Aamulla herättiin suhteellisen aikaisin, varsinkin unikeko-Riina. Uskomattominta oli, että siinä vaiheessa kun muut pääsivät äreinä huonosti nukutun yön jälkeen ylös teltasta ja riippumatosta, Riina kertoi ylpeänä käyneensä jo aamukävelyllä rannalla. Ilmeisesti kaikki on mahdollista ;)
Vaikka netit toimivat koko sen ajan kun olimme Melbournessa, kenellekkään ei ollut tullut mieleenkään, että Sydneyn majoituksen olisi voinut varata ennalta. Tällä kertaa toki käynnissä ei ollut mitään maailmanluokan tennisottelua, mutta neljän hengen porukka riitti karsimaan huomattavan monen hostellin listalta (ellei halunnut maksaa itseään kipeäksi).
Päädyimme suht kalliiseen, ja yhteen niistä ainoista hostelleista joissa oli tilaa päivän varoitusajalla. Hostelli sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella, joten pääsimme nauttimaan Sydneyn iltapäiväruuhkista nautinnollisesti heti ensimmäisenä päivänä. Hostelli oli ihan jees, mutta koska se oli niin kaukana keskustasta, emme halunneet viettää siellä enempää kuin yhden yön. En tiedä monta henkiilöä hostelli veti kerralla sisään, mutta ihmisiä oli paljon. Keittiö näytti enemmän koulun köksäluokalta, kuin miltään mukavalta rennolta paikalta. Kuri oli kova, mutta näin jälkeenpäin mietittynä se oli aika positiivista kun vertasi seuraavaan hostelliin.
Kaikenkaikkiaan päivä oli aika ohjelmaton, mitä nyt ajoimme iloksemme 10km harhaan, koska kartassamme eivät näkyneet kyseisen alueen pikkutiet, iphonesta loppu akku joten sen gepsiä ei voinut käyttää, ja juuri siitä kyseisestä tiestä, jonka varrella hostelli sijaitsi, puuttui tienviitta.
Ruoka oli onneksi hyvää, vaikka muussi toki muistutti enemmän perunavelliä, ja lihapulliin oli unohtunut ostaa kastike. Muussia tehdessämme luimme ajamisen väsyttäneillä silmillä maidon määrän vahingossa väärin, ja normimäärän sijasta päätimme tehdä extreme-muussia tuplanesteytyksellä. (Tietenkin tämä saattoi olla tiedostamaton tapa yrittää nesteyttää kuivuneita kehojamme..?). Koska saavuimme myöhään, ja keittiö meni kiinni kymmeneltä, emme kerenneet keittää kaikkia nesteitä pois, vaan päädyimme dippailemaan yrttimaustettuja lihapullia maustettuun muussivelliin. Mut oikeestaan, se oli kyllä älyttömän hyvää, joskin outoa.
pe 4.2.2011 Sydney (5.349km)
Ompa ihana olla turisti. Tänään vietimme todellisen kävelyturistipäivän, kuljimme ympäriinsä ja katsastimme Oopperatalon, Harbour bridgen, eri kaupunginosat sekä matkustimme keskustan kiertävällä junalla pienen lenkin. Olin siinä uskossa, että junamatka olisi ollut edes VÄHÄN pidempi, ja se olisi kulenut korkeammalla, mutta kokemus koostui noin 10min ajelusta talojen välissä noin 10m korkeudessa. Todella kreisiä.. :)
Sydney on ihana kaupunki, ja toivoisin todellakin että budjetti olisi vähän paremmassa kunnossa, että pystyisi edes ostamaan jotain. Rahan määrästä kertoo ehkä jotain se, että meillä ei ole Villen kanssa vielä paluulippuja, emmekä pysty edes moisia ostamaan ennen kuin olemme myyneet auton. Tilanne on sinänsä kinkkinen, koska nyt saisi vielä kohteellisen edullisia lippuja maaliskuulle, mutta hinnat kohoavat kokoaika. Toisaalta, jos emme osta nyt joudumme todennäköisesti maksamaan enemmän, tai vastaavasti siirtämään lähtöä, mitä en haluaisi enää tehdä, varsinkin kun se pieni Roberto odottaa suomessa. (Robista on muuten kuulemma tullut ihan "hurja", se kiusaa puolta isompaa kaveriansa etsimällä sen piilottamat luut pihalta, tuomalla ne sisään ja syömällä niitä. Kun Siiri yrittää hakea ne pois, Robi murisee. hui! :) Kaikki jotka on Robin nähny, tietää miten hurja se oikeesti on..)
Kaupungilla pörräsi myös paljon muita turisteja. Tyypilliset pinkit tai ravun punaiset britit, isot määrä saksalaisia mukavissa ja käytännöllisissä kävelykengissään, lierihatut päässä, vyölaukut vatsalla. Pariskunnat tunnisti hyvin samankaltaisesta pukeutumisesta. Oikeesti, ihan kenkiä, paitoja ja shortseja myöten. Villeimmillä pareilla oli jopa samanlaiset aurinkolasit ja vyölaukut. Kiinalaisia oli paljon, varsinkin Chinatownissa - se nyt ei sinänsä ollut yllätys.. Ruotsalaisia ja suomalaisiakin oli paljon, eron huomasi usein (valitettavasti) siitä, että ruotsalaiset nyt olivat aina hieman ruskeampia, hoikempia ja paremmin pukeutuneita (ja enemmän päissään). Tosin luulen että ne isänmaamme toivoto olivat tässä vaiheessa vielä hotelleissa, kun naapurimme kiskoivat kauniita coctaileita baareissa.
Yritimme myös Riinan kanssa olla hieman ruskeampia, hoikempia ja paremmin pukeutuneita tilaamalla ihanat coctailit. Ei tarvinnut pettyä. Kuvittele ihana terassi joen rannalla, hyvää musaa, jalat hurraa kun ne pääsee lepäämään pitkän päivän jälkeen, ja itse tiedät jääkylmän juoman olevan tulossa. Tarjoilija panee parastaan, ja tuo huurteisen lasin pöytään. Katselet ohikulkevia ihmisiä myhäillen - saithan koko kadun viimeisen istumapaikan terassilta. Nautinto.
Lepäilyn jälkeen suuntasimme takaisin hostellille, jonka olimme bonganneet edellisenä iltana netistä. Hostelli vaikutti netissä kivalta, ja siihen sisältyi ilmainen parkki, joten päätimme varata paikan. Hostelli olikin ihan kiva, mutta järkyttävän kuuma, ja auto oli liian korkea parkkiin. Jostain syystä joka ikiseen kaupunkiin, jonne olemme saapuneet, on pamahtanut samaan aikaan jäätävä helleaalto. Nytkin lämpötila oli varjossa reippaasti yli 40 asteen, tuuli puhalti aavikolta, ja aiheutti ihmisille windburneja, eli "vamma", joka syntyy siitä että kuuma tuuli polttaa sua. Ulkona oli ihan mahdoton olla, aivan sama oliko yö vai päivä. Kaikki aurinkorasva hikoili pois iholta, ja ilman rasvaa palaminen suoriutui kätevästi noin 10 minuutissa.
Nukuimme kaikki 4 hengen dormeissa, minä ja Ville yhdessä, Riina ja Vesa yhdessä. Toisaalta, Riina nyt ei pystynyt omassa huoneessaan nukkumaan, koska siellä ei ollut tuuletinta, ja koska huoneen ainoa ikkuna oli parvekkeelle, jossa bileet jatkuivat AINA aamuun asti. Nukuimme siis Villen kanssa vierekkäin kapeassa sängyssä yrittäen olla koskematta toisiamme kuumuuden takia, ja Riina kiipesi toiseen sänkyymme viidenneksi huonetoveriksi. Yksi huonetoverimme oli Italialainen, ja toinen kaveri oli Mexicolainen poika jonka nimi oli Taneli. Oli pieni yllätys, kun tumma mies tunnisti kielen, puhui suomea, ja kertoi omistavansa myös Suomen passin äitinsä takia, joka on suomalainen.
Hostelli oli ihan viihtyisä, mutta todella äänekäs ja ja sotkuinen. Luulen ettei jääkaappeja ollu siivottu vähintään puoleen vuoteen, muutamissa maitopurkeissa kasvoi jo oma ekosysteemi ja osa tuotteista näytti pystyvän kävelemään pitkin seiniä. Luulen että kaappien lämpötilakin pysyi mukavassa parissakymmenessä asteessa, toki on myönnettävä, että onhan se vähemmän kuin +40. Jengi oli kuitenkin rentoa ja ilmapiiri oli hyvä. Plussana myös se, että keskustaan meni bussilla vajaa 10 minuuttia.
Helmi, tää on niin mun kaupunki <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti