Sunnuntaina aamulla oli taas aika pakata kamat ja alkaa siirtymään eteenpäin. Tällä kertaa määränpäänä oli huiman 90km päässä sijaitseva Surfers Paradise, jonka hollilla asui yksi Villen kaveri, Ville. :) Tarkoituksena oli käydä nopeasti moikkaamassa poikia, ja jatkaa eteenpäin. Loppupeleissä me Villen kanssa eksyttiin tänne samaan paikkaan vielä kaksi kertaa uudestaan loppureissun aikana.
Surferissa nautittiin aalloista ja auringosta samalla kun odoteltiin poikien palaavan kämpille. Meille oli jalosti annettu lupa leiriytyä takapihalle, jonne viritimmekin telttamme. Ville asuu kämppiksensä kanssa Surferin lähellä Palm Beachilla. Talolta on noin 500m kävelymatka lähimmälle rannalle - ei huono.
Meri on aika hullu täällä - oikeesti. Ennen tätä reissua en ollu edes tajunnu, miten paljon voimaa meressä on, ja miten ne merivirrat, mistä aina pelotellaan, on oikeesti voimakkaita. On ihan eri asia uida meressä Suomessa, kun vertaa Australiaan. Tämä tuskin on mikään juttu kenellekkään paikalliselle, jotka ovat asuneet koko ikänsä täällä, ja osaavat lukea merta. Itse jostain syystä eksyn kuitenkin AINA juuri siihen kohtaan missä aalto kaatuu päälle ja iskee sut sinne pohjaan. Kun menen vähän merelle päin, seison jossain hemmetin virrassa joka vie mut 50m sivulle, ja joudun kävelemään rantaa pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Kun luulen päässeeni aallon toiselle puolelle niin, että pystyn vain leikkisästi hyppimään isossa aallokosta, tuleekin joku ristiaallokko joka varastaa ensin bikinien yläosan, ja kun yrittää seivata itsensä yleiseltä nöyryytykseltä katoaa alaosa. Miten niin meri on rauhoittava?
Toisaalta, meressä leikkiminen on hauskaa. Joskus harvoin kun löytää jonkun spotin, missä ei tarvitse pelätä itsensä paljastamista, pystyy oikeesti nauttimaan. Itse olen ihan käsi kun on kyse surffaamisesta, ja tällä hetkellä olen luopunut toivosta ja harrastan lähinnä bodysurffausta, tai oikeastaan, surffareiden katselua - melkein sama asia, eikö? Itseasiassa, jos rehellisiä ollaan, harvoin edes pääsen pitkälle merelle asti, aalloilla on todennäköisesti jokin salajuoni mua vastaan. No, ainakin auringon ottaminen on kivaa.
Sunnuntai siis koostui mereen, sekä luontoon tutustumisesta. Saatiin todistaa kun paikallinen herhiläinen sai saaliikseen itseään monta kertaa isomman myrkyllisen hämähäkin, ja raahasi sen yli 5m matkan itselleen päivälliseksi. Ainakin oli päivällisen koko kohdallaan. Hetki herhiläis-hämähäkki-episodin jälkeen todistimme liskojen herkkää hetkeä. :) Kuvat saa isommiksi niitä klikkaamalla.
PS. Paluuliput on hankittu. Laskeudumme Helsinki-Vantaalle 15.3 klo 14:25
2 kommenttia:
Tervetuloa kotiin surffailemaan lumilaudalla.
Sirpa
Hienoi kuvei! Saisko nähdä ton kutukaksikon mustavalkoisena?! Sun pitää ostaa tiukempi toppi niin meri lakkaa syleilemästä.
-Nestori
Lähetä kommentti