Malesia

Malesia sijaitsee Thaimaan ja Indonesian "välissä". Se on jakautunut kahteen osaa, toinen "Peninsular Malesia" on kiinnittynyt Thaimaasen ja Singaporeen, kun taas Borneon puoli on raja-naapuri Indonesiaan. Asukkaita Malesiassa on noin 24,8 miljoonaa, pääkaupungissa Kuala Lumpurissa noin 1,5 miljoonaa.



Virallisia kieliä Malesiassa on neljä, joista yksi on enganti. Thaimaaseen verrattuna, ainakin KL:n alueella tämän huomaa, palvelu on helppoa, ja toimivaa. Suurin osa Malesialaisista on muslimeita, joka tuo jotain rajoitteita majoituksen hankintaan. Monissa hostelleissa sekä majataloissa on kyltit, ettei asukkaiden ole syytä tuoda alkoholia, tai non-halal ruokaa alueelle. (Meidän ekassa hostellissa oli kaikki alkoholijuomat jyrkästi kielletty, kun taas nykyisessä majatalossa on kattoterassi.)

Malesiassa asuu kaikenmoista kansaa; Malesialaisia, Kiinalaisia, Intialaisia, Originaaleja, eli eri heimoista Peninsulan ja Borneon alueelta. Isoissa kaupungeissa on myös jonkin verran Eurooppalaisia maahanmuuttajia. Meidän majoitus on tällä hetkellä Chinatownissa, mikä on hintatasoltaan edullinen useisiin muihin KL:n alueen majoitusvaihtoehtoihin verrattuna. Tässä lähellä on myös Little India, missä ei olla vielä keretty käymään.

Kuala Lumpur on kiva kaupunki, siisti, kompakti, täynnä pilvenpiirtäjiä. Julkinen liikenne on todella toimiva, mutta koska kaupunki on niin hyvin "pakkautunut", kävelemällä pääsee lähes kaikkialle jos on valmis uhraamaan ylimääräisen 15min. Kaupunki on myös shoppailijan paratiisi. Täällä on ihan mitä haluaa - aivan kaikkea! Tuhlailin tänään kaupoissa, ja käytin 3e mekkoon ja villapaitaa. Kallis t-paita tai yksinkertainen mekko on n.5e - jos ostaa paikallista. Jos haluaa halvalla, eikä mitään tunnettua merkkiä, voi sijoittaa 0.5e ->. Merkit, esim Billabongit, QSilverit, Roxyt, Ripcurlit yms. on noin kolmasosan suomen hinnoista. (Ja nyt en puhu mistään "merkki"tuotteista joita myydään katukojuissa, kuten esim Ao-Nangilla myytävä reppu joka oli todellinen merkkituote, siinä oli SEKÄ Volcomin että QSilverin logo :oP)



Ekana iltana kun oltiin saavuttu, ja ihan sika väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen, käytiin nopee syömässä. Syömisen jälkeen päätettiin palkita ittemme vielä jäätelöillä ennen nukkumaan menoa. No, Ville ottaa tietty jonkun ihanan suklaa-unelma-jäätelön missä on suklaa jätskii ja suklainen kuorrutus ym. kaikki herkut. Ajattelin olla tosi international, ja ottaa jonkun paikallisen herkun. Jostain syystä, luoja ties miksi, valitsin PAPU jäätelön. (Näin jälkeenpäin, KUKA nyt ikinä valitsee PAPU jäätelön??! Haloo!!)

Miltä se papujäätelö sitte maistu? No ihan pavuilta. Perkele. Herkuttele siinä sitte sillä kun toinen vetelee nautiskellen suklaaherkkua. Pavut lensi roskikseen, oli hyvä palkinto. Tietty, jotain hälytyskelloja olisi voinu soida siinä vaiheessa kun pakkauksessa lukee "red beans".

Seuraavana päivänä käytiin isossa ostoskeskuksessa, johon oli rakennettu myös huvipuisto kauppakeskuksen sisään. Kauppakeskus oli jotain niin järjettömän suurta, etten ole nähnyt mitään vastaavaa koskaan aikasemmin. Itäkeskukset, sellot yms. ei täyttäis edes kymmenesosaa tästä paikasta. Välillä tuntui, että sai pienen hullunkiillon silmiin, teki mieli lähteä mielettömästi vain juoksemaan kauppoihin ja repimään tavaraa mukaan.

Jännä juttu oli se, että todella monessa kaupassa ei saanut kokeilla vaatteita, tai jos kokeili, piti maksaa esim. 20s / vaate. Sinänsä, onhan täällä paljon jengiä, ja tottakai vaatteet kuluu jos niitä kokeilee, mutta miten sä oikeesti voit tietää istuuko se vaate?

Jotain oli pakko päästä tuhlaamaan, joten päädyttiin Villen kanssa Canonin järjestelmäkameraan, sellaseen perusmalliin (Vappu itseasiassa aika samanlainen ku sulla) ja lisäks makro + superwide-linssiin. (eli onkohan se sit laajakuva-linssi). Lisäks tietty akut, kameralaukut yms. siihen päälle. Hinnaks tuli about 500e (heippa 1kk maailmalla...), joten ei se nyt mikään elämää suurempi sijoitus onneks ollu. Kunhan tota oppii käyttämään, niin toivottavasti kuvien laatu paranee edes vähän. :o)

Shoppailun lisäks törsättiin (lisää) ja ostettiin huiman 6e arvoset liput sinne huvipuistoon. Oliko vähän siistiä! Se vuoristorata meni kokoajan, ainaki melkeen, pää alaspäin. Ihan kreisii syöksyy kauppakeskuksen katosta, joka kuitenkin on TOSI korkeella, ihan maanrajaan ja heittää siitä voltti. Radan lisäks siellä oli myös top spin, mustekala, sellanen vähän enterprisen näkönen laite, mikä menee ympyrää, mut on "kepin" päässä, kummituslinna ja törmäilyautoja. Vitsi ihan ku olis ollu taas joku 10v muksu ihan täpinöissä kun juostiin niit laitteita läpi. Ainut ero oli ehkä se, et nyt ei itkeny pois lähtiessä, niinku pienenä kun piti lähtee lintsiltä, ku se meni kiinni. :)

Fun Fun Fun!!

Portaat, palovammat, apinat ja home - that’s nice!

Viimeisiä viedään Krabilla. Ollaan vikojen päivien kunniaks vähän panostettu, ja otettu pyöräks 450 kuutioinen Honda Steed. Okei, panostus tarkoittaa lähinnä yhden euron lisää päivittäiseen käyttörahaan, jos vertaa hintaa 250 kuutioiseen.

Kolmanneks vikana päivänä lähettiin ettimään kuumia lähteitä, joiden piti olla Krabi townin yläpuolella. Päädyttiin aika hyvin oikeeseen suuntaan, mutta sen sijaan että oltaisiin päädytti ihanan rauhalliselle metsäpolulle, löydettiin reilu 1200 porrasta, jotka johti vuoren päälle.

Ihan uskomatonta kiipeämistä. Meidän homeloukko (lue: huone) rupee käymään jo keuhkoille, ja yskä on jatkuvaa, joten voi vaan kuvitella miten hyvältä kiipeäminen tuntuu. Homeesta antaa jotain kuvaa se, että mun housut homehtu, vaikka olin ottanut ne ulos rinkasta, ja pinonnu kasaan muitten vaatteitten kanssa.

Kiipeäminen alkoi hyvin. Kaikkialla oli kylttejä, jotka varoittivat varastelevista apinoista sekä portaiden määrästä. Noin kahdennenkymmenennen portaan kohdalla apina ylitti portaat. (välihuom. vitsi olis magee olla apina, olis vähän ketterämpi kiipeämään..) Se meni portaiden oikealle puolelle, kääntyi viekkaasti yli, ja hyppäsi Villen selkään ja kiinni reppuun.

Olin ottanut aamupalasta mukaan banaanin, joka kuului niin isoon hedelmätarjottimeen, etten jaksanut syödä. Olin tunkenut banaanin repun ulkotaskuun niin että siitä näkyi noin 5cm. Apina oli tietysti haistanut sen ohi mennessään, ja iskenyt kiinni. Varastamiseen meni aikaa ehkä 2 sekuntia, jonka jälkeen itseensä tyytyväinen varas hyppäsi kiven päälle n.2m päähän, ja rupesi syömään saalistaan.

Ihan kiva, lisäenergia ei olisikaan ollut pahitteeksi. Portaat olivat ihan uskomattomat. Rupesin tekemään kuolemaa ehkä 400 portaan kohdalla, jonka jälkeen yritin pysyä Villen perässä, ja kyetä hengittämään. Matkaa reilun tuhannen portaan kiipeämiseen meni noin tunti taukoineen. Portaat oli aika ultimate kiipeämistä, hetkittäin piti astua n. puolen metrin portaita, välillä taas portaat muistuttivat lähinnä tikapuita.

Onneks päästiin vihdoin huipulle, maisemat oli ihan uskomattomat. Tällä hetkellä olisin niin toivonut jo omistavani järkkärin, pokkarilla ei oikeen saa maisemaa oikeuksiinsa. Nautintoa laski tietty myös tieto siitä, että kohta piti laskeutua alas sama määrä, mikä oli juuri kiivetty ylös. ONNEKS laskeutuminen on helpompaa, mut puolen rappusmäärän jälkeen ei reidet ja pohkeet jaksanu enää ottaa vastaan. Nautinto. :o)

Kun päästiin vihdoin alas, ajettiin noin puol tuntii takasin meijän biitsille. Kun oltiin perillä, lahjoitti prätkä mulle pakoputkellaan 3x5cm palovamman pohkeeseen. (6pvä jälkeenkin haava on vielä auki..)

Tokana päivänä oltiin lievästi rikki jaloista, joten päätettiin ottaa iisisti ja lähtee snorklaamaan lähisaarille. Hankittiin myös kamera, jolla voi ottaa kuvia veden alla. Koska kamera on filmikamera, voi kehittämisessä kestää pikkusen pidempään. Sukeltamaan ei olla päästy, koska homeen takia kumpikin on ollu vähän kipee koko aika. Sukelluskuvia pitää ottaa vaikka Vietnamista tai Ausseista.

Vikana Krabin päivänä lähettiin taas ajelemaan länsirannikkoa. Suunnattiin luonnonpuistoon sademetsään, jossa oli hyvä trekking-polku. Nyt muistettiin ottaa paremmat kengät, vettä ja hyttysmyrkkyä messiin. Kelattiin et tää voi olla ihan hyvä palauttava lenkki vieläkin ihan jumissa oleville lihaksille.

Olipa joo, tai ekat 100m nyt oli. Kevyt polku käsitti 4km pitkän reitin, joka nousi keskellä viidakkoa vuoren päälle näköalapaikalle. Mä en ymmärrä mikä juttu tää on, et aina kun yritetään saada jotain mukavan kevyttä rentoutusta, päädytään rehkimään keskelle metsää ja kiipeilemään lihakset rikki. On yllättävän rankkaa mennä monta kilsaa pelkkää ylämäkeä, jota pääsee hetkittäin ylös vain maahan hakattuja "tikapuita" tai juuria pitkin.

Yleensä vielä sitä miettii että alas tulee sit varmaan helposti, mutta tossa maastossa alasmenoaika pitää melkeen tuplata. Vaikka mestat on täynnä liaaneja yms. mistä voi pitää kiinni, on maa joko liukasta ja savista tai niin kuivaa ettei jalat pidä yhtään kovemmassa tahdissa. Viiden jälkeen oman jännitysmomentin muodostaa myös kaikki ihanat ötökät jotka ilmestyy pesistään etsimään itsellensä ruokaa.

Tämäkin nousu oli (onneksi) maisemien takia ihan kaiken sen tuskan arvoinen. Ilma on myös ihanaa hengittää, täysin erilaista. On jännä ajaa pyörällä jonnekkin sademetsän alueelle, kun kostea viileä "rintama" iskee vastaan. Kun taas päästiin vuoren huipulle, missä kasvusto muuttui, huomasi että ilma on paljon kuivempaa.

Thaimaa oli kiva, mutta jotenkin tuntuu että saaret on nähty. Täältä puuttuu aallot ja lumi. Turisteja on paljon, mikä nyt peak seasonin aikaan nostaa hintoja. Ei haittaa yhtään, että maa vaihtuu Malesiaksi.

Over and out.

Moottoripyörä on moottoripyörä ..

..skootterit on ihan jotain muuta. Koska takseilla ja tuktukeilla liikkuminen on kallista, jos haluaa mennä pidempiä matkoja, tai kulkea paikkoihin mihin ei kulje julkista liikennettä, vuokrattiin vaihteeksi pyörä. Tiet Krabilla on hyviä, ja vuokraaminen halpaa. Ison (siis isomman ku skootterin, ei mitään niin iso kuutioista) pyörän saa päiväksi 5€:lla, ja bensat päälle.

Koska mä en tykkää (tai en nauti) ajamisesta paikallisessa liikenteessä, ja Ville vaatii että saa ajaa, niin sopuun ei ole kauhean vaikeaa päästä. Äiti ja Iskä, te niin nauttisitte täällä olosta, koko Krabin alue on täynnä hyviä mutkasia teitä, jossa saa päästellä menemään. Liikenne on fiksumpaa kun saarilla, autoilijat kunnioittaa pyöriä ja liikennesääntöjä jokseenkin noudatetaan. Autoja on myös huomattavasti vähemmän. Tiet ei ole myöskään mitään Taon tai Panganin vuoristorataa, vaan kulkee jokseenkin normaalisti.

Otettiin pyöräks 250 kuutioinen Honda Phantom, koska vaikka täällä skootterit ei o rajoitettuja, ja niillä saa ajaa kaks päällä, ei kyyti tunnu kauheen turvalliselta. Näin pienenä länsimaalaisena painetaan ehkä vähän enemmän kun paikalliset, mikä tekee sen että jouset hakkaa pohjaan jokaisessa töyssyssä (+ kumit puhkee, tällä hetkellä saldo 2), ja jos meitsi kyydissä kattoo vahingossa sivulle, heijaa koko pyörä sivulle. Skootterilla ei myöskään tahdo pysyä liikenteen tahdissa koska ne ei jaksa kiihtyä, mikä tekee sen että autot viistää jatkuvasti ohi, ja tekee “läheltä piti” ohituksia.

Hondalla oli kiva ajella, ja olla kyydissä. Päätettiin lähtee kattomaan millanen meno on Krabin keskustassa. Koska kartta oli suhteellisen suuressa mittakaavassa, päädyttiin vahingossa pieneen rantakuppilaan. Paikka oli aika kämäsen näkönen, rakennettu hökkeliin, koostui paikallisista ja osaksi rikkinäisistä muovituoleista + yhdestä tädistä. Tilattiin välipalaksi iso lautasellinen simpukoita 2€:lla - ihan jäätävän makusia! Simpukat oli keitetty jossain suolaisessa chili-sipuli-liemessä, ja imeny sen kaiken. Ihan tajuttoman hyviä!

Syömisen jälkeen katottiin kartasta yks luola, minne päätettin ajaa. Matkalla luolalle käännyttiin kuitenkin liian aikasin, mut koska huomattiin se vasta parin kilsan jälkeen, ja samalla tiellä oli kyltit kansallispuistoon, päätettiin pitää sen hetkinen kurssi.

Kansallispuisto oli lähinnä viidakkoa. Luonto on jotain ihan käsittämätöntä, en ole eläessäni nähnyt niin isoja puita, kuullut metsässä niin kovaa elukoiden aiheuttamaa meteliä tai hengittänyt niin kosteata ja raikasta ilmaa. Koska tääkin reissu tuli vähän vahingossa, ei voitu patikoida kyseistä reittiä kauhean pitkälle. Kummallakin oli jalassa pelkät flip-flopit, ja viidakko oli niin täynnä ötököitä, liskoja ja käärmeitä, että polulla kävely olisi ollut vähän turhan hasardia.

Alueelta löytyi kuitenkin toinen trekking-polku, joka meni puron viertä, ja jonka maasto oli kallioista ja suhta tasaista, eli kengille sopivaa. Ja minne, polku johti - isoimmalle vesiputoukselle jonka oon koskaan nähny. (Nyt kaikki jotka on käyny jossain Niagaralla tms. isommilla putouksilla voi iloita et on nähny isomman, mut ne ketkä ei o käynyt niin voi tulla tänne. :o)) Paikka oli jännä, see koostui kolmesta putouksesta, kokonaiskorkeudeltaan About 100m. Jokaisen putouksen alapäässä oli pieni allas jossa pääs uimaan.

Koska nyt ei ole sadekausi, putoukset ei sylje vettä täydellä voimalla. Kulumisjälki näkyy kuitenkin n.4 kertaa leveämpänä, joten oletettavasti sadekaudella virta on huomattavasti voimakkaampi. Puotoukset ovat myös jännästi metsän peitossa. Aluksi näkyi vain pieni puro, yksi putous, ja kun pääsi puiden, avautui koko seinämä komeudessaan.

Koska paikka on kansallispuisto, oli putouksille tehty huomattavasti selkeämpi polku kuin laguunille jonne kiivettiin edellisenä päivänä. Jyrkemmissä kohdissa oli jopa “portaat” (jos nyt metrin korkuisia askelmia voi portaiksi kutsua. Sadan metrin kiipeämisessä tuli silti kuuma, mutta oli kaiken vaivan arvoista.

Ylimmän, eli isoimman putouksen alapäähän oli muodostunut pieni lampi, josta virtasi taas puro seuraavaan putoukseen. Lammessa pystyi uimaan, vesi oli kirkasta ja ihanan viileää. Vedettiin kamat pois, ja mentiin uimaan. Ihan uskomattoman siistiä! Kun kiivettiin pois, huomattiin että meillä oli mennyt kiipeämiseen vähän enemmän aikaa, ja puisto oli mennyt jo kiinni. Onneksi Aasiassa aikataulut on “aikatauluja”, ja portteja ei suljeta - ainut mistä huomasi että puisto on kiinni kun saavuttiin sisäänkäynnille oli että henkilökunta ei ollut röökillä mökkien vieressä vaan pelasi petankia 10m kauempana.

Kiipeämisen takia kaikki paikat on niin jumissa, että seuraavana päivänä oli pakko pitää lepopäivä. Lepopäivän saldona oli lentoliput Kuala Lumpuriin Malesiaan, jonne siirrytään Krabilta 19.1.

The secret lagoon - nice!

Parin päivän rannalla hengailun ja snorklaamisen jälkeen ruvettiin kaipaamaan jotain enemmän action-pitoista tekemistä, ja päätettiin lähteä tutkimaan paikallista luontoa.

Railay-Beachilla löyty kartan mukaan sekä näköalapaikka, luolia ja laguuni, plus sen ranta on ihan mieletön, joten päätettiin lähteä valloittamaan se.

Käveltiin aikamme, kunnes saavuttiin paikkaan josta lähti “polku” sekä näköalamestaan että laguunille. Polku tarkoittaa tässä yhteydessä kivistä ja savista, hieman liukasta ylämäkeä joka kulkee hetkittäin pystysuoraan. Päästiin ekan taipaleen yläpäähän, josta polku haarautuu joko näköalapaikalle tai laguuniin.

Joku suomalainen jannu sattu tulemaan vastaan risteyksessä, ja kysyttiin että millanen reitti on sinne laguunille. Tyyppi sano et hullu, ei uskaltanu mennä lähellekään loppuun asti. Koska reitti oli niin savinen, kelattiin Tiian kanssa et me mennään sinne näköalapaikalle kattelemaan, ja annetaan poikien mennä laguunille.

Meijän piti nähdä näköalapaikalla, mut koska poikia ei kuulunu, päätettiin lähtee seuraamaan niitä laguunille. Reitti oli ihan kreisi :D.

Eka mäki on vielä ihan jees, vaikka kaikki kivet on suht liukkaita, juuria josta saa kiinni, ja sekä jalan että kädensijoja on paljon. Joihinkin kohtiin mitkä ovat jyrkimpiä, on myös kiinnitetty solmuisia köysiä. Kiitos solmuille, koko paikka on täynnä punaista savea ja ilman solmuja ei olisi mitään mahdollisuutta saada köydestä apua liukkauden takia.

Ensimmäisen mäen jälkeen alkoi maasto, josta Vappu olisi aivan satavarmasti ollu maailman eniten fiiliksissä. Jotta laguunille pääsee, pitää laskeutua (ja takaisin tullessa nousta) kolme pystysuoraa, hetkittäin miinusmerkkistä kalliota, jotka olivat korkeudeltaan 4-8m.

Päästiin kaks ekaa kalliota Tiian kanssa melkeen leikiten, joskin aikaa kului varmaan tunti. Virheet eivät olisi oikeastaan kannattaneet, koska putoamisalusta olisi ollut pelkkää terävää kiveä. Kallio on onneksi täällä erilaista kuin Suomessa - kaikkialla on koloja, hyviä otteita (vähän kuin kahvoja), ja jos ei jostain kohdasta pääse niin aina löytää korvaavan paikan.



Kolmas pudotus oli jo vähän vaikeampi (ennen ku tajuttiin mistä pitää mennä). Ensimmäinen silmien eteen tuleva laskeutumispaikka on pelkkää miinusseinää, ei otteita, liukas köysi. Pohdittiin varmaan vartti kalliolla miten päästään alas - tai kannattaako ylipäänsä mennä alas. Sinänsä ärsyttävä tilanne, laguuni näky jo puitten lomasta, mut ei mitään hajua miten sinne olis päässy.

Kun oltiin vartti siinä seisottu, tuli laguunilta joku paikallinen pikkupoika, joka kiipes kallion ylös varmaan kymmenessä sekunnissa. Perkele, siellä reunassa oli joku pikku luola jonka läpi meni reitti, joka oli huomattavasti helpompi kuin meijän eka miettimä itsetuhoreitti. Luolan kautta päästiin suht kätevästi alas nauttimaan laguunista.



Siellä hengaamisen jälkeen piti vielä kiivetä takas ylös, ja laskeutua loppumatka alas. Reidet oli jo täysin hapoilla, mutta onneks ylös mennessä näki otteet ja paikat jonne sai jalat, niin matka meni nopeemmin. Kaikenkaikkiaan matkaa oli ehkä 100-150m, aikaa meni 4h. Kaikki vaatteet jotka olivat päällä piti pistää pesuun saven takia, iho oli niin hikinen että näytti ihan suihkusta tulleelta, ja vaelluskenkinä olevat läpsykkäät (fiksu valinta btw!!) niin mudassa ettei niitä pystynyt edes pitämään jalassa.

Ihana päivä!

(koska täällä ei oikeen ole langattomia verkkoja, lisään kuvat blogiin heti kun päästään omalla koneella nettiin.)

Aasialainen laihdutuskuuri ..

.. eli kun ruoan prosessoimisen jälkeen ruoan sulaessa sulatusjärjestelmässä tapahtuu joko nopeutettu, tai käänteinen reaktio. Mitä ilmeisemmin tämä luonnon tapa ilmoittaa jostain elimistössä pilalla olevasta aineesta voi kestää yli viikon ja laihduttaa monta kiloa. Parasta on ehkä se seikka, että kerkeää varmasti tutustumaan lähemmin huoneen vessaan, kattoon, paikallisiin tv-mainoksiin sekä seinillä vilistäviin torakoihin ja liskoihin. Tautiin kuuluu myös mitä nautinnollisin määrä erilaisia lääkkeitä, ja kun immodiumit eivät toimi enää pätkääkään, pääsee nauttimaan antibioottikuurista. Kuurin lisäksi elimistöään voi myös ravita mitä herkullisimmilla dehydration-juomilla, joka on ainut asia jonka elimistö (saattaa) pitää sisällään. Juoma maistuu ehkä vähän suolaiselle, ehkä vähän makealle, ehkä vähän käyneelle mehulle tai jotain tästä väliltä.

Kun kroppa rupesi vihdoin toimimaan nesteen suhteen niin kuin koulussa on aina lopetettu, lähdettiin etsimään täältä Krabilta halvempaa majoitusta. Jes! Löydettiin varsinainen rotanloukko, mutta koska onnistuttiin tinkimään hinta suht edulliseksi, päätettiin viettää siellä yksi yö.

Paikka on ihana, se on ihan maan tasossa (oikeestaan se on puol metriä maan tason alapuolella). Tämä johtaa siihen, että iltasateiden tullessa, huoneeseen kirjaimellisesti sataa sisään. Tai ehkä vähän liioitellusti - kaikki vesi mikä sataa tielle valuu huoneeseen. En tiedä koska mestaa on siivottu viimeksi. Mihinkään pintoihin ei suuremmin ole halua koskea, ne ovat kostean, rasvaisen pölyn peitossa. Sängyn taakse ei uskalla katsoa, ruostetta ja hometta löytyy. Vessassa oli iso etana (mikä oli kylläki tosi söpö), todennäköisesti sen takia että seinissä oli niin isoja reikiä. Kaiken kruunasi ulkona kurnuttavat sammakot jotka kuulostivat ihan lehmiltä. - Onneks saatiin seuraavana päivänä siisti saman hintanen huone.

Tää on ihana paikka. Ollaan oltu täällä nyt reilu viikko, ja löydetty vaikka mitä siistejä spotteja. (Tosin mun täytyy myöntää, et muut on löytäny, ja mä tutustunut lähinnä huoneeseen ja vessaan.) Ranta ittessään täällä meijän kulmilla Ao Nangilla ei ole mikään kummonen, mutta taxi-boatilla maksaa 80bt suuntaansa jos haluaa lähteä rannoille, minne ei pääse autoilla.

Matkalla Krabille pysähdyttiin myös Phi Phillä, mutta sitä ei periaatteessa lasketa. Kun tultiin saarelle, yritettiin ettiä ensin 4h majoitusta, kierrettiin KAIKKI hotellit ja hostellit KOKO saarella, mutta missään ei ollut tilaa. Loppupeleissä vietiin kamat Tiian ja Nikon huoneeseen, jotka oli tullu edellisenä päivänä ja saanu majotuksen. Nukuttiin lattialla.

Krabilta oon löytäny myös ensimmäisen paikan missä pääsis laukkailee rannoille. Kävin katsastaa jo tallinkin, et missä kunnossa heppaset on, eli haluaako paikan pitäjille maksaa mitään. Onneks pollet oli pirteen ja ilosen näkösiä, nyt pitäis vaan keretä käymään siellä. Phuketin jälkeen paikka tuntuu niin hyvältä vaihtelulta. Kun Tiia ja Niko pakkaa kamansa tänään, jatketaan eteenpäin saarille etsimään vielä rauhallisempia ja halvempia paikkoja.

Orjalaivalla turistihelvettiin..

.. eli vanhalla yöbotskilla Phukettiin. Kelasin et Pangan ja Tao oli jotenkin ”turistisoituneita” - mut Phuket!! Voi elämä.

Lähdettiin Phukettiin viettämään uutta vuotta, koska täällä oli myös tuttuja. Päätettiin ottaa matkatavaksi yölaiva, koska se oli halvin ja kätevin - oltaisiin perillä vähän puolenpäivän jälkeen. Vaikka päiväbotskit olisivatkin olleet merellä vähemmän aikaa, olisi määränpäähän saavuttu vasta illalla ysin aikaan. (tämäkin tosin vain aikataulun mukaan. Saapumisaikaan kannattaa laskea aina vähintään se 2h, jolloin ollaan lähempänä totuutta..)

Yölaiva oli mielenkiintoinen kokemus. Laiva on ehkä jonku suomenlinna-lautan kokoinen, ja makuupaikat lähinnä ”keski”-kannella. Näitä botskeja on useempia eri tyyppisiä, ja ilmeisesti tää meidän kappale on jotain hyvinkin vanhaa mallia, ainakin mitä vertaa muiden kokemuksiin. Makuupaikat tarkoittivat n.60cm leveitä, ja n.170cm pitkiä patjoja, jotka oli ladottu vieriviereen, ilman reunoja, ilman välejä. Jokaisen patjan päässä oli numero, joka tarkoitti omaa kohtaa. Meillä oli onneks reunapaikka, joten kamat sai ahdettua nukkuessa selän taakse, eikä tarvinnut lähennellä vierustovereita. Leveyden voi kuvitella siitä, ettei edes Villen hartijat mahtuneet leveydeltään 1 patjalle :D.



Matka oli kuitenkin tosi helppo. Laivassa oli yllättävän hyvä nukkua, ja koska laiva ei ollut ihan täynnä, jakautui jengi suht. tasaisesti. Pienen jännitysmomentin muodosti vessassa käyminen. Taka-kannelle johtivat melkein tikkaiden-jyrkkyydellä olevat portaat. Portaiden alapäässä oli laivan moottori, täysin ilman minkäänlaisia suojakaiteita. Vähän isommassa merenkäynnissä olisi ollut helppo hypätä moottorin sekaan. Myös kaikki mereen johtavat ovet olivat täysin auki, ja tietenkin täysin auki. :)

Laivalta oli ”järjestetty” bussikuljetus Phukettiin. Sinänsä mielenkiintoisesti järjestetty. Meidät vietiin tuktukeilla rannalta Surathanin keskustaan istumaan kadulle (kirjaimellisesti kadulle) peltiovilla kiinni olevan matkatoimiston ulkopuolelle viideltä aamulla. Venattiin kivetyksellä pienen porukan kanssa 2h, jonka jälkeen uusi tuktuk haki meidät bussiasemalle yli-ilmastoituun bussiin, missä paleletiin n.2h ajan kun se keräsi Phuketiin menevää jengiä ympäri Surathania parin tunnin ajan. Bussi oli buukattu niin täyteen, että loppupeleissä kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Ihan ok - me oltiin niin aikasin keräilemässä, että mahduttiin ihan hyvin.

Bussin piti viedä perille asti, mutta yllätys sinänsä, ei se vienytkään. Päädyttiin bussiasemalle, josta otettiin Taxi määränpäähän. Kun kuski kuuli millä kadulla asutaan, se rupes hermostumaan ja sadatteli miten pitkällä se on (joo tosi..) ja yritti saada vaihtamaan kaikkiin tuttujen mestoihin. No ei menty, ja meijän paikka on tosi jees. Ihmettelen vaan hermostumista..

Kasvojen menettämisen uhka on muutenkin täällä vähän liioteltu. Todistettiin tässä yks päivä rannalla paikallisen Tuoli-vastaavan (eli rantatuolien buukkaajan) ja Venäläisen naisen yhteenottoa. Venäläinen nainen oli käynyt istumaan tän välittäjän tuoliin, eikä sostunut siirtymään, koska halusi odottaa ystäväänsä siinä. Tuoli-rouva pyysi moneen kerraan naista siirtymään, tai maksamaan tuolin vuokra. Rouva ei suostunut. Hän halusi vain istua, ja odottaa kaveriansa ja sitten lähteä. (ihan tuolien takana olisi ollut n.50cm korkea kiviaita, jossa olisi myös voinut odotella…) Tuoli-rouva kiivastui, tarttui naisen sandaaliin, ja heitti sen pois, rupesi heiluttamaan tuolin selkänojaa ja yritti kaataa naisen pois tuolista. Tämä Venäläinen rouva taas oli todella vihasen näköinen, ja koska hän oli hyvin syönyt, ei thaikkunainen jaksanut kaataa häntä maahan. No, paikalle saapui myös muutama naisen kollega joka yritti saada maksamatonta asiakasta pois. Venäläinen ei suostunut, napisi sandaalistaan (jonka toinen thaikku kävi sitten loppupeleissä palauttamassa). Alkuperäinen tuoli-kauppias poistui tuohduksissaan jonnekin. Oltiin jo varmoja että tilanne on rauennut, mutta ei. Thaikku tulikin takasin metrin pituisen kakkosnelosen kanssa, ja meinasi pamauttaa sillä Venäläistä. Naisen kollega sai kuitenkin ennen osumaa laudasta kiinni, otti sen pois ja vei naisen pois. Samaan aikaan saapui Venäläisen mies, ja pariskunta poistui HYVIN äkkiä.

Tapaus ei ollut ensimmäinen, usein käy, kun haluaa sanoa jostain (esim. meidän tapauksessa haluttiin vaihtaa hotellia) niin paikalliset kiivastuvat, rupeavat huutamaan ennen kuin saa sanottua lauseen loppuun. Samoin Nikoa yksi vuokraamon henkilö pamautti avainremmillä selkään niin, että siihen jäi vekki. Kaikki johtui siitä, että firma oli vuokrannut viallisen mönkijän, joka pamahti heti vuokraamosta lähdön jälkeen. Kyseistä kapistusta ei luonnollisesti haluttu pitää, vaan palauttaa ja saada rahat pois. Mutta eihän se voi käydä… Ja mitä voi tehdä? Täällä paikallinen on aina oikeassa, kaikki pitää vaan niellä ja hymyillä.. :) Ei sinänsä, paikalliset on 99% Super kivoja, poikkeuksia on totta kai aina, turistihelvetissä vielä enemmän.

Kavereita täällä saa todella helposti, moni ottaa jopa kädestä kiinni. Todennäköisesti jopa Facebookissa tulisi jokin kavereiden yläraja vastaan näillä määrillä. ”Hi friend!! Taxi, Tuk Tuk??”, ”My friend! Good suit for you??”, ”Come look my friend! What do you wanna buy?”, ”My friend, good price for you!”, ”But my friend, how much can you pay?”, ”Massage my friend?” jne.. Samoin, jos yrittää kävellä jossain ja katsoa vain ympäriinsä, saa saman tien käteensä henkilön, joka kirjaimellisesti repii liikkeeseen ostamaan. osta osta osta. On myös todella hassu yhteensattuma, että jostain syystä joka ikisellä myyjällä on tuttuja Suomessa, vähintään ex-tyttö/poikaystävä. Jokainen osaa myös sanoa ”Stockmann laatu, Anttila halpa”.

Parasta Phuketissa on se, että täältä pääsee pois. Okei, on täällä rauhallisempiakin paikkoja, mutta mikään niistä ei ole pahemmin budjettiin sopiva. Nyt lähdetään siirtymään kohti Phi Phitä, josta lähdetään vähän rauhallisemmille vesille, ja Malesiaa päin.

Muutamia valokuvia löytyy:

http://www.facebook.com/album.php?aid=179765&id=656880860&l=83f005e6b1