Takana 12h yöunet ... oli pakko herätä vaikka tuntu että olisin helposti vetäny toiset mokomat putkeen. Miten sitä voikaan aina väsyttää? Tuntuu että mussa on joku ehtymätön unitarve, vähän ku graalin malja mut päinvastanen. Ei o mitään väliä miten paljon nukkuu, silti aina tarvitsee lisää unta. Sitäpaitsi unen tarve kasvaa kokoaika. Aluksi tulin toimeen 9 tunnin yöunilla ihan loistavasti, seuraavaksi tarve kasvoi 12 tuntiin, nyt se lähentelee jo 14 tuntia.
Tällä saarella on ollu ihanaa. Tänään on viimeinen kokonainen päivä, jonka jälkeen jatketaan takasin mantereelle. Vesa lentää Brisanesta Sydneyyn ja sieltä Suomeen. Me Villen kanssa ruvetaan myymään autoa ihan tosissaan, toivottavasti sitä ei tarvitse ajaa enää WA:n puolelle. (*WA = Western Australia = Länsi-Australia)
Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa, että oltaisiin ajettu Perthistä pohjoisen kautta itä-rannikolle, rannikkoa alas ja sieltä etelärannikon kautta takaisin länsi-rannikolle. Queenslandin tulvat ja pyörremyrskyt kuitenkin sotki suunnitelmia, ja peitti puolet reitistä veden alle. Onneksi, ei meillä näin jälkeenpäin mietittynä olis ollu IKINÄ varaa ajaa pohjoisen kautta, sitäpaitsi 7.000km sijasta ajamista olisi tullut 15.000km. Ihan reilusti siis.
Vaikka me saadaan itä-rannikolla vähemmän rahaa autosta (koska se on WA:n kilvissä), me säästetään bensassa ja kaasussa todella paljon, jos myydään auto täällä. Ongelmana on se, että kilpien takia auto pitää kuitenkin ajaa rekisteröitäviksi WA:n puolelle, joka karsii hyvin ostajia.
Auto ei kuitenkaan ollut tän postauksen idea, vaan Fraser Island. Aamulla siis pakattiin kamat kasaan, jonka jälkeen lähdettiin matkaan beach highwaylle. Ajettiin pikkumatka (about 40km) ja saavuttiin laivan hylyn kautta champagne poolsseille, jotka ovat meren muovaamia suolavesialtaita rannan vieressä. Homma on vähän niin kuin kuumat lähteet, paitsi että aurinko lämmittää meriveden altaissa. Besi taas paiskautuu kallioiden yli kovassa aallokossa altaisiin. Koska aurinko on täällä kuuma, on vesi altaissa huomattavasti lämpimämpää, kuin merivesi. Tosin, merivesi itsessään on jo about 30 asteista.
Lillumisen ja muutaman sadekuuron siivittämänä jatkoimme matkaa. Hassu muuten katsoa jengiä siellä altailla. Samat tyypit, jotka vain hetkeä aikaisemmin olivat hengailemassa vedessä, juoksevat sateen tullen kallioiden alle suojaan. Camoon - jos ilma on melkein 40 asteista ei se sade edes tunnu kylmältä. Ja siinä vedessäkään ei armaan kastunut ennakkoon?
Sateen jälkeen oli ihanan raikas ajaa - ja pääsimmekin perille yöpymispaikalle asti. Ajomatkalla pojat yrittivät bongailla syöttejä rannalta illan kalastusta varten. En ole niin fanaattinen kalastaja (rehellisesti, kaukana fanaattisesta, tykkään mato-onkimisesta), että tietäisin tarkkaan mitä me etsittiin. Ilmeisesti kaettiin jotain simpukoita, jotka näyttää meressä joltain pieniltä kummuilta jotka sitten julmasti avataan ja keihästetään kalan ruoaksi.
Tää saari on kyl niin täynnä kaikkee ötökkää ja matelijaa ja lentävää ja hämähäkkiä ja kaikkea mahollista mikä menee mun kasveneen kuvotuskyvyn yläpuolelle. On ihan okei, jos nään yhen hämähäkin, mutta kun niitä on kymmeniä, ja ne ovat isoja, ja ne hengailevat KAIKKIALLA, mulle iskee ahdistus.
Kuvitelkaa, astutte pahaa aavistamatta vessaan, ja ensimmäinen mistä huomaatte tulleenne hämähäkkien valtakuntaan on kasvoille iskevät seitit. Pieni paniikki - sydän hakkaa, mut ei se mitään - on seitteihin aikaisemminkin koskettu. Kun saatte ne seitit pois naamalta rupeatte katselemaan ympärillenne ja kartoittamaan minne koppiin kannattaa mennä. Koppi nro 1: Hämähäkkiyhdyskunta on levittäytynyt kaikkialle. Pöntölle on mahdoton päästä koskematta hämähäkkeihin. Koppi nro2: Koppi itse on koskematon, mutta ovessa on about 5 hämähäkkiä, joiden seittien läpi olisi käveltävä päästäkseen koppiin. Tässä vaiheessa ahdistus ja hätä kasvaa - jonnekkin on päästävä! Koppi nro 3: Myöskin hämähäkkien vallassa, MUTTA, kumartumalla on mahdollista päästä seittien ali, ja JOS hämähäkit pysyvät liikkumatta eivätkä häiriinny vessassa käymisestäsi saatat pysyä koskemattomana.
Kun hämähäkeistä on selvitty, pääsee tutkimaan kaikkea lentävää. Kaikki varmaan ovat kokeneet suomen moskiittokesän - ennen kuin valittaa suomen hyttysistä, kehotan tulemaan käymään tänne saarelle ja tutustumaan paikalliseen hyttyskantaan. Voi elämä paljon niitä voikaan olla. Vaikka kuinka on myrkyillä kyllästetty, jostain varmasti löytyy kohta josta kannattaa maistaa. No entä jos pitää vaatteita? Ei auta, nämä superhyttyset hoitavat homman college-asun läpi. Apureina on noin 2cm pitkiä paarmoja, jotka ovat immuuneja hyttysmyrkyille.
No, kun hyväksyy näyttävänsä seuraavana aamuna ruton saaneelta punaisilla paakuilla kyllästetyltä kutiavalta ihmisrauniolta voidaan siirtyä eteenpäin. Mikä olisikaan mukavampaa kuin astua pimeässä myrkyllisen raukka-rupikonnan päälle? No, harva asia. Entä mukavampaa kuin astua kahden raukka-rupikonnan päälle? Vielä harvempi asia. On erittäin, korostan: ERITTÄIN epämiellyttäää yrittää suunnistaa pimeällä vessaan kun maa on mustanaan rupikonnista. Niiden päälle on lähes mahdotonta olla astumatta. Fiilis on vähän kuin Hitchcockin Linnuissa, paitsi että rupikonnat eivät lennä - ainakaan omasta tahdostaan.
Näinä hetkinä - ötökkätaivaassa - vaikka kuinka rakastankin telttailua, pistää miettimään miltä se mukava hotellihuone nyt tuntuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti