Lauantaina lähettiin liikkeelle kahdeksan aikaan aamulla. Koko päivä koostui kirjaimellisesti ajamisesta, olimme perillä Melbournessa kahdeksan aikaan illalla. Taas fiksuna kukaan ei ollut ottanut selvää tulevan kaupungin tapahtumista, ja päädyimme metsästämään majapaikkaa useamman päivän ajan.
Päästyämme kaupunkiin avasimme koneen, ja yritimme etsiä hostellia, mutta joka ikinen nettiin listattu paikka oli täynnä. Melkein sama tilanne leirintäalueiden kanssa. Soitimme varmaan 7-8 paikkaan, ennen kuin sähkötön telttapaikka löytyi - sikahintaisena. Voitte kuvitella, miltä tuntuu 12 tunnin autossa matkustamisen jälkeen huomata, ettei missään ole tilaa, ja mikä tunnelma vallitsee, kun kaikilla on kiljuva nälkä, ja kaikki haluavat vain nukkumaan.
Kävi ilmi, että Melbournessa on menossa Australia Open tennistapahtuma, joka ilmeisesti tennisfanien keskuudessa on hyvinkin suuri tapahtuma. Koko leirintäalue, mille majoituimme, oli täynnä sliipattuja tennisfaneja - varsinkin saksalaisia. Hinnatkin oli tapahtuman johdosta melkeen tuplat, ja leirintäalue ihan tupatun täynnä. Hyvin taas otettu selvää.
Tänä iltana kaikki oli niin poikki, että sammuttiin ruoan jälkeen samantien nukkumaan - ihanaa.
su 30.1.2011 Melbourne (4.302km)
Sunnuntaina oli ihana herätä hyvään säähän ja järjettömään kuumuuteen. Teltassa on se ihana asia, että herätyskellolla ei ole mitään virkaa, kun aurinko herättää sut nostamalla teltan sisäisen lämpötilan saunan lukemiin. Musta tuntuu, että oon joka ikinen aamu heränny siihen, kun joudun ahdistuneena juoksemaan ulos hapettomasta teltasta ettimään vettä hikeä valuvana - saunakaljaa ei sentään viitsi korkata kahdeksalta aamulla.
Rauhaisan aamupalan (parhautta!) jälkeen lähdimme suihkimaan sporalla (=raitiovaunu, isoäideille ja ukeille tiedoksi ;)) kohti Melbournen keskustaa. Vesahan oli tässä välissä reippaana käynyt jo aamu-uinnilla, ja väsännyt Villen kanssa hervottomat manwichit (= man+sandwich = miehinen leipä). Käännös ei muuten kuulosta yhtä hyvältä mitä se oikeesti näyttää olevan, ainaki syöjien vallitsevasta euforisesta olotilasta päätellen, joka on huomattavissa koko voileivän syönnin ajan.
Keskustassa pyörimme ympäriinsä, kävimme rannalla ja seilasimme kaikkialla. Bongasimme Riinan kanssa ihanan jalkahoitolan, ja kävimme vetäsemässä kunnon hemmottelut. About tunti ihanassa hierovassa tuolissa, jalkahieronnat, kuorimiset, pakollisten ällöosien poisrapsuttelut ja kynsien hoito ja lakkaus. Tuntu siltä, kun joku olis vaihtanut mun jalat joihinki nätteihin ja toimiviin. Saa nähdä kuinka kauan kestää että saan taas ne mun omat hieman kuluneet takaisin.
Pohjatkin oli päättäny käydä vetäsemässä kunnon hemmottelut, löydettiin ne hoitojen jälkeen noin 20m päästä, baarin happy hourilta. Muutama halpa kaljakannu oli kuulemma kulunut, mutta olut oli hyvää ja se ei ollu menny hukkaan - kaikki oli juotu.
Tyytyväisenä ja hemmoteltuina suuntasimme yhdessä Melbournen kreikkalaiseen naapurustoon, joka on täynnä ihania ravintoloita. Päädyimme yhteen täyden näköiseen suhteellisen halpaan paikkaan, ja söimme aivan täydellisen loistavan lounaan, Villen vanhan kaverin Lystikkään Annan seurassa, joka oli myös päätynyt Austraaliaan nauttimaan elämästään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon.
Ruoan jälkeen otimme vikan sporan takaisin leirintäalueelle, ja nukuimme tyytyväisenä niin pitkään, kun sauna taas meni päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti