to 27.1.2011 Adelaide (3.573km)

Torstai on toivoa täynnä, tai ainakin väsynyttä jumitusta. Saavuttiin aamuyöllä takaisin leirintäalueelle mahtavan intialais-taksikuskin kyydissä, joka oli ihan fiiliksissä että tiedettiin missä on Mumbay, ja että olin lukenut Australialaisen kirjailijan Gregory David Robertsin tosielämään perustuvan kirjan Shantaram, joka tapahtuu suurimmaksi osaksi Intiassa. (Hyvä kirja btw). Kuski nollasi mittarin hyvissä ajoin, ja suostui heittämään meidät ihan teltan viereen asti puikkelehtien kapeaa yhden auton mentävää tietä. Painuimme kaikki pehkuihin vain herätäksemme hetken kuluttua uudestaan.

Aamuheräily sujui hitaasti, tällä kertaa jopa aamuvirkun Vesan osalta. Emme jaksaneet tehdä mitään kehittävää, joten päätimme lähteä Adelaiden keskustaan hankkimaan parkkisakon.

Nettikahvilan vierestä ei oikeen mistään meinannut löytyä paikkaa, mutta onneksi meitä kohtasi todellinen onnenpotku, ja pääsimme joen varteen pitkän autojonon kärkeen, mistä olisi helppo päästä pois. Kyseisellä puolella oleva parkkimittari ei toiminut, joten fiksuina kävimme ostamassa toisen puolen mittarista parkkiaikaa, jotta emme saisi sakkoa. Koska tien toisella puolella oli kuitenkin eri parkkiaika, kirjoitimme lappuun mahdollisten parkkipirkkojen varalta viestin, että aikaa ei saanut "omalta" puolelta ostetuksi.

Kerran selviydyttyämme kaupunkiin päätimme juhlistaa iloa syömällä lounaan paikanpäällä. Pojat päätyivät hakemaan jotain aasialaista herkullisen näköistä mättöä, kun me Riinan kanssa pitäydyimme sushissa. (Nyt tähän väliin pitää taas kerrata, etten suhtaudu yleensä mitenkään varauksella muihin ihmisiin, ja nautin aussien avoimesta ja jatkuvasta keskustelusta, minne sitten meneekin, vaikka tosiasiassa ketään ei edes kiinnosta.) Sushiraflan vieressä tapaamamme herrasmies oli kuitenkin jokseenkin "hieman" ahdistava.

Herra Ahdistava: "Hei, näytätte turisteilta?! Mitä pidätte Adelaidesta?"
Riina/Liisa:"No moikka, kivahan ja kaunis kaupunki tää on."
Hra A:"Niin, mitäs te täällä turisteina voisittekaan tehdä, hmmm.. saanen auttaa?"
(välihuom. Kuvitelkaa meidän ikäinen poika, joka ei kertaakaan puhuessaan räpyttänyt silmiään, tuijotti herkeämättä laajentuneilla pupilleillaan, puhui vähän liian innokkaasti ja liian kireällä äänellä, kuulosti epätoivoiselta.)
R/L:"No, kiitos, joo, me tässä jo ulkona ollaankin jo käyty..."
Hra A.:"Joo ulkona, niin sittenhän täällä on eläintarha! Kannattaa mentää eläintarhaan!! Ja oletteko käyneet rannalla? *nostaa peukun ilmaan* Voin lähteä mukaan!"
R/L:"No eilen ranta oli ainakin täynnä teinejä..."
Hra A:"Niin se yökerho, missä yökerhossa kävitte? Niin voisin lähteä teidän kanssanne kiertämään, varmaan haluatte tätä paikallisen neuvoa? Voidaan mennä minne vaan..."
R/L:"Niin me tässä tätä ruokaa valitaan..."
Hra A:"Ruokaa! Hyvä! Pitää syödä! Mitä ravintoloita täällä onkaan...."
(Tässä vaiheessa oon saanut valituksi ruoan, ja sanon Riinalle että rupeen siirtyy meidän pöytään päin..)
R:"Et Lissu VARMASTI jätä mua tänne ton hyypiön kanssa! (*suomeksi, irvistäen*)"
L:"Niin me tästä varmaan jatketaan tonne pöytään istumaan..(*jatkuu eng..*)"
Hra A.:"Niin kun mä voin teidän kanssa lähteä jotain tekemään, kun kaikki käy, ja...."
R:"Joo tässä ruoan valitsin pitää varmaan mennä.."
(Jätkä ottaa ilmaset puiset sushipuikot kassan vierestä ja ojentaa kädestä pitäen meille)
Hra A.:"Tässä, lahja minulta, Australialainen tervetulijaistoivotus.."
L:"Niin, eiks nää ollu ilmaset"
Hra A.: *ilme muistuttaa kaukaisesti mielentilaa "syö pääsi!"*
R:"Niin näitä tuosta kassalta saa.."
Hra A.:"Jos haluatte apua, me voidaan jonnekkin lähteä, voin esitellä ja.."
L:"Pojat meitä varmaan jo odottaa, pitää tästä lähteä..."
Hra A.:"Oli ihana nähdä, jos tarvitsette mitä tahansa, voin tulla..."
R:"Juu moikka, see ya!" (-NOT!))
Ruoka oli kyllä sitte hyvää! :)

Mikä onni olikaan palata *tsi tsing* - pikavoitto 85 AUDia oli ilmestynyt tuulilasiin. Me kaikki uhoamme raivon partaalla ettemme VARMASTI maksa lappua ja MITEN Adelaiden kaupunki KEHTAA laittaa parkkisakkoja tuulilaseihin jos edes automaatti ei toimi?! Hetken keuhkottuamme luen sakkolappua tarkemmin, ja mitäs siinä lukeekaan syynä; "Bussikaistalle pysäköiminen". Kun avaamme auton oven, ja hyppäämme ulos, huomaamme pysäköineemme ison keltaisen viivan päälle, joka suorastaan loistaa silmiin auton alta. Tosiaan, kukaan ei vaivautunut tarkastamaan pysäköimispaikkaa saapumishetkellä..