yhtyi taivaansiniseen veteen melkein metsän rajassa. Jouduin taas nielemään omat mielipiteeni ja myöntämään pojille TAAS kerran: "kyllä- oli hieno juttu kun eksyttiin".



Pulahdettiin uimaan linnunmaidon lämpöiseen veteen (onko joku muuten oikeesti maistanut minkä läpöistä linnun maito on?!). Oli ihana karistaa kuuman ja kostean ilman tartuttama pöly ja hiki iholta ja nautiskella laskevassa auringossa. Uiminen on kielletty meressä saaren ympärillä suuren hai-kannan takia, mutta onneksi on järviä. Sisämaassa ei ole haittaa haista, mutta ilmassa valitettavasti pörrää ihan järjettömän suuria paarmoja. Paarmat ovat niin isoja, etten itse uskalla edes tappaa niitä. En pysty käsittelemään sitä isoa käteen liiskautuvaa niljaketta, joka pitkän hakkaamisen jälkeenkin liikauttelee jalkojaan ja yrittää etsiä puolikkaalla kärsällään paikkaa mistä puraista.




Uimisen jälkeen kello näytti jo niin paljon että oli aika lähteä etsimään yöpaikkaa. Monet teistä ovat täällä yksisuuntaisia. On mukava huomata, että paikka joka kartalla näyttää olevan vain muutaman kilometrin päässä, onkin todellisuudessa 30km ajomatkan takana. Onneksi näin ei ollut tänään, ja löysimme yösijaksi ihan kivan paikan aivan keskellä metsää. Läheisyydessä ei ollut muita kämppääjiä, ja saimme nautiskella hiljaisuudesta ja sirkoista jotka pitivät kovaa meteliä auringon laskiessa. Olimme onneksi tajunnet suunnistaa aidatulle alueelle, joten pääsimme suihkuun - 5min lämpimän suihkun sai ostaa 2 dollarilla.



Saarella ei varsinaisesti ole mitään isoja leirintäalueita, mitä on kaikkialla mantereella vähintään 50km välein. Camping-paikat ovat lähinnä alueita, jotka on aidattu dingo-aidoilla, ja niissä on vessa, osassa kolikkosuihku. Dingoja on saarella paljon, mutta ne eivät varsinaisesti ole ongelmaksi jos on aikuinen. Vanhemmille on paljon kylttejä, sillä dingot ovat joskus tappaneet 9 vuotiaan pikkupojan, joka oli lähtenyt tutkimaan saarta ilman valvontaa. Alueella on aitaamattomiakin alueita, mutta ite pystyn ainakin nukkumaan paremmin kun tiedän etten joudu koiranruoaksi.

ma 14.2.2011

ma 14.2.2011 Surfers Paradise - Brisbane - Gympie 254km (6.484km)

Surferin yön jälkeen oli tarkoitus jatkaa Fraser Islandille, joka on maailman suurin hiekkasaari. Suunnitelmana oli, että Riina jää kyydistä Brisbanessa, ja me jatkamme Villen ja Vesan kanssa Fraserille, vähän niin kuin reissun "huipennukseksi" ja lopuksi. Fraserin jälkeen Vesan on tarkoitus pakata kamansa ja suunnata suomeen, kun me Villen kanssa jäädään vielä tänne myymään meidän hyvin palvellut auto.

Riina oli ottanut lennot takaisin Perthiin torstaille, ja lupasimme tiputtaa hänet nopeasti hostellille matkalla omaan määränpäähämme. Nopea tiputus venyikin yllättäen reilun tunnin kaupungissa pyörimiseksi, kun emme meinanneet saada autoa minnekkään lähellekkään hostellia. Riina taas oli varustautunut matkaan koko omaisuudellaan, joten emme voineet jättää häntä minnekkään kaupungin laidalle. Edes minä supervoimillani en olisi onnistunut kantamaan kaikkia pikkunysääköitä perille hostelliin saakka.

Koko Brisbane on täynnä 1-suuntaisia 4-kaistan ruuhkaisia ja lyhyitä katuja. Koska täkäläset eivät jostain syystä tunne katujen päälle sijoitettavia liikennemerkkejä, näkee suunnan vasta viimehetkellä - eli silloin kun on jo liian myöhäistä. Tietenkin, jos olisi ollut kunnon kartta, tai toimiva iPhone ajaminen olisi ollut helpompaa. Meidän kartasta puuttui about puolet kaduista, joka johti siihen että ajoimme varmaan 3 kertaa hostellin ohi (siis aivan ohi) tietä, jolle ei saanut pysähtyä, ja päädyimme takaisin moottoritielle. Neljännellä kerralla valitsimme reitin, joka johti suljetulle kadulle. Jouduimme tekemään u-käännöksen keskellä liikennevaloristeystä. Todennäköisesti automme on siis myös Brisbanen poliisin kameroissa. (Itsehän tosiaan olen jo menettänyt 3 pistettä ajokortiltani..). Uukkarin jälkeen päädyimme jotakuinkin oikeaan suuntaan, ja saimme auton pysäytettyä 5min ajaksi, jotta Riina sai kamansa katolta. :)

Brisbanesta päätimme jatkaa Gympieen, joka on "isohko" kaupunki matkalla Fraserille. Että saarelle pääsee on maksettava lauttamatka 90 audia, camping-maksut per hlö sekä automaksu saarelle. Lautta on edullisin Gympien lähellä olevalta Rainbow-beachilta, mutta safkat halusimme kauempaa, koska rannalla kaikki on kallista.



Kerkesimme Gympien vesisateeseen juuri ennen pimeää, ja vietimme siellä yön. Vesa joutui taas nauttimaan vaihtelevista luonnonoloista, ja siirtymään muutaman kerran autosta riippumattoon, riippumatosta autoon, autosta omaan pikkutelttaan joka kasattiin meidän teltan katoksen alle, ja taas riippumattoon. Yön aikana kaikki kamat kastuivat, mutta onneksi kesä kuivaa suurimman osan siitä mitä se myös kastelee. :)

Ps. Toiveena olleet sisiliskot mustavalkosina, eri tummuuksilla :)

su 13.2.2011

su 13.2.2011 Byron Bay - Surfers Paradise 90km (6.230km)

Sunnuntaina aamulla oli taas aika pakata kamat ja alkaa siirtymään eteenpäin. Tällä kertaa määränpäänä oli huiman 90km päässä sijaitseva Surfers Paradise, jonka hollilla asui yksi Villen kaveri, Ville. :) Tarkoituksena oli käydä nopeasti moikkaamassa poikia, ja jatkaa eteenpäin. Loppupeleissä me Villen kanssa eksyttiin tänne samaan paikkaan vielä kaksi kertaa uudestaan loppureissun aikana.

Surferissa nautittiin aalloista ja auringosta samalla kun odoteltiin poikien palaavan kämpille. Meille oli jalosti annettu lupa leiriytyä takapihalle, jonne viritimmekin telttamme. Ville asuu kämppiksensä kanssa Surferin lähellä Palm Beachilla. Talolta on noin 500m kävelymatka lähimmälle rannalle - ei huono.



Meri on aika hullu täällä - oikeesti. Ennen tätä reissua en ollu edes tajunnu, miten paljon voimaa meressä on, ja miten ne merivirrat, mistä aina pelotellaan, on oikeesti voimakkaita. On ihan eri asia uida meressä Suomessa, kun vertaa Australiaan. Tämä tuskin on mikään juttu kenellekkään paikalliselle, jotka ovat asuneet koko ikänsä täällä, ja osaavat lukea merta. Itse jostain syystä eksyn kuitenkin AINA juuri siihen kohtaan missä aalto kaatuu päälle ja iskee sut sinne pohjaan. Kun menen vähän merelle päin, seison jossain hemmetin virrassa joka vie mut 50m sivulle, ja joudun kävelemään rantaa pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Kun luulen päässeeni aallon toiselle puolelle niin, että pystyn vain leikkisästi hyppimään isossa aallokosta, tuleekin joku ristiaallokko joka varastaa ensin bikinien yläosan, ja kun yrittää seivata itsensä yleiseltä nöyryytykseltä katoaa alaosa. Miten niin meri on rauhoittava?



Toisaalta, meressä leikkiminen on hauskaa. Joskus harvoin kun löytää jonkun spotin, missä ei tarvitse pelätä itsensä paljastamista, pystyy oikeesti nauttimaan. Itse olen ihan käsi kun on kyse surffaamisesta, ja tällä hetkellä olen luopunut toivosta ja harrastan lähinnä bodysurffausta, tai oikeastaan, surffareiden katselua - melkein sama asia, eikö? Itseasiassa, jos rehellisiä ollaan, harvoin edes pääsen pitkälle merelle asti, aalloilla on todennäköisesti jokin salajuoni mua vastaan. No, ainakin auringon ottaminen on kivaa.




Sunnuntai siis koostui mereen, sekä luontoon tutustumisesta. Saatiin todistaa kun paikallinen herhiläinen sai saaliikseen itseään monta kertaa isomman myrkyllisen hämähäkin, ja raahasi sen yli 5m matkan itselleen päivälliseksi. Ainakin oli päivällisen koko kohdallaan. Hetki herhiläis-hämähäkki-episodin jälkeen todistimme liskojen herkkää hetkeä. :) Kuvat saa isommiksi niitä klikkaamalla.



PS. Paluuliput on hankittu. Laskeudumme Helsinki-Vantaalle 15.3 klo 14:25

to 10.2.2011 - la 12.2.2011 (6.140km)

to 10.2.2011 - la 12.2.2011 Byron Bay (6.140km)

Koska olen luonteeltani peruslaiska, ja päässyt lomailun makuun, joudun ensimmäistä kertaa tiivistämään kolme päivää yhdeksi viestiksi. Ensinnäkin johtuen siitä, että mitään ihmeellistä ei tapahtunut näiden päivin aikana - ainakaan kolmen postauksen verran. Toiseksi, olen niin paljon myöhässä blogin päivityksestä, että rupean pikkuhiljaa unohtamaan kaiken tapahtuneen. Byron bay on kuitenkin helppo tiivistää yhteen. Paikka oli ihana, ja kaikki mitä tehtiin oli kivaa, jos ei lasketa hintoja.

Torstai alkoi muutolla uuteen kohteeseen. Ensimmäisen yön leirintäalue oli hintaansa nähden heikko, ja hieman kaupungin ulkopuolelta löytyi huomattavasti parempi paikka. Hinta oli vähän yli puolet edellisestä paikasta, tilaa enemmän, maa parempi sekä suihkut ja vessat lähempänä. Kun olimme asettuneet paikalle ja purkaneet kamat, rupesimme Riinan kanssa valmistautumaan päivän urheilusuoritukseen.

Olimme jo pitkään etsiskelleet paikkaa jossa ratsastaa, ja Byron Bayssa vihdoin natsasi. Pääsimme ratsastamaan rannalle ihanilla hevosilla, ja laukkailemaan iltapäivän lämpimässä auringossa. Että pääsimme tallille asti, jouduimme ensin kävelemään puolen tunnin reippaan lenkin keskustaan farkut jalassa. Voin kertoa että se on tuskaa yli 30 asteen helteessä. Keskustasta meidät nappasi kyytiin hevosten omistaja, joka ajoi koko porukan laitumille pyydystämään ratsuja.



Koska olimme ratsastaneet enemmän, saimme allemme hevoset, joilla yleensä ratsastavat vain reissujen vetäjät. Tästä johtuen hevoset oli varustettu hyvällä energialla ja pienellä kisavietillä. Meitä oli matkassa neljän hengen porukka, nainen Jenkeistä, toinen Sydneystä ja me Riinan kanssa Suomesta. Tyttö, joka oli tallilla töissä oli myöskin Suomesta (maailma on niiiin pieni!), ja jonkin ajan jälkeen kävi vielä ilmi että meillä on useampi yhteinen kaveri.



Trippi alkoi kävelyllä metsän läpi rannalle, jossa ensin käppäiltiin hevosten kanssa vedessä. Mä olin samantien niin innoissani niistä aalloista ja vedestä, et ohjasin mun hevosen vähän syvemmälle veteen. Samalla hetkellä mereltä iski vaahtopää, ja mun polle sai slaagin ja hyppäsi kylki edellä toista hevosta päin karkuun pelottavaa merta. Tuli jo mieleen että näin sitä taas mennään ja vois läpällä heittaa uudestaan hepan kanssa ympäriki, mutta ei muuta sit tapahtunutkaan.

Kävelyn jälkeen ruvettiin ravailemaan, jonka jälkeen vihdoin päästiin laukkaamaan. Se oli siistiä. Tuli ihan mieleen vanhat ratsastusleiriajat, kun painettiin jossain Kajaanissa ja Kiuruvedellä tyttöjen kanssa niin kovaa kun hevosista pääsee ja nautittiin vauhdista ja naamaan sinkoilevista kivistä. Ainut vaan et nyt painettiin vain hallittua ratalaukkaa, jännitysmomentti koostui siitä kun yritin tähtäillä edelläolevan hevosen häntään ettei oltais lähetty kirimään koko porukkaa kovempaan vauhtiin. Pakko myöntää että mieli olis tehnyt, rantaa olis jatkunu silmänkantamattomiin, ja kyllä se hevonen jossain vaiheessa olis kiinnikkin takas antanu.

Kohta jouduttiin kuitenkin lopettamaan kun "kokenut" jenkki rupesi huutamaan ja panikoimaan takana sen hevosn pukitellessa. Ilmeisesti "hurja" ratsu oli liikaa tädille joka ennen reissua oli ollut tosi experienced rider. Riina joutui vaihtamaan kesken matkan hevosia, koska typy ei uskaltanut enää ratsastaa omallansa. Niin.. se hevonen jolla se ratsasti oli kuitenkin yksi niistä, jotka laitetaan sellaisten ihmisten alle jotka eivät ole koskaan ratsastaneet..

Kuitenkin, hevoset saatiin vaihdetuksi ja matka jatkui. Otettiin vielä muutamat laukat ja ravipätkät, ja nautittiin rannalla. Kokonaisuudessaan reissu kesti reilut pari tuntia. Ratsastuksen jälkeen pakattiin hevoset takasin autoon, ajettiin ne laitumille ja painuttiin takasin Byroniin.



Takaisin kämpillä pojat olivat ottaneet ilon irti merestä. Ville ja Vesa nauttivat kalastuksesta niin paljon, että kahden kalattoman päivän jälkeen he yrittivät lahjoa meren Ahtia, ja lahjoittaa repun merelle. En tiedä sitten että miten iPhone toimii meren pohjassa, ainakaan lisää kalaa se ei tuonut.

Ratsastuksen lisäksi en tehnyt mitään. Oikeesti. Yhtenäkin päivänä kun kaikki muut olivat jossain, hengasin yksin auringossa ja yritin ruskettua. Tosin oon niin sairaan hysteerinen palamisen suhteen, että ei tästä mun rusketuksesta tuu mitään. Läträän noiden rasvojen kanssa nin paljon, että Suomeen paluun jälkeen musta kuoriutuu rasvaa vielä seuraavat kolme vuotta.



Yhtenä iltana käytiin todistamassa Byronin baareja. Oltiin jossain paikassa jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, mutta se liittyi jotenkin mereen ja alkoholiin. Tai kaloihin. Tai ehkä surffaamiseen. Kuitenkin, paikka oli kiva, vähän kaivon tapainen paikka. Se koostui isosta terassista, sekä katetusta salista, jossa soitti ihan mielettömän hyvä livebändi. Vesa innostu musasta niin paljon, että osti bändin levyn keikan jälkeen. Joudun ehkä lainailemaan sitä joskus, ja harmi jos se vahingossa unohtuu mun autoon. Sori Vesa. :)

Kaikenkaikkiaan nämä neljä päivää olivat varsin onnistuneet. En tiedä haluisinko olla paikassa pidempiä aikoja - ei vallitsevalla hintatasolla tosin olisi varaakaan. Muutaman päivän stoppina suosittelen kuitenkin ehdottomasti. Paljon nuorta jengiä, aurinkoa, aaltoja ja hauskaa.

ke 9.2.2011

ke 9.2.2011 Port Macquarie - Byron Bay 401km (6.140km)

Port Macquariesta lähdettiin Byron Bayhin hyvin levänneenä. Matka oli onneksi kohtuullinen, joten emme pitäneet aamulla kiirettä lähdön suhteen. Ajoimme melkein kokomatkan maisemareittiä, joka kiersi meren rantaa pitkin, ja mutkitteli pienten nyppylöiden yli. Jossain vaiheessa auto rupesi pitämään kummallista nykinää, ja olin jo aivan rikki ja luulin moottorin pettäneen, mutta syyksi paljastui ampiainen, joka oli päättänyt lentää ilmanottoaukkoon. Olisikin ollut hyvä läppä, jos kaara olisi sanonut sopimuksen irti näin loppuvaiheessa. Varmasti olisi naurattanut.

Byron Bayhin päästyämme alkoi taas leirintäalueen metsästys. Byron Bay on itä-rannikolla sijaitseva turistikaupunki, joka on täynnä surffareita ja reissaajia. Kaupunki on kaunis, ja koostuu muutamasta pääkadusta, jonka varrelle on ripoteltu kaikki tarvittava. Muutama vaate- sekä ruokakauppa, pizzeriat, take-away raflat, posti ja pankki, sekä baarit. Majoitus on kallista, ja melkein aina täynnä.

Ensimmäinen, kaupungin keskustassa sijaitseva leirintäalue olikin täynnä, ja siirryimme seuraavaan, joka sijaitsi noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Tämäkin leirintäalue oli sikahintainen, jopa ilman sähköä. Sinänsä paikka oli ihan siisti, suihkut olivat uudet, keittiö oli toimiva ja grillit hienoja, mutta jos maksaa melkein 80e (4 hlö) yöltä, odottaisin että olisi edes sähkö käytettävissä. Päätimme kuitenkin tyytyä paikkaan, nukkua yön, ja suunnistaa kohtuullisemman hintaiseen paikkaan seuraavana aamuna, hieman kaupungin ulkopuolelle.

ma 7.2.2011 - ti 8.2.2011

ma 7.2.2011 Sydney - Port Macquarie 390km ( 5.739km)

Maanantaina oli pakko lähteä siirtymään eteenpäin, ajopäivä taas, vaikkei kilsoja paljon kerennytkään kertymään. Oli oma hommansa päästä ulos Sydneystä. Monet teistä ovat 5-7 kaistasia, ja jostain syystä sitä sattuu olemaan aina väärällä puolella tietä kun pitäis lähtee kääntymään, ja joutuu ajaa seuraavasta liittymästä kun ei tunne reittiä ja yrittää väistellä tulleja ja seli seli. Tosiaan, kaupungista ulos pääseminen aamuruuhkassa kesti.

Olimme matkalla Byron Bayhin, mutta yhtäkkiä Riina bongasi matkalta kyltin Port Macquarien, jossa joku tutuntuttu oli ollu ja joka oli kuulemma ihana paikka - no sinne piti mennä.

Kaupunki oli ihana, oikein söpö pittoreski (Oon niin pitkään halunnu käyttää tätä hienosto-sanaa) pikku kyläkaupunki. Aika hintava se toki oli, ja selkeesti vähän meitä vanhempien pariskuntien mieleen. Ruokaa ja ohjelmaa oli kuitenki riittävästi ja kaikki oli hyvää ja kivaa.



ti 8.2.2011 Port Macquarie (5.739km)

Koska kaikki oli niin hyvää ja kivaa, päätettiin olla täällä vienä toinenkin päivä. Tähän ilotteluun ei mitenkään liittynyt poikien edellisenä päivänä varaama big game fishing - eli isoa kalaa ja paljon avomerellä. Mekin yritettiin Riinan kanssa onnea hevosten suhteen, mutta jostain syystä kaikilla lähitallien hevosilla oli vapaapäivät juuri sinä päivänä.

Onneksi jotkut nautti. Samaan aikaan kun me vedeltiin vielä sikeitä leirintäalueella, Ville ja Vesa lähti kalastamaan kukon laulun aikaan. Nukuttiin aikamme, ja lähdettiin sen jälkeen stadiin katselemaan aamupalavaihtoehtoja. Meijän alkuperäisenä ideana oli mennä yhelle pannukakkufarmille (siis sellanen ketju-myymälä). Edellisenä iltana pimeessä nälkäsenä ku kuljettiin ettimässä ruokapaikkaa, bongattiin tää paikka. Seuraavana aamuna ne rasvalätyt ei enää houkutellu yhtään niin paljon. Varsinkaan kun ne ei ollu sellasia ihanan rapsakoita, vaan lötköjä ja sivussa pahaa (ainakin pahan nähköistä) kahvia.

Jatkettiin eteenpäin, ja löydettiin omalle lompakolle sopiva paikka, jossa tarjoiltiin hedelmäsalaattia, ihanaista kahvia sekä salaatin päälle jäädytettyä jugurttia. Ihan loistokasta. Riina ryhtyi vielä villiksi, ja otti banaanileivoksen salaatin päälle. Ehkä yks täydellisimmistä aamupaloista ikinä.

Aamupalan jälkeen palattiin leirintäalueelle ja päädyttiin todistamaan onnellisia kalastajia, kalareissu oli menny paremmin kuin loistavasti. Kalaa oli ollut reissun päätteeksi niin paljon, ettei kaikkea edes voinut ottaa mukaan. Huonommat kalat menivät jollekkin tutulle joka auttoi kalareissua jotenkin (mikä muisti..) ja pelikaanit hyötyivät lähinnä perkausjätteestä. Iltapäivä sujui lähinnä kalaa kokkaillen ja syöden ja nauttien. Täyteen tultiin.

su 6.2.2011

su 6.2.2011 Sydney (5.349km)

Ilma muuttui tänään kuin salamaniskusta. Salamat toki iskivät, mutta jossain hyvin paljon kauempana. Ilma oli todella painostava ja viileänkuumakostea. On jännä, miten kylmältä 20 asteen pudotus tuntuu. Normioloissa sateinen +25 ei ole kylmä, mutta edellispäivän +45 jälkeen jouduin vetämään pitkät lahkeet ja hihat päälle (uuuu...).

Riina oli päättänyt tänään viettää aikaa sukuloiden, sekä noutaen Suomesta saapuneen fazerin suklaalähetyksen. Me emme halunneet jäädä pekkaa pahemmaksi ja päädyimme korvaamaan suklaat pizzalla etsimällä yhden australialaisen gourmetpizza-ketjun myymälän. (Ette muuten arvaa miten paljon niitä Riinan suklaita kuolattiin, ja miten tarkkaan se piti niitä silmällä. En olis ihmetelly vaikka palat olis iltasin varmuuden vuoksi laskettu. Mä sain kyllä niin paljon namia kun halusin ja pystyin syömään, pojilta salaa tietty.)

No, kaikki ei mennyt ihan niin kuin leffoissa. Parhaimmillaankin koko matka pizzerialle oli kuin jostain vain videolevitykseen joutuneesta b-luokan "koko perheen elokuvasta". Ensin missasimme bussin. Sitten pääsimme bussiin, mutta missasimme pysäkin. Ajoimme keskustaan asti, ja tajusimme lähimmän toimipisteen olevan melkein 6km päässä. Suomalaisella sisullahan toista kahta dollaria ei maksettu - äkkiäkös tuon matkan kävelee.

Kävelimme pitkään, vähintään ikuisuuden. Puolessa välissä alkoi vesisade. Koska olimme jo niin pitkällä, ei ollut enää mitään järkeä ottaa bussia. Kun vihdoin pääsimme perille, huomasimme että olimmekin noutopizzeriassa. Tilasimme pizzat, söimme ne puoliksi bussipysäkillä. Otimme bussin keskustaan. Söimme kävellessä loput suoraan laatikosta. Otimme bussin takaisin hostellille Villen kanssa. Vesa jäi hetkeksi katsomaan CNY-kulkuetta (Chinese New Year). Pizza oli kyllä hyvää, onneksi. Muuten olisi saattanut tulla ruumiita, ainakin torakoiden.

Illalla oli ehkä maaaaailman ihaninta nukkua, kun ei tarvinnut kastella peittoa viilennyksen toivossa. Taivaallista.

la 5.2.2011

la 5.2.2011 Sydney (5.349km)

Lauantai oli täynnä kärsimystä ja hemmottelua. Aamulla aivan liian aikaisin pojat halusivat lähteä katsastamaan paikallista asuinaluetta, eli toisin sanoen kävelemään 45 asteen (varjossa!) helteeseen.

No, jokainenhan sen tajuaa, etei se ole parasta mahdollista viihdettä. Fine, se oli kivaa, ja oli hauska nähdä ympäristöä, mutta tossa helteessä... Lisäksi kyseinen alue on rakennettu todella mäkiseen paikkaan, ja olen jokseenkin varma että käveltiin kokoaika pelkkää ylämäkeä. Voi olla, että kyseessä oli poikien joku salainen "tytöille rautaiset pakarat-treeni", mutta en mene vannomaan.

Meillä Riinan kanssa paloi hermo jossain vaiheessa, ja päätettiin mennä ilmastoituun kasvohoitoon nauttimaan ja unohtamaan rautaiset pakarat. Miten ihana olikaan päästä Mombasa-ilmasta (kuuman kostea...) kuivaan kylmään sisäilmaan. Ulkona oli niiin kuuma, että melkein rupesin kaipaamaan Suomen paukkuvia pakkasia, tosin se tunne meni ohi aika nopeasti.

Iltasella, vieläkin euforisessa olotilassa ihanan hoidon päätteeksi päätettiin lähteä kaupunkiin katsastamaan bondai- tai coogeebeach. Koska bussi sattui menemään näppärästi suoraan coogeelle, ei jaksettu mennä bondaille asti. Jengi tosin fiilisteli ja jaksoi mainostaa että ei sinne kävele kuin tunnin - no ei kävele ei, mutta mutta te taisitte kävellä sinne pilvisessä +20 asteessa, kattokaapa ulos..."Ei - meillä on täällä ilmastoidussa huoneessa ihan hyvä olla..". Niin varmasti olikin. Harmi sinänsä, Bondai taitaa olla aussien tunnetuin ranta.

Coogee oli kuitenkin ihana - ainakin meille tarpeeksi hyvä. Kaukanahan se oli niistä ihanista autioista hiljaisista rannoista missä ollaan käyty, mutta kiva silti. Paikka oli aivan täynnä jengiä. Rannalla juoksi paikallisia adoniksia öljyttyjen vartaloidensa kanssa. Rantavahdit katselivat ympäriinsä ja noukkivat liian pitkälle menneitä uimareita takaisin. Tytöt olivat toinen toistaan pienemmissä bikineissä esittelemässä ruskettuneita vartaloitaan surffareille. Äidit metsästivät pakoon juossutta jälkikasvuaan, ja isät korkkasivat oluet.

Pian aurinko rupesi laskemaan, ja meidänkin oli aika suunnata takaisin hostellille pullokaupan kautta. Otin jo hyväksi havaitun suhteellisen halvan humppakuution kuivaa valkkaria ja astelin tiskille, jossa myyjä katseli mua noin kymmenen sekunnin ajan ja totesi;
Myyjä:"Juu... tota oliskos neidillä näyttää paperit?"
Liisa:"tässä, ole hyvä"
M:"Niin, ei tää ole vittuilua, meidän pitää lain mukaan kysyä .."
L:"joo tottakai.."
M:"Niin kun neiti näyttää alle 18v:ltä.."
L:"??"
M:"Muuten tulee isot sakot..."(katselee passia ja yrittää ettii syntymäpäivää)
L:"Niin neiti täytti 18v kahdeksan vuotta sitten.."
M:"Ai...juuu...katos..."
L:"Imartelevaahan tämä.."
M:"En mä vittuillu tai mitään, se on tää laki..."(punasena raukka :))
L:"Ei mitään - kiitos :)"
Poika oli ite ehkä 20v.. ja jos nyt ihan rehellisä ollaan, niin kyllä mä yt monta vuotta oli 18v. oon menny. Mopa meikittä ja tukka laittamatta. Imartelevaa, mutta koomista, TODELLA :D. Lisäksi mä oon meistä 4:Stä vanhin, ja ainut keneltä ne pahvit katottiin.

Rannalta otettiin bussi takaisin hostellille ja aloitettiin ruoan laittaminen ja viinin nauteiskeleminen muiden asukkaiden kanssa. Tarkoituksena oli mennä katsastamaan Sydneyn yöelämä, mutta jossain vaiheessa havahduttiin siihen, että kello on jo yksi ja kukaan ei jaksa enää lähteä. Osa painu nukkumaan ja osa siirty yläkerran bileterassille.

Vaikka hostelli onki rento ja ok hintanen, on siinä myös pari huonompaa puolta. Koska paikka on rento, ei siellä ole minkäänlaista hiljaisuutta. Huoneet, jotka meillä oli, olivat rentouden takia ehkä paskimmat mahdolliset. Silloin, jos itse halusi nukkua, mutta muut asukkaa halusivat (aina) istua ulkona lähtemättä baariin, oli mahdoton saada unta. Kaikki möly, huuto, nauru yms. kuului täysin samalla desibelimäärällä huoneisiin, mitä se oli terassilla. Kaikista pahiten äänet kuuluivat Riinan ja Vesan huoneeseen, ja Riina nukkuikin puolet ajasta meidän huoneessa. Pakko myöntää, että hostellin ilmapiiri oli kaikesta huolimatta tosi ihana.

Niin, ei siis lähdetty tänään baariin - better luck next time. :)

to 3.2.2011 - pe 4.2.2011

to 3.2.2011 Cape Conran - Sydney 703km (5.349km)

Aamulla herättiin suhteellisen aikaisin, varsinkin unikeko-Riina. Uskomattominta oli, että siinä vaiheessa kun muut pääsivät äreinä huonosti nukutun yön jälkeen ylös teltasta ja riippumatosta, Riina kertoi ylpeänä käyneensä jo aamukävelyllä rannalla. Ilmeisesti kaikki on mahdollista ;)

Vaikka netit toimivat koko sen ajan kun olimme Melbournessa, kenellekkään ei ollut tullut mieleenkään, että Sydneyn majoituksen olisi voinut varata ennalta. Tällä kertaa toki käynnissä ei ollut mitään maailmanluokan tennisottelua, mutta neljän hengen porukka riitti karsimaan huomattavan monen hostellin listalta (ellei halunnut maksaa itseään kipeäksi).

Päädyimme suht kalliiseen, ja yhteen niistä ainoista hostelleista joissa oli tilaa päivän varoitusajalla. Hostelli sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella, joten pääsimme nauttimaan Sydneyn iltapäiväruuhkista nautinnollisesti heti ensimmäisenä päivänä. Hostelli oli ihan jees, mutta koska se oli niin kaukana keskustasta, emme halunneet viettää siellä enempää kuin yhden yön. En tiedä monta henkiilöä hostelli veti kerralla sisään, mutta ihmisiä oli paljon. Keittiö näytti enemmän koulun köksäluokalta, kuin miltään mukavalta rennolta paikalta. Kuri oli kova, mutta näin jälkeenpäin mietittynä se oli aika positiivista kun vertasi seuraavaan hostelliin.

Kaikenkaikkiaan päivä oli aika ohjelmaton, mitä nyt ajoimme iloksemme 10km harhaan, koska kartassamme eivät näkyneet kyseisen alueen pikkutiet, iphonesta loppu akku joten sen gepsiä ei voinut käyttää, ja juuri siitä kyseisestä tiestä, jonka varrella hostelli sijaitsi, puuttui tienviitta.

Ruoka oli onneksi hyvää, vaikka muussi toki muistutti enemmän perunavelliä, ja lihapulliin oli unohtunut ostaa kastike. Muussia tehdessämme luimme ajamisen väsyttäneillä silmillä maidon määrän vahingossa väärin, ja normimäärän sijasta päätimme tehdä extreme-muussia tuplanesteytyksellä. (Tietenkin tämä saattoi olla tiedostamaton tapa yrittää nesteyttää kuivuneita kehojamme..?). Koska saavuimme myöhään, ja keittiö meni kiinni kymmeneltä, emme kerenneet keittää kaikkia nesteitä pois, vaan päädyimme dippailemaan yrttimaustettuja lihapullia maustettuun muussivelliin. Mut oikeestaan, se oli kyllä älyttömän hyvää, joskin outoa.


pe 4.2.2011 Sydney (5.349km)

Ompa ihana olla turisti. Tänään vietimme todellisen kävelyturistipäivän, kuljimme ympäriinsä ja katsastimme Oopperatalon, Harbour bridgen, eri kaupunginosat sekä matkustimme keskustan kiertävällä junalla pienen lenkin. Olin siinä uskossa, että junamatka olisi ollut edes VÄHÄN pidempi, ja se olisi kulenut korkeammalla, mutta kokemus koostui noin 10min ajelusta talojen välissä noin 10m korkeudessa. Todella kreisiä.. :)



Sydney on ihana kaupunki, ja toivoisin todellakin että budjetti olisi vähän paremmassa kunnossa, että pystyisi edes ostamaan jotain. Rahan määrästä kertoo ehkä jotain se, että meillä ei ole Villen kanssa vielä paluulippuja, emmekä pysty edes moisia ostamaan ennen kuin olemme myyneet auton. Tilanne on sinänsä kinkkinen, koska nyt saisi vielä kohteellisen edullisia lippuja maaliskuulle, mutta hinnat kohoavat kokoaika. Toisaalta, jos emme osta nyt joudumme todennäköisesti maksamaan enemmän, tai vastaavasti siirtämään lähtöä, mitä en haluaisi enää tehdä, varsinkin kun se pieni Roberto odottaa suomessa. (Robista on muuten kuulemma tullut ihan "hurja", se kiusaa puolta isompaa kaveriansa etsimällä sen piilottamat luut pihalta, tuomalla ne sisään ja syömällä niitä. Kun Siiri yrittää hakea ne pois, Robi murisee. hui! :) Kaikki jotka on Robin nähny, tietää miten hurja se oikeesti on..)

Kaupungilla pörräsi myös paljon muita turisteja. Tyypilliset pinkit tai ravun punaiset britit, isot määrä saksalaisia mukavissa ja käytännöllisissä kävelykengissään, lierihatut päässä, vyölaukut vatsalla. Pariskunnat tunnisti hyvin samankaltaisesta pukeutumisesta. Oikeesti, ihan kenkiä, paitoja ja shortseja myöten. Villeimmillä pareilla oli jopa samanlaiset aurinkolasit ja vyölaukut. Kiinalaisia oli paljon, varsinkin Chinatownissa - se nyt ei sinänsä ollut yllätys.. Ruotsalaisia ja suomalaisiakin oli paljon, eron huomasi usein (valitettavasti) siitä, että ruotsalaiset nyt olivat aina hieman ruskeampia, hoikempia ja paremmin pukeutuneita (ja enemmän päissään). Tosin luulen että ne isänmaamme toivoto olivat tässä vaiheessa vielä hotelleissa, kun naapurimme kiskoivat kauniita coctaileita baareissa.



Yritimme myös Riinan kanssa olla hieman ruskeampia, hoikempia ja paremmin pukeutuneita tilaamalla ihanat coctailit. Ei tarvinnut pettyä. Kuvittele ihana terassi joen rannalla, hyvää musaa, jalat hurraa kun ne pääsee lepäämään pitkän päivän jälkeen, ja itse tiedät jääkylmän juoman olevan tulossa. Tarjoilija panee parastaan, ja tuo huurteisen lasin pöytään. Katselet ohikulkevia ihmisiä myhäillen - saithan koko kadun viimeisen istumapaikan terassilta. Nautinto.



Lepäilyn jälkeen suuntasimme takaisin hostellille, jonka olimme bonganneet edellisenä iltana netistä. Hostelli vaikutti netissä kivalta, ja siihen sisältyi ilmainen parkki, joten päätimme varata paikan. Hostelli olikin ihan kiva, mutta järkyttävän kuuma, ja auto oli liian korkea parkkiin. Jostain syystä joka ikiseen kaupunkiin, jonne olemme saapuneet, on pamahtanut samaan aikaan jäätävä helleaalto. Nytkin lämpötila oli varjossa reippaasti yli 40 asteen, tuuli puhalti aavikolta, ja aiheutti ihmisille windburneja, eli "vamma", joka syntyy siitä että kuuma tuuli polttaa sua. Ulkona oli ihan mahdoton olla, aivan sama oliko yö vai päivä. Kaikki aurinkorasva hikoili pois iholta, ja ilman rasvaa palaminen suoriutui kätevästi noin 10 minuutissa.

Nukuimme kaikki 4 hengen dormeissa, minä ja Ville yhdessä, Riina ja Vesa yhdessä. Toisaalta, Riina nyt ei pystynyt omassa huoneessaan nukkumaan, koska siellä ei ollut tuuletinta, ja koska huoneen ainoa ikkuna oli parvekkeelle, jossa bileet jatkuivat AINA aamuun asti. Nukuimme siis Villen kanssa vierekkäin kapeassa sängyssä yrittäen olla koskematta toisiamme kuumuuden takia, ja Riina kiipesi toiseen sänkyymme viidenneksi huonetoveriksi. Yksi huonetoverimme oli Italialainen, ja toinen kaveri oli Mexicolainen poika jonka nimi oli Taneli. Oli pieni yllätys, kun tumma mies tunnisti kielen, puhui suomea, ja kertoi omistavansa myös Suomen passin äitinsä takia, joka on suomalainen.

Hostelli oli ihan viihtyisä, mutta todella äänekäs ja ja sotkuinen. Luulen ettei jääkaappeja ollu siivottu vähintään puoleen vuoteen, muutamissa maitopurkeissa kasvoi jo oma ekosysteemi ja osa tuotteista näytti pystyvän kävelemään pitkin seiniä. Luulen että kaappien lämpötilakin pysyi mukavassa parissakymmenessä asteessa, toki on myönnettävä, että onhan se vähemmän kuin +40. Jengi oli kuitenkin rentoa ja ilmapiiri oli hyvä. Plussana myös se, että keskustaan meni bussilla vajaa 10 minuuttia.

Helmi, tää on niin mun kaupunki <3.

ke 2.2.2011 Melbourne - Cape Conran 389km (4.691km)

(Alkuun näin anteeksi päivityksen viivästymisestä. Näiden loistavien nettiyhteyksien takia YHDEN päivityksen tekeminen on noin TUNNIN(!!) homma. Ette arvaa miten riekaleina mun hermot on! - no ei ne oikeesti oo, paljoa..)

Jos luulin että ollaan nähty paljon hyönteisiä tähän mennessä, olin auttamattomasti väärässä. Meijän tän yön majapaikka oli lähempänä ötökkäfarmia kuin leirintäaluetta.

Ennen kun painuttiin kaupungin ulkopuolelle, käytiin ostamassa paikallisesta Ikeasta pakolliset lihapullat ja perunamuusia. Vaikka lihikset on ihan sikahintasia, ja maistuu ihan joltain HK:n einespalluroilta, niitä on silti mukava ja helppo syödä hetkittäin. Ikeassa oli muutenkin kiva käydä, sai halvan lounaanja salmiakkia.

Johtuen Ikea-vierailusta, pääsimme lähtemään Melbournesta eteenpäin vasta puolenpäivän jälkeen. Emme kerenneet ajaa kuin tunnin, jonka jälkeen jouduimme pysähtymään poliisien tiesulkuun reiluksi puoleksi tunniksi. Matkareitillämme oli käynnissä puskapalo, ja seuraavat 30 kilometriä olivat täysin savun peitossa. Onneksi meillä kesti niin pitkään lähteä ajamaan, muuten olisimme joutuneet seisomaan sulussa useamman tunnin.



Kun viimein pääsimme eteenpäin, näimme aluksi vain paloautoja ja poliiseja palaamassa paloalueilta. Pelloilla näkyi maanviljelijöitä tarkistamassa eläimiään, ja korjaamassa palaneita aitoja. Vähän eteenpäin päästyämme tuli vastaan sähkömiesten joukko, jotka pystyttivät uusia pylväitä palaneiden tolppien tilalle, ja pelastivat maahan laskeutuneita sähköjohtoja. Savu, jonka läpi ajoimme oli todella sankkaa, eteenpäin näki maksimissaan 50 metriä, ja joka paikassa haisi nuotiopiirille. Savun haju on hyvä, en kiellä sitä, mutta kun sitä on kaikkialla, ja siinä istuu reilun tunnin, se rupeaa lietsomaan lieviä päänsäryn oireita.




Koska päivä oli ollut täynnä viivytyksiä, alkoi päivä kääntyä illaksi, ja päätimme etsiä leiripaikan. Bongasimme taas tien sivussa olevan pienen kyltin, ja päätimme kääntyä kyltissä lukevan Cape:n takia. Jos leirintäalue on meren rannalla, menee valinta harvoin pieleen.

Paikka, jonne saavuimme oli todella pieni, todella puskassa ja todella halpa. Alkuun kaikki näytti lupaavalta, auringonlasku oli upea, paikka oli kaunis ja rauhallinen, ja ranta täysin autio. Vesa oli ostanut aikaisemmin päivällä oman pienen kolmen hengen teltan, ja päätimme nukkua siinä, että pääsisimme aamulla lähtemään nopeasti kellon soitua. Olimme ostaneet illaksi hyviä makkaroita ja hedelmiä helpoksi illalliseksi. Helppoa - niin ainakin olisi luullut.




Kun aurinko laski, alkoivat hyönteiset valloittaa maisemaa. Maa kihisi isoja muurahaisia, ja ilma oli täynnä hyttysiä ja paarmoja. Hämähäkit virittelivät verkkojaan ja jättiläismäiset hedelmälepakot peittivät öisen taivaan. (Lepakot on kylläkin mielettömän söpöjä). Mulle alkoi jo tässä vaiheessa iskemään lievä ahdistus tulevasta yöstä, alkava sadekaan ei helpottanut oloa, sai vaan koko ympäristön näyttämään pimeämmältä, ja hyönteiset hakeutumaan jokaista lamppua, ja sateensuojaa kohti.



Ensimmäiset paniikkikiljunnat saimme pimeässä Riinan säikkyessä jotain hypähtäen. Vaikka yritin pysyä rauhallisena, tunsin jonkun ötökän menneen paitani sisään, enkä saanut sitä pois, joten sain saman ahdistussätkimiskohtauksen itselleni. Vähän sen jälkeen päätimme mennä yhdessä käymään naisten vessassa. Ei sinne tällä ötökkämäärällä nyt kukaan hullu olisi yksin mennyt. Matka itsessään oli jo ahdistus. Hämähäkit levittävät verkkoja puiden väliin, joten joka ikisen puun alta kuljettaessa pitäisi olla joko keppi kädessä, jolla vedät seitit edestäsi pois, tai taskulamppu, jolla voit valaista seitit ja mennä niiden välistä, vähän kuin leffoissa niiden punaisten lasersäteiden välistä, jotka saa esiin savulla. Periaatteessa olo on siis vähän niin kuin huonossa hapessa olevalla Spidermanilla.



Vessassa näimme jonkun jättiläishämähäkin kutomassa verkkoaan lavuaarin yläpuolelle peilin viereen. Bonuksena vessassa käynnillä täällä oli se, ettei vessassa ollut valoa. (Leirintäalue oli oikeesti ihan puskassa, rahat jätettiin respaankin vain kirjekuoressa, ja kukaan ei tsekannut mitään, eikä sähköä ollut). Riina ei halunnut mennä hämähäkin viereiseen vessaan, joten jouduin menemään aika lähelle hämähäkkiä. Päästyäni ulos vessasta yritin totuttaa itseäni siihen kuvotukseen, ja tutkia sitä. Kaikki sujui hyvin niin pitkään kun otus oli liikkumatta. Samalla sekunnilla kun seittiin lennähti kärpänen, ja hämähäkki liikahti, jouduin poistumaan hyvin äkkiä hieman kiljahtaen vessasta. Tästä vaikutuksena Riina tottakai saa pelkoahdistuksen vessassa, ja yritän nopeasti selittää että kaikki melu johtui hämähäkin liikahduksesta, huimasta sentistä.

Päästyämme takaisin leiriin iltaruoka rupesi olemaan jo valmista. Yritin ahtaa makkarat napaani niin pian kuin mahdollista, jotta pääsisin turvaan telttaan. Mutta mikä naurettavuus! Vesan ostama kolmen hengen teltta oli sopiva joko kolmelle lapselle, tai yhdelle poikittain kulmasta kulmaan nukkuvalle henkilölle. Okei, ahtaus voi pituussunnassa johtua siitä, että meillä oli alustana meidän 10cm korkea patja, mutta silti, oli se aika pieni. Nukuttiin kaikki koskien toisiamme, mutta yrittäen olla koskematta seiniin, josta vesi tuli läpi jokaisesta kosketuksesta. Koska teltta oli pieni, hengittämätön, meitä oli kolme, ulkona satoi, ja oli kuuma, oli hapen määrä suhteellisen matalalla. Kaiken lisäksi Ville, joka nukkui keskellä, sai koko yön kiinalaista vesikidutusta siitä lähtien, kun teltan saumat pettivät, ja pisarat alkoivat tippua täsmälleen samaan kohtaan rintakehää. Vesalla paloi hermo kahden aikaan yöllä, heräten siihen, ettei happi enää riittänyt hengittämiseen. Koska sade oli hellittänyt, hän siirsi nukkumapaikkansa riippumattoon ulkopuolelle. Kaikenkaikkiaan meillä kolmella taisi yöunien pituus jäädä noin neljään tuntiin per nenä. Riina oli kuulemma nukkunut koko yön ihan loistavan hyvin.

ma 31.1.2011 - ti 1.2.2011

ma 31.1.2011 Melbourne (4.302km)

Kakkuja, niitä ihanaisia kakkuja. Voisin elää näillä kakuilla. Jos joku ei tajunnu, niin syötiin tänään kakkuja.

Aamuinen lähtö sujui taas ihanan hitaasti - miten rakastankaan hitaita aamupaloja. Sulla on se kupillinen kahvia, minkä voit juoda tekemättä mitään, tai jos haluat, voit samalla lukea hyvää kirjaa. Kahvin lisäksi sulla on aamupalana jotain ihan sun lempparia, ja ehkä vielä aamupalajälkkärinä pala suklaata tai jädeä tai muuta herkkua. Istut rennosti mukavassa tuolissa, ja annat auringon nousta rauhassa, ja piristyt samaa tahtia heräävän ympäristön kanssa. Ei ole vielä liian kuuma, muttei kuitenkaan enään kylmä. Voiko olla mitään täydellisempää?

Aamupalan jälkeen suoritimme tutun siirtymisen keskustaan, jossa tapasimme Villen toisen kaverin Lintsin, joka on tullut Ausseihin opiskelemaan. En tiedä mistä näitä suomalaisia tänne maahan siunaantuu, ja vielä vanhoja lapsuuden tuttuja. Itse tapasin vanhan ystäväni Kattiksen Perthissä. Koomista sinänsä, että meidän kummankin piti matkustaa toiselle puolelle maapalloa, että saatiin aikaiseksi tavata - Helsingissä kuitenkin asuimme samalla kadulla, noin 400m päässä toisistamme, eli aivan liian kaukana tapaamisen järjestämiseksi.

Lintsi liittyi sopivasti seuraamme suunnatessamme St Kildaan. St Kilda on kaunis backpackereiden valloittama ranta, jolla en ikinä itse haluaisi asua, mutta jossa on kiva käydä. Paikan ympärillä on paljon hyviä ravintoloita, baareja, surffikauppoja ja mikä parasta, kakkukauppoja. Päästimme pojat taas nauttimaan onnellisesta tunnista, ja suunnistimme katsastamaan kakkutarjontaa.

Teimme hyvin tarkan kakkuanalyysin - joissain paikoissa kakut olivat liian pieniä, tai niissä oli liian vähän täytettä. Joissain paikoissa kakut olivat outoja, tai sisälsivät liian paljon kermaa tai kreemiä. Joissain paikoissa ei ollut kaikkia kakkuja, joita halusimme maistaa. Ihan rehellisesti, myönnettäköön, olisin halunnut maistaa joka ikisen paikan joka ikistä kakkua, mutta noin 15min, ja jokaisen kakkukapan kierrettyämme päädyimme vain kahteen kakkupalaan. Paistettuun juustokakkuun, ja saksalaiseen omenapaistokseen vanilijajäätelön kanssa. Mua himotti hyvin paljon porkkanakakku, mutta johtuen jo pitkään päällä olleesta porkkanakakkudieetistä päätin olla villi ja ostaa jotain muuta. Valinnat eivät pettäneet, ja pääsimme hetkeksi kakkutaivaaseen nauttiessamme ehkä parasta lounasta ikinä.

Kakkusten jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Luna parkkiin - paikalliseen huvipuistoon, joka oli kuitenkin jo kiinni siltä illalta. Päätimme siis suunnata hengailemaan rantaan, jossa saimme todistaa pienen egotaistelun. Tappelu alkoi, kun joku Kaakkois-Euroopasta kotoisin oleva kaveri rupesi uhoamaan tyttönsä kanssa hengailevalle paikalliselle. Jätkä soitti suutaan, toinen yritti ignoorata, mutta sai kun saikin ärsytettyä toisen nousemaan pystyyn ja pyytämään jätkää poistumaan. Eurooppalainen kaveri ei ollut kuulevinaan, ja jatkoi päänsä aukomista. Molemmat rupesivat olemaan hermostuneita, ja kertoivat tapoja millä he meinaavat toisen piestä jos tämä ei lähde pois. Hetken kuluttua Eurooppalainen kaveri kaivoi teleskooppipampun (!!) taskustaan, ja mätkäisi paikallista kaveria sillä päähän muutaman kerran. Tämän jälkeen herra poistui juosten kavereidensa kanssa, ja paikallinen lähti seuraamaan kävellen. Jotain Eurojätkä vielä huuteli, mutta loppupeleissä lähtivät karkuun. Paikallisen tyttöystävä tuli hoitamaan verta vuotavaa poikaansa, ja kohta poliisit tulivat paikalle. Aika moinen stara toi Euro.. niin naurettavaa meinikiä..

No, ilta meni taas syödessä, yllättävää sinänsä. Pojat menivät ravintolaan, me ostettiin Riinan kanssa pussi nachoja, söimme sen väsyneenä ja painuimme nukkumaan. Täytyy myöntää, että Uni on aamupalan jälkeen ykkösenä mun tykkäämislistalla. Ruoka on myös aika korkealla. Ehkä se on se elämisen ja nautinnon pyhä kolmiyhteys Uni-Ruoka-Aamupala. Jos siihen vielä voi lisätä erikseen hyvät viinit, juustot ja suklaan (koska ne pitää korottaa jalustalle), hyvän seuran eli ystävät sekä kauniin ympäristön, elämässä menis aika hyvin. Ei hassumpaa.

ti 1.2.2011 Melbourne (4.302km)

Oli meinaan aika tuulinen päivä. Aamulla kun herättiin, teltta meinasi lähteä lentämään. Se oli hyvin kiinni maassa monen narun voimin, mutta siinä vaiheessa kun telttakepit painuivat sisään, totesimme purkamisen olevan fiksu vaihtoehto, jos haluamme pitää teltan. Iskimme teltan maahan, rinkat teltan päälle ja pysyttelimme ulkona tuulessa. En tiedä voiko Cairnssin saman päivän pyörremyrskyillä olla tekemistä asian kanssa, tuuli oli meinaan ihan järjetön, siihen pystyi nojaamaan puiden keskellä. Samaan aikaan piti varoa tippuvia oksia, ja muutama puukin kaatui. Toisaalta, Cairnssi on muutaman tuhannen kilometrin päässä, eli tuntuu aika kaukaa haetulta etsiä näiden välistä yhteyttä. Tuulista oli jokatapauksessa.

Me ei tehty tänään mitään Riinan kanssa, hengailtiin koko päivä leirintäalueella ja otettiin aurinkoa. Pojat lähti käymään keskustassa markkinoilla ostamassa illallista (Marliinipihvit ja feta-salaattia) Aika hyvin onnistuneet ostot, oli taas meinaan ehkä yks parhaista dinnereistä ikinä. Marliinin rakenne on tosi kiva. Se on vähän tonnikalamainen, eli aika lihaisa kala. Se on ehkä vielä vähän maukkaampi kuin tonnikala, ja miekkakala, eikä kaipaa paljon mausteita maistuakseen hyvältä.

Leirintäaluehengailu oli aika haasteellista kovan tuulen takia. Jatkuvasti sai hakea ympäriltä lenteleviä tavaroita, ja nauttia kivihieronnasta kun tuuli paiskoi hiekkaa suoraan päin. Olin ihan musta parin tunnin jälkeen, ja erittäin tyytyväinen kun Ville saapu himaan, niin pääsin tekemään jotain muuta kuin vahtimaan kamoja. Saatiin täältä myös postiin laatikollinen viiniä tekemättömän päivän kunniaksi. Iskälle saapuu yllätys muutaman kuukauden kuluttua. (todellinen yllätys :))

Iltasella koitti taas pakkaus, seuraavana aamuna suuntana on Sydney.