Se on sitä samaa..

Päivät rupee toistamaan toisiaan, ihmiset rupee olemaan tuttuja, hommat on helppoja ja päivän ohjelmat selviä. Aamulla herätys 3.20, mikä käytännössä tarkottaa sitä, että jaksetaan nousta sängystä 3.50 ja ollaan duunista myöhässä 5 minuuttia, joka aamu. Ihan rehellisesti, ei o ihmisen hommaan nousta sängystä niin aikasin. Ja vaikka kuinka menis nukkumaan 6-7 aikaan illalla (eli aikaan, joka varmistaa ettei sulla voi olla MITÄÄN sosiaalista elämää viikolla), on aina aamusin väsynyt. aina.

Heräämisen jälkeen pyöräillään töihin, tai koska mun pyörästä on vieläkin kumi puhki, Ville pokee ja mä istun lasten pyörän ohjaustangolla. Se tanko on ehkä sentin ohut metallitanko, ja 500m matka tuntuu todella kivuliaalta. Varsinkin kun lämpötila on nollassa, ja on muutenkin ihan jäässä. Kun päästään tallille, napataan muutama Jeremyn hevonen mukaan, ja heitetään ne radalle. Radalla vedetään kahvia ja myslipatukoita, ja katotaan ku hevoset juoksee. Kun pollet on liikkunu, ne pestään, loimitetaan ja käydään tallilla vaihtamassa uudet tilalle. Tämä toistuu niin kauan kunnes kaikki on hoidettu. Kuuden aikaan aamulla mä lähen omaan duuniini, ja Ville jatkaa Jeremyllä siihen asti kun kaikki on tehty, yleensä 8-10 asti.

Kun pääsen omaan duuniin, laitan kahvit taas kiehumaan, jonka jälkeen ruokin (yleensä yksin) meijän hevoset. Toinen työntekijä on yleensä puol tuntii - tunnin myöhässä. Omistaja on yleensä ajoissa, jollon koko hommassa menee vähemmän. Täällä jokainen heppa syö 15 litran ämpärillisen sekä aamulla ja illalla, joten ne kaikki pitää kantaa tallin toisesta päästä. Sama vesien kanssa, koska juoma-automaatteja ei ole. Tällä hetkellä meillä on 14 hevosta, mutta kun saatiin uudet hiekat jaardeihin, on paikat tulevaisuudessa 18 hevoselle. Ruokkimisen jälkeen juodaan vähän lisää kahvia, satuloidaan hevoset ja mennään radalle.

Normi tallihommien jälkeen aamu koostuu ratsastamisesta ratsastamisesta ja ratsastamisesta, jonka jälkeen kello on taas niin paljon että pitää alottaa ruokkimiset, vedet ja jaardit uudestaan. Kun iltatalli on tehty, kello on yleensä abuout 5. Illalla kerkee yleensä syödä, kattoo Foxteliä ( :)!! ) ja sit pitääki mennä nukkumaan. Miten niin ei ylimäärästä aikaa? Kun taas oikeen väsyttää, ni aina muistaa kuitenki sen, että täällä tienaa näistä hommista paremmin, mitä ikinä on tienannu Suomessa.



Nyt kun ollaan saatu auto, on liikkuminen helpottunu huomattavasti. Sitäpaitsi toi auto on ihan jäätävän kokonen. Robi on ihan rakastunu siihen. Etupenkillä on tilaa kolmelle, joten sillä on oma penkki siinä keskellä. Yleensä se tykkää kuitenkin hengailla jaloissa tai omia rauhassa koko takapenkin. Maailman siisteintä on myös tunkee pää ulos ikkunasta, ja lepattaa isoja korvia. Sen korvat on isot. Joskus kun sitä rupee väsyttää tallilla, se menee valmiiks venaamaan autoon, ja tuijottaa syyttävästi; "mennään jo!".

Ens viikolla yritetään vihdoin päästä lähtee minilomalle. Ajateltiin ajaa viikoks pohjoseen missä on lämmintä. Kilsoja kertyy jokunen tonni, mutta auto on ihan hyvä testata ennen ku ajetaan Aussimaan läpi itä-rannikolle. Hommattiin kanssa teltta, joka tulee on ihan tosi siisti. Se on 2m korkee, ja siinä on oma "terassi" - meinaan ei o huono Suomessa ens kesänä. Melkein toivon et sataa, et siitä terdestä olis jotain hyötyä. :)

Tasan 3kk siihen, että lennot lähtee Pariisiin, fiilistelen jo sitä et pääsee käymään talvessa, vaikken haluais täältä pois tullakkaan. Kuukauden "loma" tosin tulee ihan tarpeeseen, ja ihana päästä näkemään kaikkia! :))

Toyota LandCruiser

.. ja samantien kun sain edellisen päivityksen nettiin, Ville meni ja osti meille auton. Se on ISO! :))))

Saa nähdä koska pääsen rattiin, nyt toi poika on niin onnensa kukkuloilla tosta värkistä, et hyvä jos saan mennä 2 metrin päähän siitä. Tänään kun käytiin ulkona syömässä, niin ajettiin parkkikselta pois mahdollisimman hankalaa reittiä, nurtsien, kivetysten, ojien ja korotusten yli, JUST BECAUSE WE CAN! :)

On se hieno!

Pikku-intialaista kebabia ja 4WD

On tää hurjaa, hevoset osaa tehdä keinuja. Yhtenä aamuna todistin, miten pieni intialainen leijui ilmassa, kun hevoset vähän leikkivät.

Oon nyt auttanut Villen duunissa, koska paikka missä tein pari tuntia aamulla, löysi vihdoin kokopäiväisen työntekijän. Kerkesin jo hurrata kun saan nukkua kuuteen asti, mutta iloa kesti yhden aamun, jonka jälkeen Ville sai kuningasidean että ne tarvii jeesiä Jeremyllä. Se niistä unista. :)

Yhtenä aamuna talutettiin hevosia radalta, kun vastaan tuli pienikokoinen intialainen kahden teutaroivan hevosen kanssa. Mä kerkesin mennä ohi, ja olin jo puolessa välissä parkkista, kun kuulin meteliä takaa. Kun käännyin, näin ensin kipinöitä maassa, kun hevosen kengät hakkaavat asfalttia vasten. Sen jälkeen huomasin, kun pikkumies roikkuu ilmassa, ja kumpikin hevonen riuhtoo itseään eri suuntaan. Siinä se kellui vähän aikaa, kunnes toisen hevosen ote lipesi, ja se juoksi porttien eteen ruohikolle. Intialainen ei paljoa viivytellyt, se lykkäsi toisen hevosen Villelle, ja lähti pyydystämään irti päässyttä.

Ensin se yritti saada hevosta kiinni vaanimalla. Se käveli hitaasti hevosta kohti, mutta aina kun se oli puolen metrin päässä narusta, hevonen ravasti kauemmas ja jatkoi syömistä. Intialainen ei lannistunut, se jatkoi samaa vaanimistaktiikkaa, ja kun vihdoin pääsi lähelle, se hyppäsi salamana kiinni naruun. Hevonen säikähti / suuttui, ja lähti täyttä laukkaa (niin nopeasti kun laukkahevonen nyt pääsee kiihtymään 30m matkalla) ruohikon poikki. Intialainen liukuu kantapäillä hevosen perässä ruohoa pitkin, ja ei päästä irti. En ole koskaan nähnyt hevosen menevän sellasta vauhtia joku narun perässä, onneksi tuli aita vastaan ja hevonen joutu pysähtymään ettei olis rysäyttänyt läpi. Kun hevonen pysähty intialainen taluttaa sen chillisti takasin Villen luo, nappaa toisen hevosen, heittää "cheers mate!" ja marssii porteista sisään. No worries.

--

Autorahat on vihdoin saatu säästettyä, ja ollaan yrietty metsästää kunnon nelivetoa, jolla voi tammikuun alussa lähteä kiertämään maata. Australia on kuitenkin suht iso, noin 7 milj. neliökilometriä, joten ollaan haettu lähinnä Land Cruisereita ja Nissan Patroleita, diesel koneella ja sopivilla kilometreillä. Suurin osa autoista on 7 paikkasia ja kattorekeillä varustettuja, että saadaan kamat kulkemaan. Merkkeihin päädyttiin niiden yleisyyden takia, eli jos joku osa menee rikki, ei tarvi käyttää koko omaisuutta auton korjaamiseen. Diesel koneet on myös varmempia, ja tulee halvemmaksi. Koko pakettiin ollaan budjetoitu noin 5.000 dollaria, johon sisältyy tonnilla huollot yms. Kone pitää kuitenkin käydä läpi ja puhdistaa ja tsekata, sillä kilsoja tulee kymmeniä tuhansia.

Neliveto pitää olla alla, sillä reitiksi ollaan katottu Perthistä etelärannikkoa pitkin itään. Australiassa on se kiva, että täällä on ihan 4wd autoille suunnattuja reittejä, joissa "tie" kulkee hiekkarannalla, vuoristossa yms. missä ei normiautoilla enää kuljeta. Kun on teltat messissä, surffilaudat katolla ja retkeilykamat kontissa, ei tarvita enää kuin Australian kesä, grilli ja olutta. Nyt meitä on kolme varmaa lähtijää, joten autossa on vielä tilaa jos joku innostuu. ;) Menopaluut saa Suomesta jollain 900 eurolla, ja kun kulut menee puoliksi, ei reilun kuukauden kiertoajelun hinnaksi tule edes mitään tähtitieteellisiä summia. (Lähtö tammikuun ekalla viikolla, mukaan saa liittyä :)) Villen kanssa jatketaan todennäköisesti matkaa pidempään, sillä kotiin pitää viimeistään palata vasta huhtikuun lopussa, jolloin on Hupellukset Norjassa.

--

Australialaista elämää ollaan maisteltu taas viinin, juustojen, oluen, suklaan ja rodeon merkeissä. Viime viikonloppuna käytiin vetäsemässä kiertoajelu viinitiloilla, jossa sunnuntai oli ihan rattoisa viettää viinipäissään. Tosin kahdennenkymmenennen viinimaistiaisen jälkeen rupesi jo vähän tuntumaan, ettei maistelussa ollut enää mitään järkeä, kaikki maistui yhtä hyvälle. Yhdellä tilalla oli yhdistetty juustot viiniin, ja päästiin kokemaan mitä hekumaalisimpia makuelämyksiä ihanan kermaisten juustojen ja kunnon punkkujen ja kuohuvien kanssa. Viineistä oli hyvä jatkaa suklaatehtaalle, missä saa syödä itsensä ähkyyn taivaallisesta suklaasta. Ja koska vielä jäi vatsaan tilaa, käytiin panimolla nauttimassa muutamia oluita. Mitä muuta voi sunnuntailta toivoa?

Seuraavana viikonloppuna mentiin kattomaan vähän hillbillyshowta rodeon muodossa. Koko halli oli ängetty täyteen länkkärihattusia ja kauluspaitaisia ausseja olutlasit kädessä, ja härkiä sekä lehmiä pienissä aitauksissa. Show koostui erilaisista rodeoratsastuksista. Lapset ratsastivat rodeota lampailla, alaikäiset nuoret pikkuhärillä ja aikuiset kunnon pihviliha-härillä. Osa ratsasti myös hevosilla. Oli jännä nähdä, että kaikki elukat ottivat rodeon ihan chillisti, kun portit avattiin, ne hyppi poukkoillen pois länkkärit selässään, mutta kun homma oli hoidettu, eläimet rauhoittu ja juoksi iloisesti pois. Mitkään otuksista ei näyttäny pahemmin stressaavan duunistansa. Kokemuksena aika hauska, mutta parin tunnin jälkeen tuli fiilis että tää on jo nähty, ja nyt vois nähdä jotain uutta. Ei kaduta että menin, mutta en tidä meenkö uudestaan.

Hullua, enää 3,5kk aikaa säästää, ja sit pikavisiitti suomeen ja takasin KRUISIMAAN!! :)))