Maanantaina oli pakko lähteä siirtymään eteenpäin, ajopäivä taas, vaikkei kilsoja paljon kerennytkään kertymään. Oli oma hommansa päästä ulos Sydneystä. Monet teistä ovat 5-7 kaistasia, ja jostain syystä sitä sattuu olemaan aina väärällä puolella tietä kun pitäis lähtee kääntymään, ja joutuu ajaa seuraavasta liittymästä kun ei tunne reittiä ja yrittää väistellä tulleja ja seli seli. Tosiaan, kaupungista ulos pääseminen aamuruuhkassa kesti.
Olimme matkalla Byron Bayhin, mutta yhtäkkiä Riina bongasi matkalta kyltin Port Macquarien, jossa joku tutuntuttu oli ollu ja joka oli kuulemma ihana paikka - no sinne piti mennä.
Kaupunki oli ihana, oikein söpö pittoreski (Oon niin pitkään halunnu käyttää tätä hienosto-sanaa) pikku kyläkaupunki. Aika hintava se toki oli, ja selkeesti vähän meitä vanhempien pariskuntien mieleen. Ruokaa ja ohjelmaa oli kuitenki riittävästi ja kaikki oli hyvää ja kivaa.
ti 8.2.2011 Port Macquarie (5.739km)
Koska kaikki oli niin hyvää ja kivaa, päätettiin olla täällä vienä toinenkin päivä. Tähän ilotteluun ei mitenkään liittynyt poikien edellisenä päivänä varaama big game fishing - eli isoa kalaa ja paljon avomerellä. Mekin yritettiin Riinan kanssa onnea hevosten suhteen, mutta jostain syystä kaikilla lähitallien hevosilla oli vapaapäivät juuri sinä päivänä.
Onneksi jotkut nautti. Samaan aikaan kun me vedeltiin vielä sikeitä leirintäalueella, Ville ja Vesa lähti kalastamaan kukon laulun aikaan. Nukuttiin aikamme, ja lähdettiin sen jälkeen stadiin katselemaan aamupalavaihtoehtoja. Meijän alkuperäisenä ideana oli mennä yhelle pannukakkufarmille (siis sellanen ketju-myymälä). Edellisenä iltana pimeessä nälkäsenä ku kuljettiin ettimässä ruokapaikkaa, bongattiin tää paikka. Seuraavana aamuna ne rasvalätyt ei enää houkutellu yhtään niin paljon. Varsinkaan kun ne ei ollu sellasia ihanan rapsakoita, vaan lötköjä ja sivussa pahaa (ainakin pahan nähköistä) kahvia.
Jatkettiin eteenpäin, ja löydettiin omalle lompakolle sopiva paikka, jossa tarjoiltiin hedelmäsalaattia, ihanaista kahvia sekä salaatin päälle jäädytettyä jugurttia. Ihan loistokasta. Riina ryhtyi vielä villiksi, ja otti banaanileivoksen salaatin päälle. Ehkä yks täydellisimmistä aamupaloista ikinä.
Aamupalan jälkeen palattiin leirintäalueelle ja päädyttiin todistamaan onnellisia kalastajia, kalareissu oli menny paremmin kuin loistavasti. Kalaa oli ollut reissun päätteeksi niin paljon, ettei kaikkea edes voinut ottaa mukaan. Huonommat kalat menivät jollekkin tutulle joka auttoi kalareissua jotenkin (mikä muisti..) ja pelikaanit hyötyivät lähinnä perkausjätteestä. Iltapäivä sujui lähinnä kalaa kokkaillen ja syöden ja nauttien. Täyteen tultiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti