Laos Laos Laos....

e yötä. Vientiane on ihana kaupunki, tuntui kuin olis ollu pienoiskokosessa Ranskassa. Ollaan syöty myös ehdottomasti reissun parhaat ruoat kyseisessä kaupungissa. Kaikkialla on pieniä ihania kahviloita täynnä kroisantteja, hyvää kahvia ja patonkia. Kaupunki on pieni, kompakti. Kävellen pääsee melkein kaikkialle jos vain jaksaa. Liikennettä on vähän verrattuna muihin Aasian maihin, ja jengi ajaa rauhallisesti.

Vientianesta jatkettiin ylöspäin kohti pohjoista, Vang Viengiin. Vang Vieng on länkkäreille tehty pieni kaupunki muutama sata kilsaa Vientianesta pohjoseen. Kyl siel asuu vähän paikallisia, mutta kaikki on jollain tavalla tekemisissä turistien kanssa. Kaupungissa ei ole oikeestaan muuta tekemistä, kuin juhliminen. Kaupunki on kuuluisa tuubaamisesta, eli periaatteessa joen laskemisesta traktorin sisärenkaalla yhdistettynä baarikierrokseen. Periaatteessa tuubi nyt on ihan turha, kaikki actioni on muutamassa ekassa mestassa, jonka jälkeen loppumatka on pelkkää lillumista.

Joen varrelle on pystytetty erilaisia keinuja, joilla voi keinua 10m korkeuteen, ja hypätä siitä jokeen. Jengi heittelee baareista naruja, joilla voi aina lillua uuteen paikkaan, ja ottaa eka muutaman ilmasen drinkin ja ostaa eurolla drinkin. Kaikkialla on myös hirvee määrä kännisiä ausseja, brittejä (hurraa!!) ja muita länkkäreitä. Koko homma on ihan hullua, sairaan kivaa, mut raskasta. Oltiin varattu hyvin aikaa lillumiseen, mut koska ekat paikat (missä oli kaikki ihmiset) piti niin hyvin otteessaan, ei keretty menemään koko reittiä loppuun vaan otettiin tuktuk puolimatkasta, jotta saatiin tuubien depot takasin.



Vang Viengin ruokakulttuuri oli hyvinkin mielenkiintosta. Suurin osa ravintoloista omistaa telkkarin, jossa pyörii non stoppina joko Frendit, Simpsonit tai Family Guy. Ruoat on aika tekemällä tehtyjä, ja omalla kohdalla yksikään ei tilaus ei mennyt oikein. Olin fiilistelly jo pitkään, että olis ihana saada kanapihvi, perunamuusia ja jotain hyvää kastiketta. Etittiin paikka missä löyty muusia, ja tehtiin tilaus. Menee hetki, ja eteen ilmestyy annos ranskalaisten kanssa. Yleensä noista ei jaksa välittää, koska tilaus nyt on yleensä joka toisella kerralla jotenkin puutteellinen. Nyt kuitenkin muussi oli pointtina, joten sanoin ystävällisesti, että enkö tilannutkin muusin? (100 varma, tilausvaiheessa varmistin kolmeen kertaan että tarjolla on sitä..) Tarjoilija menee hämilleen, ottaa annoksen ja sanoo käyvänsä vaihtamassa perunat oikeisiin. Menee taas hetki, keittiöstä kuuluu surinaa, ja eteen ilmestyy takaisin samat ranskalaiset tehosekoittimessa muussattuina. Olis edes yrittäny kunnolla, nyt koko perunasetti oli löllöä rasvamössöä, jossa näkyi ranskalais-sattumia ympäriinsä.

Kyseisessä paikassa nyt tarjonta ei muutenkaan vakuuttanut, mehut koostuivat lähinnä sokeriliemestä, joka oli värjätty sen hedelmän väriseksi, mitä mehua tilasi. Mikä tahansa, missä luki "tomaatti-jotain" tarkoitti ketsupista tehtyä mössöä. Ei paha, mutta parempaakin ruokaa on syöty. Paikallisiin ruokiin on tullut myös yliannostus, eikä yksikään nuudeli- tai riisimättö enää kiinosta. Olis edes oma keittiö niin vois tehdä jotain perusruokaa edes yhtenä päivänä..

Vang Viengin jälkeen kaivattiin jotain rauhallisempaa, ja lähettiin vuoristoretkelle Luang Prabangiin. Kaupunki on kaunis, edelliseen paikkaan verrattuna suorastaan seesteinen. Kaikkialla on kuitenkin todella kallista, ja kaikesta osataan rahastaa.


Tultiin Don Detiltä Vientianeen, jossa viihdyttiin kolm

Ylipäänsä Laos on ollu iso pettymys. Ei o mitään väliä minne kaupunkiin menee, ja vaikka aina yrittää "nollata" mielen ts. alottaa uuden kaupungin puhtaalta pöydältä ilman ennakkoluuloja, joutuu jatkuvasti pettymään. Okei, turistit on kaikkialla Aasiassa käveleviä rahapusseja, jotka vain odottaa tyhjentämistä, mutta Laos on ilmeisesti vasta vastikään päässy rahan makuun, minkä takia keinot on täällä tuplasti röyhkeempiä. Ihmisillä ei ole mitään häpyä hinnan suhteen, jengi käyttäytyy röyhkeesti ja paskamaisesti, sekä yrittää kusettaa kaikessa. Oon enemmän kuin kiitollinen että Laos ei ollu eka maa, jossa matkustettiin, muuten meillä ei todennäkösesti olis enää yhtään rahaa..

Luang Prabangissa viihdyttiin muutama päivä, jonka jälkeen jatkettiin kohti Thaimaan rajaa, Huoy Xaihin. Matka Luang Prabangista rajalle on linnuntietä n.200km, mutta bussilla makta kesti 14h. Ajasta voi vetää jotain johtopäätöksiä tien kunnon suhteen. Koko matka ajettiin n.20-30km/h, kiemuraista ja pomppuista tietä pitkin. Välillä tielle oli valunut niin paljon hiekkaa tai kiviä, että kuskin ja apukiskin piti poistua bussista tyhjentämään tietä, jotta matkaa voitiin jatkaa.

Tässäkin bussissa oli yllärinä taas liian pienet penkit. Mun jalat ei mahtuneet olemaan ollenkaan suorana kun selkänoja laskettiin, ja jouduin pitämään niitä koko matkan Villen sylissä. Villen edessä ei onneksi istunut kukaan, joten se pysty istumaan about normaalisti. Plussana matkassa oli tieto siitä, että matka tulisi olemaan PIIIITKÄÄÄÄN aikaan viimeinen näin pitkä bussimatka. Seuraavat pidemmät matkustamiset painottuisivat junaan ja lentoihin.

Suunnattiin Länsi-Laosiin, koska haluttiin tehdä kolmen päivän viidakko-trekki, Gibbon Experience. Retki koostuu viidakossa kävelemisestä, puumajoissa nukkumisesta sekä laaksojen yli liukumisesta vaijereja pitkin. Kaupungista on myös hyvät yhteydet eteenpäin Thaimaaseen ja Bangkokkiin, josta on lennot Indonesiaan Balille.

Laos

Laos on olllu aika mielenkiintoinen maa. Kaikki on kehunu tata paikkaa, miten ihanan rento tää on, miten mukavia kaikki ihmiset on ja miten kaukana tää on muiden aasian maiden huijaus-mentaliteetista. Yeah right.. ehkä pari vuotta sitten.

Kun paastiin rajalle kaveltiin passintarkastukseen, ja bussi jatkoi yksin matkaansa raja-alueen toiselle puolelle, jossa meidän oli määrä taas hypätä kyytiin. Koska bussi oli myöhässä, ja olimme virka-ajan ulkopuolella, joutuivat kaikki matkustajat maksamaan 2 dollaria ylimääräistä "rajanylitysmaksua" rajan kummallakin puolella. Mihin tästä sitten valittaisi, tai vaatisi rahoja takaisin? Kukaan bussin henkilökunnasta ei ollut paikalla, ja liput oli ostettu matkainfon kautta. Okei, periaatteessa 4 dollaria on pieni summa, mutta jos ottaa huomioon, että bussissa on about 60 matkustajaa, on summa pimeänä rahana rajaviranomaisille aika hyvä, varsinkin jos keskimääräinen kuukausipalkka on 80e/kk. Kaikkialla vakuuteltiin myös ennen lippujen ostoa että hinta tosiaankin sisältää KAIKEN aina perille asti.

Kun oltiin ohitettu raja, noustiin takasin bussiin, ajettiin n.10 minuuttia eteenpäin, ja astuttiin ulos keskelle ei mitään. Pysähdyspaikalla odotti muutama minibussi, joiden oli tarkotus viedä meidät eteenpäin. Bussit oli aika heikossa kunnossa, ja sisällä oli melkein mahdottomuus istua. Jostain syystä sisäkatto oli vähän irti, ja roikkui kaikkien päissä niin, että jos istui normaalisti, pää hakkasi kattoon jatkuvasti. Onneksi matka joelle ei ollut pitkä, ja päästiin ulos siitä romusta.

Joen rannalla oltiin taas mustassa yössä. Joelta piti olla ilmainen venekuljetus Don Detin saarelle (joka on yksi Laosin 4000-islands-alueella sijaitsevista saarista). Ylläri sinänsä, kuljetus ei kuulunutkaan, vaikka lippu oli perille asti. Minkäs teet? Jäät yksin joen rannalle keskelle jotain, vai maksat taas kiltisti 2 dollaria? Raivostuttavaa, jengi saa palkan siitä että turistit viskataan veneellä saarelle + ottaa vielä omaa pimeetä hintaa ekstrana. Osa jenkki-turisteista rupes käymään jo aika kuumana, mutta 15min väittelynkään jälkeen venekuskit eivät suostuneet liikkumaan ilman rahaa.

Venematka oli ihan jees, istuttiin pitkässä kapeessa veneessä, johon mahtuu n.7 henkilöä "jonoon". Koska oli pimeää, ei meillä ollut mitään hajua missä mennään. Kipparit suunnistivat pelkillä taskulampuilla, jotka valaisivat tuskin lainkaan. Ilmeisesti muutaman kerran on vedelty reittiä aikaisemminkin, sillä matka oli täynnä kareja, pikkusaaria yms. eikä mihinkään osuttu.

Saari on suhteellisen pieni ja aivan täynnä majataloja. En nyt vielä lähtisi vertaamaan paikkaa Phukettiin tai Kambodzan Serendipity-beachiin, mutta lähellä perässä tullaan. Hinnat on kohdillaan, ja edullista (Laosin hintatasoon nähden) majataloa on vaikea löytää. Saarella duunia tekevät henkilöt ovat aivan yhtä rahan perään kuin naapurimaiden asukkaat, sekä yhtä elämäänsä kyllästyneen näköisiä. Tietenkin, missä tahansa kysynnän ja tarjonnan laki muokkaa hintoja, mutta sen pitäisi vaikuttaa myös tehokkuuteen, sekä toimintatapoihin. Se, jos 10 hengen veneeseen väkipakolla ängetään 30 henkeä, ja kaikkien pyydetään olemaan liikkumatta ettei vene kaadu, ei tuo oikeutta hintojen nostamiseen.

Oltiin kumpiki vatsataudissa (kuten aina kun maa vaihtuu...) melkein koko saarella olo aika, joten ei keretty tekemään mitään ihmeellistä. Yhtenä päivänä vuokrattiin polkupyörät, ja ajettiin saaren läpi ja sillan yli toisen saaren kärkeen, missä pitäisi olla makean veden delfiinejä. Ei nähty mitään, johtuen ehkä siitä, että olimme paikalla pahimman kuumuuden aikaan. Saarella oli kuitenkin ihan kiva pyöräillä, ranskalaiset on joskus aloittanee rautatien rakentamisen saarille, jonka johdosta keskellä saarta menee kivinen ok-kuntoinen polku. Pyörät nyt ei ole mitään hurraamisen arvoisia, lasten pyörän kokosia, parhaat päivät nähneitä mielenkiintoisen värisiä kapistuksia. Hyvällä tuurilla jarrut toimivat, ja sekä penkki että ohjaustanko pysyvät paikalla koko retken ajan. Onneksi pyörien vuokra on niin pieni, että pelkästään kokeilemisen ilosta on kiva pyöräillä.

Viihdyttiin paikassa muutama yö, ja kun olo oli parempi, jatkettiin yöbussilla kohti Vientianea, Laosin pääkaupunkia. Yöbussimatka oli yllättävän kivuton, vaikka itse kulkuvälineessä sainkin unta noin tunnin verran. Oltiin unohdettu kummankin ipodit bussin ruumaan, ja heti kun bussi lähti liikenteelle, valot sammutettiin ja ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää nukkua. Saatiin fikkarit hommattua vasta (vihdoin!) vientianesta. Tälleen jälkiviisana ajateltuna ne olis tietty vonu ostaa Kambodzasta, jossa iltasin oli sähköä sen 4h, ja illalla vessakäyntien yms. valo koostu lähinnä Villen kännykän näytön valosta..

Sleeping-bussi on bussi, jossa ei ole penkkejä, vaan pitkät pätkät kerrossänkyjä perätysten. Sänky on aivan liian lyhyt (ylläri), ja kapea kahdelle ihmiselle. Toisaalta, jos vertaa tilannetta normaaliin bussimatkustamiseen, tuntui kuin olisi vedellyt viiden tähden ajoneuvossa. Oltiin aamulla perillä aikaisin, ja käytettiin muutama päivä lähinnä syömiseen. Vientiane on ihana kaupunki, pieni, kompakti, kaunis, ja täynnä hyvää ruokaa! Ihan hyvä tauko, kun tiesi että kohta saa taaaaas matkustaa bussissa..