Aamulla vetäisimme nopeahkon aamupalan ja ajoimme rantaan n.80km pätkän. Saavuimme juuri sopivasti - koska kyseessä on hiekkasaari, lautta jolla sinne pääsee operoi vain silloin kun se on tarpeeksi täynnä. Tien virkaa toimittava ranta on käytössä ainoastaan 2h laskuveden molemmin puolin. Sisämaassa ajaminen on taas hidasta - rajoitus on 4WD reittien takia kaikkialla 30km/h ja rannalla 80km/h. Ilman nelivetoa saarelle ei ole edes asiaa.
Lauttamatka meni nopeasti, ja pääsimme äkkiä highwaylle, eli rannalle. Reilun sadan kilometrin rantaviiva on kirjaimellisesti rantaa. Maisemaa rikkovat ainoastaan muutamat suistot, jossa makea vesi laskee saaren sisältä mereen. Tien vierestä voi myös löytää pieniä, lähes huomaamattomia kylttejä jotka merkkaavat reittejä saaren sisäosiin.
Alkumatkan ajoimme noin 45km rantaa pitkin, jonka jälkeen poikkesimme "kaupungin" (lue: 1 kauppa + bensapumppu) ohi sisämaahan. Tiedän, että tää meijän auto on neliveto ja tiedän että se pystyy vaikka mihin, mutta se ei estä mua stressaamasta ja pelkäämästä jatkuvasti - niin pitkään kun olemme liikkeellä. Ei mua ole luotu kiipeämään autolla 20 asteen kulmassa, tai nousemaan ylämäissä puolen metrin pystysuoria juurakoita. Okei, onhan se ihan siistiä siinä vaiheessa kun ollaan päästy. Sillä hetkellä, kun se auto kiipee hitaasti muristen tai ajaa syvän mutalätäkön läpi, olen täysin pelosta turta.
Ekana päivänä yritettiin päästä maateitse siihen kyläpahaseen, jonka läpi tultiin. Koska kuitenkin ollaan Queenslandissa, jossa on lähiaikoina ollut suhteellisen kosteaa, on iso osa teistä aika huonossa kunnossa, tai suljettu. Ylläri, et juurikin se tie mitä meidän piti ajaa oli suljettu. Päästiin inhottavia (poikien mielestä siistejä) ylä- ja alamäkia kuitenkin jonnekkin järvelle. Meidän lisäksi paikassa oli n.100m päässä perhe, muuten siellä oli täysin autiota.
Vaikka olinkin ehkä hieman ärtynyt pelottavan reitin takia, oli pakko myöntää (perkele!) että paikka oli uskomattoman kaunis. Aivan vitivalkoista hiekkaa, joka yhtyi taivaansiniseen veteen melkein metsän rajassa. Jouduin taas nielemään omat mielipiteeni ja myöntämään pojille TAAS kerran: "kyllä- oli hieno juttu kun eksyttiin".
Pulahdettiin uimaan linnunmaidon lämpöiseen veteen (onko joku muuten oikeesti maistanut minkä läpöistä linnun maito on?!). Oli ihana karistaa kuuman ja kostean ilman tartuttama pöly ja hiki iholta ja nautiskella laskevassa auringossa. Uiminen on kielletty meressä saaren ympärillä suuren hai-kannan takia, mutta onneksi on järviä. Sisämaassa ei ole haittaa haista, mutta ilmassa valitettavasti pörrää ihan järjettömän suuria paarmoja. Paarmat ovat niin isoja, etten itse uskalla edes tappaa niitä. En pysty käsittelemään sitä isoa käteen liiskautuvaa niljaketta, joka pitkän hakkaamisen jälkeenkin liikauttelee jalkojaan ja yrittää etsiä puolikkaalla kärsällään paikkaa mistä puraista.
Uimisen jälkeen kello näytti jo niin paljon että oli aika lähteä etsimään yöpaikkaa. Monet teistä ovat täällä yksisuuntaisia. On mukava huomata, että paikka joka kartalla näyttää olevan vain muutaman kilometrin päässä, onkin todellisuudessa 30km ajomatkan takana. Onneksi näin ei ollut tänään, ja löysimme yösijaksi ihan kivan paikan aivan keskellä metsää. Läheisyydessä ei ollut muita kämppääjiä, ja saimme nautiskella hiljaisuudesta ja sirkoista jotka pitivät kovaa meteliä auringon laskiessa. Olimme onneksi tajunnet suunnistaa aidatulle alueelle, joten pääsimme suihkuun - 5min lämpimän suihkun sai ostaa 2 dollarilla.
Saarella ei varsinaisesti ole mitään isoja leirintäalueita, mitä on kaikkialla mantereella vähintään 50km välein. Camping-paikat ovat lähinnä alueita, jotka on aidattu dingo-aidoilla, ja niissä on vessa, osassa kolikkosuihku. Dingoja on saarella paljon, mutta ne eivät varsinaisesti ole ongelmaksi jos on aikuinen. Vanhemmille on paljon kylttejä, sillä dingot ovat joskus tappaneet 9 vuotiaan pikkupojan, joka oli lähtenyt tutkimaan saarta ilman valvontaa. Alueella on aitaamattomiakin alueita, mutta ite pystyn ainakin nukkumaan paremmin kun tiedän etten joudu koiranruoaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti