Miksi mennä?

Miksi lähteä reissuun nyt? Sulla on hyvä duuni, kiva kämppä, kaverit täällä? Eikö sua pelota? Miks sinne, kaikkihan lähtee Aasiaan? Tuutko muka pärjäämään? Eiks siellä o aika vaarallista? Tuutko koskaan takasin? Onkohan tuo nyt ihan viisasta? – On
Oon aina halunnut lähteä. Lähteä pois Suomesta, lähteä kauas, jättää kaiken, mennä. Jossain vaiheessa mietin, että jos ei kuitenkaan lähtisi, ostaisi asunnon, tekisi lyhyitä reissuja, olisi täällä onnellinen. Okei, varmaan olisinkin ollut, mutta kuinka pitkään? En halua herätä katkerana keski-ikäisenä ja tajuta, että nyt on liian myöhäistä. Työpaikat ei katoa, kaverit ei katoa, perhe ei katoa, aika katoaa. Aikaa pitää ottaa, joskus jopa itsekkäästi, ja vain itselleen.

Lähteminen ei pelota. Se tuntuu lähinnä vapauttavalta. Idea on kasvanut, kehittynyt ja muotoutunut pikkuhiljaa. Maat, maanosat sekä matkustusmuodot ovat muuttuneet. Jopa alkuperäinen matkaseurakin on vaihtunut. Silti, reissu tuntuu oikeelta juuri tähän hetkeen. Uskon, että tulen pärjäämään, en pelkää ihmisiä, muita kulttuureja, tapoja ja ruokia. Haluan nähdä, tehdä ja kokea jotain, mitä voin muistella vanhempana. – Tulipahan tehtyä.

Moni lähtee Aasiaan, mutta moni lähtee myös reilaamaan. En usko, että kohde määrittää matkalaista, tai tekee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä. On eri asia olla viikko Kanarialla, kuin vuosi kiertäen. En hae matkalla mitään ultimate-extreme-super-ghetto-travelleri-statusta, vaan haluan yksinkertaisesti mennä. Ei kaiken tarvitse olla uniikkia, niin täysin erilaista muista. Riittää, että itse nauttii ja tekee sitä mitä haluaa.

Tulen takaisin kun tuntuu siltä. Ehkä 6kk kuluttua, ehkä vuoden kuluttua. Liika ajan, ylipäänsä aikataulun tuijottaminen pilaa rantoutumisen fiiliksen. Nyt haluan vain nauttia – syödä – surffata – laskea ja maata riippumatossa! :)

Welcome aboard!