Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myöskin roadtrippi. Vesan on aika lähteä kotiin ja meidän on aika myydä hyvin palvellut auto. Perjantaina lähdimme aamulla ajamaan kohti Brisbanea. Emme halunneet ajaa liian pitkää matkaa, emmekä jaksaneet ajaa koko päivää, joten päätimme ottaa välistopin Gympiessä. Leirintäalue oli sama kuin viimeksi, edullinen ja hyvällä paikalla.
Lauantaina nousimme myös hyvissä ajoin, ja ajoimme Brisbaneen. Vesan lento lähti vasta illalla, joten kulutimme aikaa käymällä syömässä ja litkimällä olutta. Löysimme myös leirintäalueen sopivan matkan päästä, jonne kävimme iskemässä teltan pystyyn. Kun Vesa oli heitetty kentälle toivottaen hyvää kotimatkaa, palasimme leirintäalueelle Villen kanssa.
Olimme laittaneet autosta myynti-ilmoituksen nettiin Brisbanen alueelle siksi aikaa kun olimme Fraserilla. Saarella ei kuitenkaan ollut kenttää puhelimissa, jonka takia emme pystyneet vastaamaan saapuneisiin puheluihin. Kun olimme vihdoin päässeet Brisbaneen asti, kävi niin ikävästi että autosta kiinnostunut henkilö oli jo löytänyt itselleen uuden menopelin. Koska kyseinen henkilö ei kuitenkaan vastannut puhelimeen, jouduimme odottelemaan Brisbanessa kolme päivää ennen kuin asia selvisi.
Koska emme saaneet autoa kaupaksi Brisbanessa, päätimme ajaa Villen luo Gold Coastille. Siirsimme myös auton myynti-ilmoituksen Gold Coastin palstalle. Ensimmäinen henkilö laittoi tekstiviestiä jo heti seuraavana aamuna, ja perään sähköpostin. Olimme fiiliksissä vaikka tyyppi kuulosti vähän oudolta, ainakin saisimme auton nopeasti myytyä. Vastasin sähköpostiin ja kysymyksiin, hälytyskellot alkoivat kuitenkin kohta soida. Ohessa viesti;
Hello Liisa,
Great reading from you. I believe you must have buyer's interested in the purchase and I thought the best way to outbid them is by offering additional sum to the asking price. I am an oceanographer and am currently in the middle of the ocean in Tasmania. Am buying this as a surprise gift for my Dad in NZ.
To start with, I can only make the payment via paypal because it's very safe and secure for both of us. In case you don't have a paypal account I'll advice you to register for one at www.paypal.com.au. I won't be available to come for inspection due to my present location because I'll still be on the ship for the next 1 Month. I have a private pick-up agent that will contact you in-order to handle the pick-up at any location of your choice once the payment is completed.
I'll like you to tell me more about the present mechanical condition of the Vehicle, how often do you service it and the history? Send me your paypal email address and your name so that I can make the payment.
If you will like to speak to me over the phone, please call me on 0352940292 and tell whoever picks up the phone that you want to speak to Kelvin.
I'll be the one to handle the payment via paypal because the agent doesn't make payment on behalf of customers. Your quick response is greatly appreciated so that we can proceed with this transaction a.s.a.p.
Regards.
Kelvin
(Englantia taitamattomille: viestissä kerrotaan että tyyppi haluaa tarjota meille autosta (siis vuoden 1985 LandCruiserista!!) yli pyyntihinnan. Hän ei pääse katsomaan autoa, mutta luottaa siihen että se on kunnossa. Hän on itse töissä merellä, ja ostaisi auton yllätyslahjaksi isälleen Uuteen Seelantiin. Käteisellä hän ei voi maksaa, ja yrittää vakuuttaa meitä avaamaan PayPal tili koska SE ON LUOTETTAVA JA AINOA TÄYSIN TURVALLINEN MAKSUTAPA.)
Vaihdettiin tämän viestin jälkeen pari muuta viestiä - tyyppi kuulosti kuitenkin vähän oudolle, joten ruvettiin Googlettamaan (=etsimään netistä) vastaavanlaisia tapauksia. Laitettiin hakusanaksi "Paypal fraud/scam". Ja mitä löytyikään - kymmenia vastaavanlaisia huijauksia, ja ihmisten kertomuksia miten he ovat menettäneet sekä rahansa että tavaransa.
Ilmeisesti jenkeissä tätä tehdään enemmänkin. Eli ostaja tarjoaa hieman pyyntihintaa isomman summan myyjälle herättääkseen mielenkiinnon. Ostaja ei ikinä pääse katsomaan ostettavaa tuotetta, vaan kertoo luottavansa myyjän sanaan. Hän siirtää luottokortilla maksun myyjälle, ja kun myyjä näkee maksun tulleen omalle PayPal-tililleen, hän luovuttaa tuotteen ostajan lähetille. Mutta, koska rahan klieraus kestää useamman päivän, ei raha todellisuudessa ole ikinä siirtynyt. Kun tavara on luovutettu, ostaja soittaa omalle luottokorttiyhtiölleen ja kertoo virheellisestä maksusta, jolloin raha palautuu ostajalle, ja myyjä jaa ilman tuotetta että rahaa.
Hauskaa, tämän jälkeen näitä viestejä rupesi tulemaan - mitä mielikuvituksellisempia tarinoita. Nauttikaa :)
Hello,
Thanks for the swift reply, What is your last asking price so that we
will cut short the negotiation process. I have read details about the
vehicle on the ad and i am genuinely interested but i need to let you
know that i am not available at the moment, i am in Malaysia and i
will be using the vehicle for private purposes here in Malaysia. I
will be handling the pick up/delivery of the vehicle to me here in
Malaysia through a legal government approved private shipping company
that has their headquarter situated in Malaysia but be rest assured
that shipment or pickup will not take place until after i have paid
all cost of the vehicle and your funds has been confirmed cleared into
your hands . Please note that i will not be needing the rego because
it will be invalid over here so please remove the registration. I need
to know your terms/conditions regarding payment as i need the vehicle
here as soon as possible and i intend to pay right away if we can come
to a conclusion soon so kindly let me know your mode of payment. Hope
to read from you asap.
(suom. Eli tyyppi on Malesiassa, ei pääse katsomaan autoa, ja firma hoitaa noutamisen, ja meidän pitäis poistaa auto rekisteristä. Toki saadaan rahat PayPal-tilille ennen noutoa.)
Thanks a lot. I have made my research and read the vital information
about the vehicle on the website and everything is okay by me. I have
actually tried to get a kind of this vehicle from here earlier but
most of the ones I got either have one huge mechanical fault or the
other and some have even had terrible accidents in the past while some
are extremely exorbitant.
As to your final price, Price is Ok so kindly confirm so that we can
be sure we are on thesame page. So if you deem the transaction good
enough, I will be very glad to make the payment right away through my
PayPal account as I am currently working offshore and I
won't definitely be able to make it to my bank to make bank wires
across to you. As to shipping and change of ownership processes, you
need not worry yourself about how the vehicle will get to me here in
Malaysia as I will contact the shipping company here who will handle
that. Do get back to me right away with your PayPal Email address and
Full name so that I can remit the payment asap and all other pickup
processes can follow immediately your funds clears into your account.
(suom. Tässä jätkä kertoo että meijän auto olis sille ku taivaan lahja ja kaikissa Malesialaisissa autoissa on joku vika)
Vastasin sille että Sorry, voin ottaa vaan käteistä.
Awwww, I'm so sorry, i can only pay through paypal as paypal is the
best secure and most speedy payment method online. It is easy to
register an account, just go to www.paypal.com and register for an
account.About paypal, PayPal is the best online transfer for receiving
money worldwide,you can register an account with PayPal with your bank
details or credit card and if you don't even have any, you just
register and once the payment has been made, paypal will email you and
ask you how you want to receive money, so any transfer you made with
your PayPal goes through to your bank account,it is free,safe and
reliable. After you have registered for PayPal account,all i need is
just the full name and your email address with which you opened your
paypal account and once the payment has been made, they will contact
you and notify you about the pick up details and the shipper's
information. Let me know your thoughts.
Roy
PS: You will be getting your cleared funds before you release your
vehicle to the shippers so there's no need to be curious. Just set up a
paypal account on paypal's official website at www.paypal.com
(Tässä tää jäbä yrittää vakuttaa meijät avaamaan PayPal-tilin. No, ei avattu, eikä kaupoista tullu mitään.)
No, näitähän sitte riitti. Seuraava tapaus tekee vaan niin pitkää päivää ettei se pääse katsomaan autoa, mutta uskoo että ilmotus oli niin hyvä että se riittää, ja haluaa tarjota meille vähän enemmän. Se ei myöskään pysty puhumaan puhelimitse, koska linjat ei toimi huonon sään takia. Ja lopussa samaa viittausta PayPaliin kun muissaki viesteissä.
Due to nature of my job i will not be able to come for inspection,am a very busy type as i work long hours everyday,i have gone through your advertisement and i am satisfied with it.
I would have loved to talk to you on phone but i am a petroleum engineer I work mainly offshore, our phone is down on the rig right now due to bad weather, we can only communicate with our base for now.
Your price is Okay and i can offer you little bit more is $5,150, am offering you more than your asking price due to other potential buyers i hope my offer is acceptable..?
As for the payment..i will be paying you via the fastest and secure way to pay online(PayPal).
I have a private courier agent that will come for the pick up after the payment have been made ... So no shipping included.. As for the car pick up and test drive of the car,my private courier will be accessing that and they will also be coming for the pick up.Please send me your address so that my pick up agent can figure it out and come for the pick up and other necessary things after the payment have been made,they will also be coming with all the information needed,my details and transferring the name of ownership to me will be done by the pick up agent so you don't have to worry about that.
You can now send me your PayPal email so i can pay in right away and also include your address in your reply.If you don't have a paypal account, you can easily set up one...log on to www.paypal.com.au. and sign up. its very easy.I await your reply asap."
Verra.
Yhtään potentiaalista ostajaa ei valitettavasti kuitenkaan ollut. Päätettiinkin muutaman päivän päästä siirtää ilmoitus Sydneyyn, ja katsoa miten kauppa käy siellä.
Yesterday is history, Tomorrow is a mystery, Today is a gift. That's why it's called The Present
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
maanantai 7. maaliskuuta 2011
to 17.2.2011
Fraser Island (6.607km)
Takana 12h yöunet ... oli pakko herätä vaikka tuntu että olisin helposti vetäny toiset mokomat putkeen. Miten sitä voikaan aina väsyttää? Tuntuu että mussa on joku ehtymätön unitarve, vähän ku graalin malja mut päinvastanen. Ei o mitään väliä miten paljon nukkuu, silti aina tarvitsee lisää unta. Sitäpaitsi unen tarve kasvaa kokoaika. Aluksi tulin toimeen 9 tunnin yöunilla ihan loistavasti, seuraavaksi tarve kasvoi 12 tuntiin, nyt se lähentelee jo 14 tuntia.
Tällä saarella on ollu ihanaa. Tänään on viimeinen kokonainen päivä, jonka jälkeen jatketaan takasin mantereelle. Vesa lentää Brisanesta Sydneyyn ja sieltä Suomeen. Me Villen kanssa ruvetaan myymään autoa ihan tosissaan, toivottavasti sitä ei tarvitse ajaa enää WA:n puolelle. (*WA = Western Australia = Länsi-Australia)
Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa, että oltaisiin ajettu Perthistä pohjoisen kautta itä-rannikolle, rannikkoa alas ja sieltä etelärannikon kautta takaisin länsi-rannikolle. Queenslandin tulvat ja pyörremyrskyt kuitenkin sotki suunnitelmia, ja peitti puolet reitistä veden alle. Onneksi, ei meillä näin jälkeenpäin mietittynä olis ollu IKINÄ varaa ajaa pohjoisen kautta, sitäpaitsi 7.000km sijasta ajamista olisi tullut 15.000km. Ihan reilusti siis.
Vaikka me saadaan itä-rannikolla vähemmän rahaa autosta (koska se on WA:n kilvissä), me säästetään bensassa ja kaasussa todella paljon, jos myydään auto täällä. Ongelmana on se, että kilpien takia auto pitää kuitenkin ajaa rekisteröitäviksi WA:n puolelle, joka karsii hyvin ostajia.
Auto ei kuitenkaan ollut tän postauksen idea, vaan Fraser Island. Aamulla siis pakattiin kamat kasaan, jonka jälkeen lähdettiin matkaan beach highwaylle. Ajettiin pikkumatka (about 40km) ja saavuttiin laivan hylyn kautta champagne poolsseille, jotka ovat meren muovaamia suolavesialtaita rannan vieressä. Homma on vähän niin kuin kuumat lähteet, paitsi että aurinko lämmittää meriveden altaissa. Besi taas paiskautuu kallioiden yli kovassa aallokossa altaisiin. Koska aurinko on täällä kuuma, on vesi altaissa huomattavasti lämpimämpää, kuin merivesi. Tosin, merivesi itsessään on jo about 30 asteista.
Lillumisen ja muutaman sadekuuron siivittämänä jatkoimme matkaa. Hassu muuten katsoa jengiä siellä altailla. Samat tyypit, jotka vain hetkeä aikaisemmin olivat hengailemassa vedessä, juoksevat sateen tullen kallioiden alle suojaan. Camoon - jos ilma on melkein 40 asteista ei se sade edes tunnu kylmältä. Ja siinä vedessäkään ei armaan kastunut ennakkoon?
Sateen jälkeen oli ihanan raikas ajaa - ja pääsimmekin perille yöpymispaikalle asti. Ajomatkalla pojat yrittivät bongailla syöttejä rannalta illan kalastusta varten. En ole niin fanaattinen kalastaja (rehellisesti, kaukana fanaattisesta, tykkään mato-onkimisesta), että tietäisin tarkkaan mitä me etsittiin. Ilmeisesti kaettiin jotain simpukoita, jotka näyttää meressä joltain pieniltä kummuilta jotka sitten julmasti avataan ja keihästetään kalan ruoaksi.
Tää saari on kyl niin täynnä kaikkee ötökkää ja matelijaa ja lentävää ja hämähäkkiä ja kaikkea mahollista mikä menee mun kasveneen kuvotuskyvyn yläpuolelle. On ihan okei, jos nään yhen hämähäkin, mutta kun niitä on kymmeniä, ja ne ovat isoja, ja ne hengailevat KAIKKIALLA, mulle iskee ahdistus.
Kuvitelkaa, astutte pahaa aavistamatta vessaan, ja ensimmäinen mistä huomaatte tulleenne hämähäkkien valtakuntaan on kasvoille iskevät seitit. Pieni paniikki - sydän hakkaa, mut ei se mitään - on seitteihin aikaisemminkin koskettu. Kun saatte ne seitit pois naamalta rupeatte katselemaan ympärillenne ja kartoittamaan minne koppiin kannattaa mennä. Koppi nro 1: Hämähäkkiyhdyskunta on levittäytynyt kaikkialle. Pöntölle on mahdoton päästä koskematta hämähäkkeihin. Koppi nro2: Koppi itse on koskematon, mutta ovessa on about 5 hämähäkkiä, joiden seittien läpi olisi käveltävä päästäkseen koppiin. Tässä vaiheessa ahdistus ja hätä kasvaa - jonnekkin on päästävä! Koppi nro 3: Myöskin hämähäkkien vallassa, MUTTA, kumartumalla on mahdollista päästä seittien ali, ja JOS hämähäkit pysyvät liikkumatta eivätkä häiriinny vessassa käymisestäsi saatat pysyä koskemattomana.
Kun hämähäkeistä on selvitty, pääsee tutkimaan kaikkea lentävää. Kaikki varmaan ovat kokeneet suomen moskiittokesän - ennen kuin valittaa suomen hyttysistä, kehotan tulemaan käymään tänne saarelle ja tutustumaan paikalliseen hyttyskantaan. Voi elämä paljon niitä voikaan olla. Vaikka kuinka on myrkyillä kyllästetty, jostain varmasti löytyy kohta josta kannattaa maistaa. No entä jos pitää vaatteita? Ei auta, nämä superhyttyset hoitavat homman college-asun läpi. Apureina on noin 2cm pitkiä paarmoja, jotka ovat immuuneja hyttysmyrkyille.
No, kun hyväksyy näyttävänsä seuraavana aamuna ruton saaneelta punaisilla paakuilla kyllästetyltä kutiavalta ihmisrauniolta voidaan siirtyä eteenpäin. Mikä olisikaan mukavampaa kuin astua pimeässä myrkyllisen raukka-rupikonnan päälle? No, harva asia. Entä mukavampaa kuin astua kahden raukka-rupikonnan päälle? Vielä harvempi asia. On erittäin, korostan: ERITTÄIN epämiellyttäää yrittää suunnistaa pimeällä vessaan kun maa on mustanaan rupikonnista. Niiden päälle on lähes mahdotonta olla astumatta. Fiilis on vähän kuin Hitchcockin Linnuissa, paitsi että rupikonnat eivät lennä - ainakaan omasta tahdostaan.
Näinä hetkinä - ötökkätaivaassa - vaikka kuinka rakastankin telttailua, pistää miettimään miltä se mukava hotellihuone nyt tuntuisi?
Takana 12h yöunet ... oli pakko herätä vaikka tuntu että olisin helposti vetäny toiset mokomat putkeen. Miten sitä voikaan aina väsyttää? Tuntuu että mussa on joku ehtymätön unitarve, vähän ku graalin malja mut päinvastanen. Ei o mitään väliä miten paljon nukkuu, silti aina tarvitsee lisää unta. Sitäpaitsi unen tarve kasvaa kokoaika. Aluksi tulin toimeen 9 tunnin yöunilla ihan loistavasti, seuraavaksi tarve kasvoi 12 tuntiin, nyt se lähentelee jo 14 tuntia.
Tällä saarella on ollu ihanaa. Tänään on viimeinen kokonainen päivä, jonka jälkeen jatketaan takasin mantereelle. Vesa lentää Brisanesta Sydneyyn ja sieltä Suomeen. Me Villen kanssa ruvetaan myymään autoa ihan tosissaan, toivottavasti sitä ei tarvitse ajaa enää WA:n puolelle. (*WA = Western Australia = Länsi-Australia)
Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa, että oltaisiin ajettu Perthistä pohjoisen kautta itä-rannikolle, rannikkoa alas ja sieltä etelärannikon kautta takaisin länsi-rannikolle. Queenslandin tulvat ja pyörremyrskyt kuitenkin sotki suunnitelmia, ja peitti puolet reitistä veden alle. Onneksi, ei meillä näin jälkeenpäin mietittynä olis ollu IKINÄ varaa ajaa pohjoisen kautta, sitäpaitsi 7.000km sijasta ajamista olisi tullut 15.000km. Ihan reilusti siis.
Vaikka me saadaan itä-rannikolla vähemmän rahaa autosta (koska se on WA:n kilvissä), me säästetään bensassa ja kaasussa todella paljon, jos myydään auto täällä. Ongelmana on se, että kilpien takia auto pitää kuitenkin ajaa rekisteröitäviksi WA:n puolelle, joka karsii hyvin ostajia.
Auto ei kuitenkaan ollut tän postauksen idea, vaan Fraser Island. Aamulla siis pakattiin kamat kasaan, jonka jälkeen lähdettiin matkaan beach highwaylle. Ajettiin pikkumatka (about 40km) ja saavuttiin laivan hylyn kautta champagne poolsseille, jotka ovat meren muovaamia suolavesialtaita rannan vieressä. Homma on vähän niin kuin kuumat lähteet, paitsi että aurinko lämmittää meriveden altaissa. Besi taas paiskautuu kallioiden yli kovassa aallokossa altaisiin. Koska aurinko on täällä kuuma, on vesi altaissa huomattavasti lämpimämpää, kuin merivesi. Tosin, merivesi itsessään on jo about 30 asteista.
Lillumisen ja muutaman sadekuuron siivittämänä jatkoimme matkaa. Hassu muuten katsoa jengiä siellä altailla. Samat tyypit, jotka vain hetkeä aikaisemmin olivat hengailemassa vedessä, juoksevat sateen tullen kallioiden alle suojaan. Camoon - jos ilma on melkein 40 asteista ei se sade edes tunnu kylmältä. Ja siinä vedessäkään ei armaan kastunut ennakkoon?
Sateen jälkeen oli ihanan raikas ajaa - ja pääsimmekin perille yöpymispaikalle asti. Ajomatkalla pojat yrittivät bongailla syöttejä rannalta illan kalastusta varten. En ole niin fanaattinen kalastaja (rehellisesti, kaukana fanaattisesta, tykkään mato-onkimisesta), että tietäisin tarkkaan mitä me etsittiin. Ilmeisesti kaettiin jotain simpukoita, jotka näyttää meressä joltain pieniltä kummuilta jotka sitten julmasti avataan ja keihästetään kalan ruoaksi.
Tää saari on kyl niin täynnä kaikkee ötökkää ja matelijaa ja lentävää ja hämähäkkiä ja kaikkea mahollista mikä menee mun kasveneen kuvotuskyvyn yläpuolelle. On ihan okei, jos nään yhen hämähäkin, mutta kun niitä on kymmeniä, ja ne ovat isoja, ja ne hengailevat KAIKKIALLA, mulle iskee ahdistus.
Kuvitelkaa, astutte pahaa aavistamatta vessaan, ja ensimmäinen mistä huomaatte tulleenne hämähäkkien valtakuntaan on kasvoille iskevät seitit. Pieni paniikki - sydän hakkaa, mut ei se mitään - on seitteihin aikaisemminkin koskettu. Kun saatte ne seitit pois naamalta rupeatte katselemaan ympärillenne ja kartoittamaan minne koppiin kannattaa mennä. Koppi nro 1: Hämähäkkiyhdyskunta on levittäytynyt kaikkialle. Pöntölle on mahdoton päästä koskematta hämähäkkeihin. Koppi nro2: Koppi itse on koskematon, mutta ovessa on about 5 hämähäkkiä, joiden seittien läpi olisi käveltävä päästäkseen koppiin. Tässä vaiheessa ahdistus ja hätä kasvaa - jonnekkin on päästävä! Koppi nro 3: Myöskin hämähäkkien vallassa, MUTTA, kumartumalla on mahdollista päästä seittien ali, ja JOS hämähäkit pysyvät liikkumatta eivätkä häiriinny vessassa käymisestäsi saatat pysyä koskemattomana.
Kun hämähäkeistä on selvitty, pääsee tutkimaan kaikkea lentävää. Kaikki varmaan ovat kokeneet suomen moskiittokesän - ennen kuin valittaa suomen hyttysistä, kehotan tulemaan käymään tänne saarelle ja tutustumaan paikalliseen hyttyskantaan. Voi elämä paljon niitä voikaan olla. Vaikka kuinka on myrkyillä kyllästetty, jostain varmasti löytyy kohta josta kannattaa maistaa. No entä jos pitää vaatteita? Ei auta, nämä superhyttyset hoitavat homman college-asun läpi. Apureina on noin 2cm pitkiä paarmoja, jotka ovat immuuneja hyttysmyrkyille.
No, kun hyväksyy näyttävänsä seuraavana aamuna ruton saaneelta punaisilla paakuilla kyllästetyltä kutiavalta ihmisrauniolta voidaan siirtyä eteenpäin. Mikä olisikaan mukavampaa kuin astua pimeässä myrkyllisen raukka-rupikonnan päälle? No, harva asia. Entä mukavampaa kuin astua kahden raukka-rupikonnan päälle? Vielä harvempi asia. On erittäin, korostan: ERITTÄIN epämiellyttäää yrittää suunnistaa pimeällä vessaan kun maa on mustanaan rupikonnista. Niiden päälle on lähes mahdotonta olla astumatta. Fiilis on vähän kuin Hitchcockin Linnuissa, paitsi että rupikonnat eivät lennä - ainakaan omasta tahdostaan.
Näinä hetkinä - ötökkätaivaassa - vaikka kuinka rakastankin telttailua, pistää miettimään miltä se mukava hotellihuone nyt tuntuisi?
lauantai 5. maaliskuuta 2011
ke 16.2.2011
ke 16.2.2011 Fraser Island (6.607km)
Vähän oli ihana nukkua! Mistään ei kuulunut mitään, ilma oli raikas ja tarpeeksi lämmin. Ainut down side koko hommassa oli kahden aikaan yöllä alkanut rankkasade, joka ajoi Vesan nukkumaan loppuyöksi autoon. Toki, olisihan pihalla seisonut pikkunen miniatyyriteltta, mutta niin houkuttelevalta kun se varmaan oli yöllä tuntunutkin, Vesa oli päättänyt valita ultimate-cruiserin jo hyväksi havaitun takapenkin.
Koska meillä ei ollut sähköä, eikä mikään muu valo kuin pari fikkaria toiminut, menimme nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Tästä johtuen heräsimme aamulla jo kuuden aikaan. Me emme Villen kanssa kuitenkaan nousta, ja Vesa päätti lähteä omalle tutkimuskävelylle Dingo-metsään.
Niin kuin taisin jo edellisessä postauksesa kirjottaa, saarella on paljon dingoja, ja monet camping-alueet ovat aitojen takana. Jalankulkijoille on portit, ja autot pääsevät alueille ajamalla leveän portin läpi, joka on alapuolelta varustettu sähkölangoilla noin kahden metrin matkalta. Vesa haki vähän kokemusta sähköshokeista kävelemällä autoille tarkoitetusta portista läpi. Aikuisia tosiaan dingot eivät ole tappaneet, autot ovat hoitaneet sen homman. Aikuisia dingot ova purreet ja raadelleet. Kaikkialla on kylttejä jossa kehotetaan pitämään kaikki ruokatarvikkeet lukituissa astioissa, sekä pysyttelemään lasten lähellä jatkuvasti. Kylteissä on myös erilaisia puolustustapoja ja paripuolustustaktiikoita.
Aamu oli varsin mukava. Sinä aikana kun Vesa oli suorittamassa aamulenkkiään alkoi rankkasade. En ole varma satoiko vesi taivaalta, vai jostain poikittain mutta sen voin sanoa että paljon sitä tuli. Odottelimme sateen lakkaamista, emmekä Villen kanssa uskaltaneet poistua ollenkaan teltasta. Vesa palasi noin vartin päästä täysin uitettuna.
Odottelimme sateen lakkaamista ennen lähtöä, mm. käymällä dollarisuihkussa. Tosin, ulkonakin satoin niin paljon vettä, että sielläkin olisi todennäköisesti saanut kätevästi ilmaisen suihkun. Rangereille olisimme varmaan siinä tilanteessa joutuneet selittämään mitä kolme vaahtoavaa alastonta vartaloa tekee perheiden leirintäalueella - aussit eivät kuitenkaan suhtaudu alastomuuten yhtä avoimesti kuin suomalaiset.
Suihkun ja aamupalan jälkeen oli aika lähteä liikenteeseen. Mutta mitä tapahtuukaan - ei mitään. Auto ei käynnisty, ei inahdustakaan. Ei hätää, onhan meillä autossa kaksi akkua juuri tällaisten tilanteiden varalta, jos vaikka toinen kuluu tyhjäksi. Avataan konepelti, ja huomataan akkujen olevan "both"-asennossa. Niin, olisi ehkä kannattanut vaihtaa illalla akut pois "both" asennosta, ja käyttää vain yhtä akkua, jolloin kahdesta akusta olisi hyötyä. Jääkaappi oli imenyt molemmat tyhjiksi. Shit.
Ei hätä ole tämän näköinen, työnnetään auto käyntiin. On sitä mäkistartti ennenkin tehty! (Tosin, about 2000kg painavalle 4L koneen omaavalle maasturille homma ei ole niin yksinkertainen kuin luulisi.. jos nyt joku niin luulee..)Plussana tälle kaikelle oli maastoajoon tyhjennetyt renkaiden ilmanpaineet, ja mäki, jonka takia mäkistartti pitää yrittää tehdä pakilla. SUPER FUN!
No, ensin minä hyppään rattiin ja pojat yrittävät työntää autoa pois parkista. Ne työntää naamat punasena silmät ulos pullistuen pienen mäen ylös, ja auto saadaan kuin saadaankin lähtöasetelmiin. Tämän jälkeen vaihdetaan työntäjiä. Minä ja Vesa ollaan naamat punasina ja Ville on kuski.
Kuten arvata saattaa, eihän hommasta mitään tullu. Joka ikinen kerta kun kytkin nostetaan ylös, auto pysähtyy kuin seinään ilman että moottori edes äännähtää. Pelkäsin jokaisella kerralla että juoksen vahingossa autoa päin ja murran nenäni. Yritetään kolme kertaa, jonka jälkeen olemme niin lähellä puoli metriä syvää mutalammikkoa että luovutamme - niin houkuttelevalta kuin mutaleikit kuulostavatkin. Ei auta muu kun lähteä metsästämään muita autoja - tämäkin huippuhomma paikassa, jossa päivän aikana näkee noin 5 muuta ajoneuvoa.
Meillä kuitenkin kävi tuuri, ehkä tämäkin Vesan jatkuvan hyvän onnen takia. Jo noin 5 min odotuksen jälkeen paikalle sattui auto jolta saimme tarpeeksi virtaa auton käynnistykseen. Saaren tutkiminen saattoi alkaa.
Ensimmäisenä etappina päätimme mennä Lake McKenzielle, joka on saaren ehkä kuuluisin (ja siten myös eniten turisteja täynnä oleva) nähtävyys. Tämä on myöskin kaunis järvi valkoisen hiekan rannalla, mutta pakko myöntää että pidin enemmän ensimmäisen päivän järvestä. Emme viihtyneet saarella pitkään - yritä siinä rentoutua kun 50 vaaleanpunaista brittituristia karjuu ympärillä ja heiluttaa manboobsejaan.
Lake McKenzien jälkeen jatkettiin ajelua tarkoituksena bongailla siistejä juttuja saarelta vähän tarkemmin. Ei keretty ajaa kuin reilu 30min, kun autosta rupes kuulumaan outoa natinaa ja kilinää. Auto seis, ja ulos katsomaan. Rengas, joka oli vaihdettu Margaret Riverillä noin kuukausi takaperin oli melkein irti. Yksi pultti oli kokonaan tippunut, ja toiset irtoamassa. Ihan hyvää laatua oli rengasmiehet tehny, hyvin kiristetty. Tuli vaan mieleen että kuinkakohan kauan ne pultit on oikeesti ollu löysällä? Mitä jos ne olis auennu vaikka motarilla? Tai yhessä noista järkyistä mäistä? Olisi ollu varmaan kiva homma korjata tollasta kevyttä autoa ja vaihtaa rengas 20 asteen kulmassa. Onneks tajuttiin pysähtyä, eikä vaan pohdittu auton aiheuttamia ääniä ja laitettu niitä vanhuuden piikkiin.
Vähän oli ihana nukkua! Mistään ei kuulunut mitään, ilma oli raikas ja tarpeeksi lämmin. Ainut down side koko hommassa oli kahden aikaan yöllä alkanut rankkasade, joka ajoi Vesan nukkumaan loppuyöksi autoon. Toki, olisihan pihalla seisonut pikkunen miniatyyriteltta, mutta niin houkuttelevalta kun se varmaan oli yöllä tuntunutkin, Vesa oli päättänyt valita ultimate-cruiserin jo hyväksi havaitun takapenkin.
Koska meillä ei ollut sähköä, eikä mikään muu valo kuin pari fikkaria toiminut, menimme nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Tästä johtuen heräsimme aamulla jo kuuden aikaan. Me emme Villen kanssa kuitenkaan nousta, ja Vesa päätti lähteä omalle tutkimuskävelylle Dingo-metsään.
Niin kuin taisin jo edellisessä postauksesa kirjottaa, saarella on paljon dingoja, ja monet camping-alueet ovat aitojen takana. Jalankulkijoille on portit, ja autot pääsevät alueille ajamalla leveän portin läpi, joka on alapuolelta varustettu sähkölangoilla noin kahden metrin matkalta. Vesa haki vähän kokemusta sähköshokeista kävelemällä autoille tarkoitetusta portista läpi. Aikuisia tosiaan dingot eivät ole tappaneet, autot ovat hoitaneet sen homman. Aikuisia dingot ova purreet ja raadelleet. Kaikkialla on kylttejä jossa kehotetaan pitämään kaikki ruokatarvikkeet lukituissa astioissa, sekä pysyttelemään lasten lähellä jatkuvasti. Kylteissä on myös erilaisia puolustustapoja ja paripuolustustaktiikoita.
Aamu oli varsin mukava. Sinä aikana kun Vesa oli suorittamassa aamulenkkiään alkoi rankkasade. En ole varma satoiko vesi taivaalta, vai jostain poikittain mutta sen voin sanoa että paljon sitä tuli. Odottelimme sateen lakkaamista, emmekä Villen kanssa uskaltaneet poistua ollenkaan teltasta. Vesa palasi noin vartin päästä täysin uitettuna.
Odottelimme sateen lakkaamista ennen lähtöä, mm. käymällä dollarisuihkussa. Tosin, ulkonakin satoin niin paljon vettä, että sielläkin olisi todennäköisesti saanut kätevästi ilmaisen suihkun. Rangereille olisimme varmaan siinä tilanteessa joutuneet selittämään mitä kolme vaahtoavaa alastonta vartaloa tekee perheiden leirintäalueella - aussit eivät kuitenkaan suhtaudu alastomuuten yhtä avoimesti kuin suomalaiset.
Suihkun ja aamupalan jälkeen oli aika lähteä liikenteeseen. Mutta mitä tapahtuukaan - ei mitään. Auto ei käynnisty, ei inahdustakaan. Ei hätää, onhan meillä autossa kaksi akkua juuri tällaisten tilanteiden varalta, jos vaikka toinen kuluu tyhjäksi. Avataan konepelti, ja huomataan akkujen olevan "both"-asennossa. Niin, olisi ehkä kannattanut vaihtaa illalla akut pois "both" asennosta, ja käyttää vain yhtä akkua, jolloin kahdesta akusta olisi hyötyä. Jääkaappi oli imenyt molemmat tyhjiksi. Shit.
Ei hätä ole tämän näköinen, työnnetään auto käyntiin. On sitä mäkistartti ennenkin tehty! (Tosin, about 2000kg painavalle 4L koneen omaavalle maasturille homma ei ole niin yksinkertainen kuin luulisi.. jos nyt joku niin luulee..)Plussana tälle kaikelle oli maastoajoon tyhjennetyt renkaiden ilmanpaineet, ja mäki, jonka takia mäkistartti pitää yrittää tehdä pakilla. SUPER FUN!
No, ensin minä hyppään rattiin ja pojat yrittävät työntää autoa pois parkista. Ne työntää naamat punasena silmät ulos pullistuen pienen mäen ylös, ja auto saadaan kuin saadaankin lähtöasetelmiin. Tämän jälkeen vaihdetaan työntäjiä. Minä ja Vesa ollaan naamat punasina ja Ville on kuski.
Kuten arvata saattaa, eihän hommasta mitään tullu. Joka ikinen kerta kun kytkin nostetaan ylös, auto pysähtyy kuin seinään ilman että moottori edes äännähtää. Pelkäsin jokaisella kerralla että juoksen vahingossa autoa päin ja murran nenäni. Yritetään kolme kertaa, jonka jälkeen olemme niin lähellä puoli metriä syvää mutalammikkoa että luovutamme - niin houkuttelevalta kuin mutaleikit kuulostavatkin. Ei auta muu kun lähteä metsästämään muita autoja - tämäkin huippuhomma paikassa, jossa päivän aikana näkee noin 5 muuta ajoneuvoa.
Meillä kuitenkin kävi tuuri, ehkä tämäkin Vesan jatkuvan hyvän onnen takia. Jo noin 5 min odotuksen jälkeen paikalle sattui auto jolta saimme tarpeeksi virtaa auton käynnistykseen. Saaren tutkiminen saattoi alkaa.
Ensimmäisenä etappina päätimme mennä Lake McKenzielle, joka on saaren ehkä kuuluisin (ja siten myös eniten turisteja täynnä oleva) nähtävyys. Tämä on myöskin kaunis järvi valkoisen hiekan rannalla, mutta pakko myöntää että pidin enemmän ensimmäisen päivän järvestä. Emme viihtyneet saarella pitkään - yritä siinä rentoutua kun 50 vaaleanpunaista brittituristia karjuu ympärillä ja heiluttaa manboobsejaan.
Lake McKenzien jälkeen jatkettiin ajelua tarkoituksena bongailla siistejä juttuja saarelta vähän tarkemmin. Ei keretty ajaa kuin reilu 30min, kun autosta rupes kuulumaan outoa natinaa ja kilinää. Auto seis, ja ulos katsomaan. Rengas, joka oli vaihdettu Margaret Riverillä noin kuukausi takaperin oli melkein irti. Yksi pultti oli kokonaan tippunut, ja toiset irtoamassa. Ihan hyvää laatua oli rengasmiehet tehny, hyvin kiristetty. Tuli vaan mieleen että kuinkakohan kauan ne pultit on oikeesti ollu löysällä? Mitä jos ne olis auennu vaikka motarilla? Tai yhessä noista järkyistä mäistä? Olisi ollu varmaan kiva homma korjata tollasta kevyttä autoa ja vaihtaa rengas 20 asteen kulmassa. Onneks tajuttiin pysähtyä, eikä vaan pohdittu auton aiheuttamia ääniä ja laitettu niitä vanhuuden piikkiin.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
ti 15.2.2011
ti 15.2.2011 Gympie - Fraser Island 123km (6.607km)
Aamulla vetäisimme nopeahkon aamupalan ja ajoimme rantaan n.80km pätkän. Saavuimme juuri sopivasti - koska kyseessä on hiekkasaari, lautta jolla sinne pääsee operoi vain silloin kun se on tarpeeksi täynnä. Tien virkaa toimittava ranta on käytössä ainoastaan 2h laskuveden molemmin puolin. Sisämaassa ajaminen on taas hidasta - rajoitus on 4WD reittien takia kaikkialla 30km/h ja rannalla 80km/h. Ilman nelivetoa saarelle ei ole edes asiaa.
Lauttamatka meni nopeasti, ja pääsimme äkkiä highwaylle, eli rannalle. Reilun sadan kilometrin rantaviiva on kirjaimellisesti rantaa. Maisemaa rikkovat ainoastaan muutamat suistot, jossa makea vesi laskee saaren sisältä mereen. Tien vierestä voi myös löytää pieniä, lähes huomaamattomia kylttejä jotka merkkaavat reittejä saaren sisäosiin.
Alkumatkan ajoimme noin 45km rantaa pitkin, jonka jälkeen poikkesimme "kaupungin" (lue: 1 kauppa + bensapumppu) ohi sisämaahan. Tiedän, että tää meijän auto on neliveto ja tiedän että se pystyy vaikka mihin, mutta se ei estä mua stressaamasta ja pelkäämästä jatkuvasti - niin pitkään kun olemme liikkeellä. Ei mua ole luotu kiipeämään autolla 20 asteen kulmassa, tai nousemaan ylämäissä puolen metrin pystysuoria juurakoita. Okei, onhan se ihan siistiä siinä vaiheessa kun ollaan päästy. Sillä hetkellä, kun se auto kiipee hitaasti muristen tai ajaa syvän mutalätäkön läpi, olen täysin pelosta turta.
Ekana päivänä yritettiin päästä maateitse siihen kyläpahaseen, jonka läpi tultiin. Koska kuitenkin ollaan Queenslandissa, jossa on lähiaikoina ollut suhteellisen kosteaa, on iso osa teistä aika huonossa kunnossa, tai suljettu. Ylläri, et juurikin se tie mitä meidän piti ajaa oli suljettu. Päästiin inhottavia (poikien mielestä siistejä) ylä- ja alamäkia kuitenkin jonnekkin järvelle. Meidän lisäksi paikassa oli n.100m päässä perhe, muuten siellä oli täysin autiota.
Vaikka olinkin ehkä hieman ärtynyt pelottavan reitin takia, oli pakko myöntää (perkele!) että paikka oli uskomattoman kaunis. Aivan vitivalkoista hiekkaa, joka yhtyi taivaansiniseen veteen melkein metsän rajassa. Jouduin taas nielemään omat mielipiteeni ja myöntämään pojille TAAS kerran: "kyllä- oli hieno juttu kun eksyttiin".
Pulahdettiin uimaan linnunmaidon lämpöiseen veteen (onko joku muuten oikeesti maistanut minkä läpöistä linnun maito on?!). Oli ihana karistaa kuuman ja kostean ilman tartuttama pöly ja hiki iholta ja nautiskella laskevassa auringossa. Uiminen on kielletty meressä saaren ympärillä suuren hai-kannan takia, mutta onneksi on järviä. Sisämaassa ei ole haittaa haista, mutta ilmassa valitettavasti pörrää ihan järjettömän suuria paarmoja. Paarmat ovat niin isoja, etten itse uskalla edes tappaa niitä. En pysty käsittelemään sitä isoa käteen liiskautuvaa niljaketta, joka pitkän hakkaamisen jälkeenkin liikauttelee jalkojaan ja yrittää etsiä puolikkaalla kärsällään paikkaa mistä puraista.
Uimisen jälkeen kello näytti jo niin paljon että oli aika lähteä etsimään yöpaikkaa. Monet teistä ovat täällä yksisuuntaisia. On mukava huomata, että paikka joka kartalla näyttää olevan vain muutaman kilometrin päässä, onkin todellisuudessa 30km ajomatkan takana. Onneksi näin ei ollut tänään, ja löysimme yösijaksi ihan kivan paikan aivan keskellä metsää. Läheisyydessä ei ollut muita kämppääjiä, ja saimme nautiskella hiljaisuudesta ja sirkoista jotka pitivät kovaa meteliä auringon laskiessa. Olimme onneksi tajunnet suunnistaa aidatulle alueelle, joten pääsimme suihkuun - 5min lämpimän suihkun sai ostaa 2 dollarilla.
Saarella ei varsinaisesti ole mitään isoja leirintäalueita, mitä on kaikkialla mantereella vähintään 50km välein. Camping-paikat ovat lähinnä alueita, jotka on aidattu dingo-aidoilla, ja niissä on vessa, osassa kolikkosuihku. Dingoja on saarella paljon, mutta ne eivät varsinaisesti ole ongelmaksi jos on aikuinen. Vanhemmille on paljon kylttejä, sillä dingot ovat joskus tappaneet 9 vuotiaan pikkupojan, joka oli lähtenyt tutkimaan saarta ilman valvontaa. Alueella on aitaamattomiakin alueita, mutta ite pystyn ainakin nukkumaan paremmin kun tiedän etten joudu koiranruoaksi.
Aamulla vetäisimme nopeahkon aamupalan ja ajoimme rantaan n.80km pätkän. Saavuimme juuri sopivasti - koska kyseessä on hiekkasaari, lautta jolla sinne pääsee operoi vain silloin kun se on tarpeeksi täynnä. Tien virkaa toimittava ranta on käytössä ainoastaan 2h laskuveden molemmin puolin. Sisämaassa ajaminen on taas hidasta - rajoitus on 4WD reittien takia kaikkialla 30km/h ja rannalla 80km/h. Ilman nelivetoa saarelle ei ole edes asiaa.
Lauttamatka meni nopeasti, ja pääsimme äkkiä highwaylle, eli rannalle. Reilun sadan kilometrin rantaviiva on kirjaimellisesti rantaa. Maisemaa rikkovat ainoastaan muutamat suistot, jossa makea vesi laskee saaren sisältä mereen. Tien vierestä voi myös löytää pieniä, lähes huomaamattomia kylttejä jotka merkkaavat reittejä saaren sisäosiin.
Alkumatkan ajoimme noin 45km rantaa pitkin, jonka jälkeen poikkesimme "kaupungin" (lue: 1 kauppa + bensapumppu) ohi sisämaahan. Tiedän, että tää meijän auto on neliveto ja tiedän että se pystyy vaikka mihin, mutta se ei estä mua stressaamasta ja pelkäämästä jatkuvasti - niin pitkään kun olemme liikkeellä. Ei mua ole luotu kiipeämään autolla 20 asteen kulmassa, tai nousemaan ylämäissä puolen metrin pystysuoria juurakoita. Okei, onhan se ihan siistiä siinä vaiheessa kun ollaan päästy. Sillä hetkellä, kun se auto kiipee hitaasti muristen tai ajaa syvän mutalätäkön läpi, olen täysin pelosta turta.
Ekana päivänä yritettiin päästä maateitse siihen kyläpahaseen, jonka läpi tultiin. Koska kuitenkin ollaan Queenslandissa, jossa on lähiaikoina ollut suhteellisen kosteaa, on iso osa teistä aika huonossa kunnossa, tai suljettu. Ylläri, et juurikin se tie mitä meidän piti ajaa oli suljettu. Päästiin inhottavia (poikien mielestä siistejä) ylä- ja alamäkia kuitenkin jonnekkin järvelle. Meidän lisäksi paikassa oli n.100m päässä perhe, muuten siellä oli täysin autiota.
Vaikka olinkin ehkä hieman ärtynyt pelottavan reitin takia, oli pakko myöntää (perkele!) että paikka oli uskomattoman kaunis. Aivan vitivalkoista hiekkaa, joka yhtyi taivaansiniseen veteen melkein metsän rajassa. Jouduin taas nielemään omat mielipiteeni ja myöntämään pojille TAAS kerran: "kyllä- oli hieno juttu kun eksyttiin".
Pulahdettiin uimaan linnunmaidon lämpöiseen veteen (onko joku muuten oikeesti maistanut minkä läpöistä linnun maito on?!). Oli ihana karistaa kuuman ja kostean ilman tartuttama pöly ja hiki iholta ja nautiskella laskevassa auringossa. Uiminen on kielletty meressä saaren ympärillä suuren hai-kannan takia, mutta onneksi on järviä. Sisämaassa ei ole haittaa haista, mutta ilmassa valitettavasti pörrää ihan järjettömän suuria paarmoja. Paarmat ovat niin isoja, etten itse uskalla edes tappaa niitä. En pysty käsittelemään sitä isoa käteen liiskautuvaa niljaketta, joka pitkän hakkaamisen jälkeenkin liikauttelee jalkojaan ja yrittää etsiä puolikkaalla kärsällään paikkaa mistä puraista.
Uimisen jälkeen kello näytti jo niin paljon että oli aika lähteä etsimään yöpaikkaa. Monet teistä ovat täällä yksisuuntaisia. On mukava huomata, että paikka joka kartalla näyttää olevan vain muutaman kilometrin päässä, onkin todellisuudessa 30km ajomatkan takana. Onneksi näin ei ollut tänään, ja löysimme yösijaksi ihan kivan paikan aivan keskellä metsää. Läheisyydessä ei ollut muita kämppääjiä, ja saimme nautiskella hiljaisuudesta ja sirkoista jotka pitivät kovaa meteliä auringon laskiessa. Olimme onneksi tajunnet suunnistaa aidatulle alueelle, joten pääsimme suihkuun - 5min lämpimän suihkun sai ostaa 2 dollarilla.
Saarella ei varsinaisesti ole mitään isoja leirintäalueita, mitä on kaikkialla mantereella vähintään 50km välein. Camping-paikat ovat lähinnä alueita, jotka on aidattu dingo-aidoilla, ja niissä on vessa, osassa kolikkosuihku. Dingoja on saarella paljon, mutta ne eivät varsinaisesti ole ongelmaksi jos on aikuinen. Vanhemmille on paljon kylttejä, sillä dingot ovat joskus tappaneet 9 vuotiaan pikkupojan, joka oli lähtenyt tutkimaan saarta ilman valvontaa. Alueella on aitaamattomiakin alueita, mutta ite pystyn ainakin nukkumaan paremmin kun tiedän etten joudu koiranruoaksi.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
ma 14.2.2011
ma 14.2.2011 Surfers Paradise - Brisbane - Gympie 254km (6.484km)
Surferin yön jälkeen oli tarkoitus jatkaa Fraser Islandille, joka on maailman suurin hiekkasaari. Suunnitelmana oli, että Riina jää kyydistä Brisbanessa, ja me jatkamme Villen ja Vesan kanssa Fraserille, vähän niin kuin reissun "huipennukseksi" ja lopuksi. Fraserin jälkeen Vesan on tarkoitus pakata kamansa ja suunnata suomeen, kun me Villen kanssa jäädään vielä tänne myymään meidän hyvin palvellut auto.
Riina oli ottanut lennot takaisin Perthiin torstaille, ja lupasimme tiputtaa hänet nopeasti hostellille matkalla omaan määränpäähämme. Nopea tiputus venyikin yllättäen reilun tunnin kaupungissa pyörimiseksi, kun emme meinanneet saada autoa minnekkään lähellekkään hostellia. Riina taas oli varustautunut matkaan koko omaisuudellaan, joten emme voineet jättää häntä minnekkään kaupungin laidalle. Edes minä supervoimillani en olisi onnistunut kantamaan kaikkia pikkunysääköitä perille hostelliin saakka.
Koko Brisbane on täynnä 1-suuntaisia 4-kaistan ruuhkaisia ja lyhyitä katuja. Koska täkäläset eivät jostain syystä tunne katujen päälle sijoitettavia liikennemerkkejä, näkee suunnan vasta viimehetkellä - eli silloin kun on jo liian myöhäistä. Tietenkin, jos olisi ollut kunnon kartta, tai toimiva iPhone ajaminen olisi ollut helpompaa. Meidän kartasta puuttui about puolet kaduista, joka johti siihen että ajoimme varmaan 3 kertaa hostellin ohi (siis aivan ohi) tietä, jolle ei saanut pysähtyä, ja päädyimme takaisin moottoritielle. Neljännellä kerralla valitsimme reitin, joka johti suljetulle kadulle. Jouduimme tekemään u-käännöksen keskellä liikennevaloristeystä. Todennäköisesti automme on siis myös Brisbanen poliisin kameroissa. (Itsehän tosiaan olen jo menettänyt 3 pistettä ajokortiltani..). Uukkarin jälkeen päädyimme jotakuinkin oikeaan suuntaan, ja saimme auton pysäytettyä 5min ajaksi, jotta Riina sai kamansa katolta. :)
Brisbanesta päätimme jatkaa Gympieen, joka on "isohko" kaupunki matkalla Fraserille. Että saarelle pääsee on maksettava lauttamatka 90 audia, camping-maksut per hlö sekä automaksu saarelle. Lautta on edullisin Gympien lähellä olevalta Rainbow-beachilta, mutta safkat halusimme kauempaa, koska rannalla kaikki on kallista.
Kerkesimme Gympien vesisateeseen juuri ennen pimeää, ja vietimme siellä yön. Vesa joutui taas nauttimaan vaihtelevista luonnonoloista, ja siirtymään muutaman kerran autosta riippumattoon, riippumatosta autoon, autosta omaan pikkutelttaan joka kasattiin meidän teltan katoksen alle, ja taas riippumattoon. Yön aikana kaikki kamat kastuivat, mutta onneksi kesä kuivaa suurimman osan siitä mitä se myös kastelee. :)
Ps. Toiveena olleet sisiliskot mustavalkosina, eri tummuuksilla :)
Surferin yön jälkeen oli tarkoitus jatkaa Fraser Islandille, joka on maailman suurin hiekkasaari. Suunnitelmana oli, että Riina jää kyydistä Brisbanessa, ja me jatkamme Villen ja Vesan kanssa Fraserille, vähän niin kuin reissun "huipennukseksi" ja lopuksi. Fraserin jälkeen Vesan on tarkoitus pakata kamansa ja suunnata suomeen, kun me Villen kanssa jäädään vielä tänne myymään meidän hyvin palvellut auto.
Riina oli ottanut lennot takaisin Perthiin torstaille, ja lupasimme tiputtaa hänet nopeasti hostellille matkalla omaan määränpäähämme. Nopea tiputus venyikin yllättäen reilun tunnin kaupungissa pyörimiseksi, kun emme meinanneet saada autoa minnekkään lähellekkään hostellia. Riina taas oli varustautunut matkaan koko omaisuudellaan, joten emme voineet jättää häntä minnekkään kaupungin laidalle. Edes minä supervoimillani en olisi onnistunut kantamaan kaikkia pikkunysääköitä perille hostelliin saakka.
Koko Brisbane on täynnä 1-suuntaisia 4-kaistan ruuhkaisia ja lyhyitä katuja. Koska täkäläset eivät jostain syystä tunne katujen päälle sijoitettavia liikennemerkkejä, näkee suunnan vasta viimehetkellä - eli silloin kun on jo liian myöhäistä. Tietenkin, jos olisi ollut kunnon kartta, tai toimiva iPhone ajaminen olisi ollut helpompaa. Meidän kartasta puuttui about puolet kaduista, joka johti siihen että ajoimme varmaan 3 kertaa hostellin ohi (siis aivan ohi) tietä, jolle ei saanut pysähtyä, ja päädyimme takaisin moottoritielle. Neljännellä kerralla valitsimme reitin, joka johti suljetulle kadulle. Jouduimme tekemään u-käännöksen keskellä liikennevaloristeystä. Todennäköisesti automme on siis myös Brisbanen poliisin kameroissa. (Itsehän tosiaan olen jo menettänyt 3 pistettä ajokortiltani..). Uukkarin jälkeen päädyimme jotakuinkin oikeaan suuntaan, ja saimme auton pysäytettyä 5min ajaksi, jotta Riina sai kamansa katolta. :)
Brisbanesta päätimme jatkaa Gympieen, joka on "isohko" kaupunki matkalla Fraserille. Että saarelle pääsee on maksettava lauttamatka 90 audia, camping-maksut per hlö sekä automaksu saarelle. Lautta on edullisin Gympien lähellä olevalta Rainbow-beachilta, mutta safkat halusimme kauempaa, koska rannalla kaikki on kallista.
Kerkesimme Gympien vesisateeseen juuri ennen pimeää, ja vietimme siellä yön. Vesa joutui taas nauttimaan vaihtelevista luonnonoloista, ja siirtymään muutaman kerran autosta riippumattoon, riippumatosta autoon, autosta omaan pikkutelttaan joka kasattiin meidän teltan katoksen alle, ja taas riippumattoon. Yön aikana kaikki kamat kastuivat, mutta onneksi kesä kuivaa suurimman osan siitä mitä se myös kastelee. :)
Ps. Toiveena olleet sisiliskot mustavalkosina, eri tummuuksilla :)
tiistai 1. maaliskuuta 2011
su 13.2.2011
su 13.2.2011 Byron Bay - Surfers Paradise 90km (6.230km)
Sunnuntaina aamulla oli taas aika pakata kamat ja alkaa siirtymään eteenpäin. Tällä kertaa määränpäänä oli huiman 90km päässä sijaitseva Surfers Paradise, jonka hollilla asui yksi Villen kaveri, Ville. :) Tarkoituksena oli käydä nopeasti moikkaamassa poikia, ja jatkaa eteenpäin. Loppupeleissä me Villen kanssa eksyttiin tänne samaan paikkaan vielä kaksi kertaa uudestaan loppureissun aikana.
Surferissa nautittiin aalloista ja auringosta samalla kun odoteltiin poikien palaavan kämpille. Meille oli jalosti annettu lupa leiriytyä takapihalle, jonne viritimmekin telttamme. Ville asuu kämppiksensä kanssa Surferin lähellä Palm Beachilla. Talolta on noin 500m kävelymatka lähimmälle rannalle - ei huono.
Meri on aika hullu täällä - oikeesti. Ennen tätä reissua en ollu edes tajunnu, miten paljon voimaa meressä on, ja miten ne merivirrat, mistä aina pelotellaan, on oikeesti voimakkaita. On ihan eri asia uida meressä Suomessa, kun vertaa Australiaan. Tämä tuskin on mikään juttu kenellekkään paikalliselle, jotka ovat asuneet koko ikänsä täällä, ja osaavat lukea merta. Itse jostain syystä eksyn kuitenkin AINA juuri siihen kohtaan missä aalto kaatuu päälle ja iskee sut sinne pohjaan. Kun menen vähän merelle päin, seison jossain hemmetin virrassa joka vie mut 50m sivulle, ja joudun kävelemään rantaa pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Kun luulen päässeeni aallon toiselle puolelle niin, että pystyn vain leikkisästi hyppimään isossa aallokosta, tuleekin joku ristiaallokko joka varastaa ensin bikinien yläosan, ja kun yrittää seivata itsensä yleiseltä nöyryytykseltä katoaa alaosa. Miten niin meri on rauhoittava?
Toisaalta, meressä leikkiminen on hauskaa. Joskus harvoin kun löytää jonkun spotin, missä ei tarvitse pelätä itsensä paljastamista, pystyy oikeesti nauttimaan. Itse olen ihan käsi kun on kyse surffaamisesta, ja tällä hetkellä olen luopunut toivosta ja harrastan lähinnä bodysurffausta, tai oikeastaan, surffareiden katselua - melkein sama asia, eikö? Itseasiassa, jos rehellisiä ollaan, harvoin edes pääsen pitkälle merelle asti, aalloilla on todennäköisesti jokin salajuoni mua vastaan. No, ainakin auringon ottaminen on kivaa.
Sunnuntai siis koostui mereen, sekä luontoon tutustumisesta. Saatiin todistaa kun paikallinen herhiläinen sai saaliikseen itseään monta kertaa isomman myrkyllisen hämähäkin, ja raahasi sen yli 5m matkan itselleen päivälliseksi. Ainakin oli päivällisen koko kohdallaan. Hetki herhiläis-hämähäkki-episodin jälkeen todistimme liskojen herkkää hetkeä. :) Kuvat saa isommiksi niitä klikkaamalla.
PS. Paluuliput on hankittu. Laskeudumme Helsinki-Vantaalle 15.3 klo 14:25
Sunnuntaina aamulla oli taas aika pakata kamat ja alkaa siirtymään eteenpäin. Tällä kertaa määränpäänä oli huiman 90km päässä sijaitseva Surfers Paradise, jonka hollilla asui yksi Villen kaveri, Ville. :) Tarkoituksena oli käydä nopeasti moikkaamassa poikia, ja jatkaa eteenpäin. Loppupeleissä me Villen kanssa eksyttiin tänne samaan paikkaan vielä kaksi kertaa uudestaan loppureissun aikana.
Surferissa nautittiin aalloista ja auringosta samalla kun odoteltiin poikien palaavan kämpille. Meille oli jalosti annettu lupa leiriytyä takapihalle, jonne viritimmekin telttamme. Ville asuu kämppiksensä kanssa Surferin lähellä Palm Beachilla. Talolta on noin 500m kävelymatka lähimmälle rannalle - ei huono.
Meri on aika hullu täällä - oikeesti. Ennen tätä reissua en ollu edes tajunnu, miten paljon voimaa meressä on, ja miten ne merivirrat, mistä aina pelotellaan, on oikeesti voimakkaita. On ihan eri asia uida meressä Suomessa, kun vertaa Australiaan. Tämä tuskin on mikään juttu kenellekkään paikalliselle, jotka ovat asuneet koko ikänsä täällä, ja osaavat lukea merta. Itse jostain syystä eksyn kuitenkin AINA juuri siihen kohtaan missä aalto kaatuu päälle ja iskee sut sinne pohjaan. Kun menen vähän merelle päin, seison jossain hemmetin virrassa joka vie mut 50m sivulle, ja joudun kävelemään rantaa pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Kun luulen päässeeni aallon toiselle puolelle niin, että pystyn vain leikkisästi hyppimään isossa aallokosta, tuleekin joku ristiaallokko joka varastaa ensin bikinien yläosan, ja kun yrittää seivata itsensä yleiseltä nöyryytykseltä katoaa alaosa. Miten niin meri on rauhoittava?
Toisaalta, meressä leikkiminen on hauskaa. Joskus harvoin kun löytää jonkun spotin, missä ei tarvitse pelätä itsensä paljastamista, pystyy oikeesti nauttimaan. Itse olen ihan käsi kun on kyse surffaamisesta, ja tällä hetkellä olen luopunut toivosta ja harrastan lähinnä bodysurffausta, tai oikeastaan, surffareiden katselua - melkein sama asia, eikö? Itseasiassa, jos rehellisiä ollaan, harvoin edes pääsen pitkälle merelle asti, aalloilla on todennäköisesti jokin salajuoni mua vastaan. No, ainakin auringon ottaminen on kivaa.
Sunnuntai siis koostui mereen, sekä luontoon tutustumisesta. Saatiin todistaa kun paikallinen herhiläinen sai saaliikseen itseään monta kertaa isomman myrkyllisen hämähäkin, ja raahasi sen yli 5m matkan itselleen päivälliseksi. Ainakin oli päivällisen koko kohdallaan. Hetki herhiläis-hämähäkki-episodin jälkeen todistimme liskojen herkkää hetkeä. :) Kuvat saa isommiksi niitä klikkaamalla.
PS. Paluuliput on hankittu. Laskeudumme Helsinki-Vantaalle 15.3 klo 14:25
Tilaa:
Kommentit (Atom)