The DJ (ma 24.1.2011 - ke 26.1.2011)

ma 24.1.2011 Fowlers Bay - Kimba 362km (3.086km)

Ihanaisesta Fowlers Baysta matka jatkui eteenpäin Kimbaan. Tänäänkin, kuten lähes kaikkina muinakin päivinä tarkoituksena oli ajaa niin pitkään kuin mahdollista. Emme jaksaneet herätä aamulla liian aikaisin, joten päätimme jo edellisenä iltana, että lähdemme liikkelle kunhan aamukahvit on juotu ja kamat pakattu. Matkalla pysähdyimme vielä ostamaan illan ruoat kaupasta, sekä poikkesimme lounaalle, joten päivän kilometreiksi kertyi säälittävät 362km.

Fiksua sinänsä, varsinkin päivälle, jonka tarkoitus on olla ajopäivä. Pääsimme lähtemään liikenteeseen vähän ennen yhtätoista, eli myöhään. Kenguruiden sekä muiden liikkuvien eläinten takia ajaminen ei ole suositeltavaa hämärän aikaan, ja koska aurinko rupeaa laskemaan vähän kuuden jälkeen ei aikaa loppupeleissä jää niin paljon, jos ei jaksa herätä auringon kanssa samaan aikaan, ja Vesa taitaa olla meistä ainut joka jaksaa (ainakin hetkittäin..) :)

Aamulla rupeaa muodostumaan jo rutiiniksi, että jossain vaiheessa havahdun unesta siihen, että Vesan herätyskello rupeaa soimaan riippumatossa (aina liian aikaisin). Yritän sympatiasyistä pistää oman kellon soimaan samaan aikaan, mutta en ole vielä kertaakaan päässyt ylös kahden ensimmäisen torkun aikana. Useiden 10 minuutin torkkujen seurauksena Vesa rupeaa huutelemaan ulkopuolella että olis jo (viimein!) aika nousta, tai se purkaa teltan meidän ympäriltä. Saan jotenkin itteni vedettyä teltasta ulos, kun Ville torkkuu vielä toiset tuplat päälle. Kun pääsen teltasta ulos, huomaan Riinan istuvan unenpöpperössä autossa tukka sekaisin, ja sanovan "aamuheräämiset EI sovi mulle, oon niin kärttynen! Miks pitää AINA herätä näin aikasin?" (sinänsä koomista naiselta, joka kuitenkin nukkuu noin 20h vuorokaudessa. ;)) Joku laittaa veden kiehumaan että saadaan kahvit tehtyä, ja jollain konstilla saadaan useimmiten Villekin nousemaan. Villen eräkoulun seurauksena osataan Riinan kanssa jo kahdestaan purkaa teltta nopeasti, ja jopa niin että se mahtuu sen omaan telttapussiin (kyllä, vetoketjukin menee kiinni). Samaan aikaan kun meijän teltan purkaminen on käynnissä, Vesa hoputtaa Villeä auton pakkaamisessa. Pojat köyttävät kamat katolle, ja päästään matkaan. Nopeimmillaan pakkaus on suoritettu vajaassa tunnissa, pisimmillään noin neljässä tunnissa.

No perille kuitenkin päästiin, vaikka se nyt olikin maantien varteen hiekkaiselle leirintäalueelle (taas) Kimbaan. Paikka ei sinänsä ollut hassumpi, mutta koska sekin oli aavikon läpi kulkevan tien varrella, ja tarkoitettu vain yön yli yöpymiseen, ei paikassa ollut mitään hohdokasta. Paitsi nyt tietenkin ihan mieletön tähtitaivas, muutama tähdenlento, ja linnunrata (koska valosaastetta ei ollut ympärillä..). Niin, ja oli auringonlaskukin hieno, ja keli oli lämmin. Joo, ja kyllähän me syötiinkin tosi hyvin, ostettiin kunnon kokolihapihvit, ja väsättiin ultimate-mega-herkku-kerroshampurilaiset. Kylmä olut kruunas kaiken, paitsi Riinalla pinkki tyttöjen juoma, mutta se sai sen anteeksi.

Illalla pojat vielä pelotteli eräretkeilijä-Riinaa hämähäkeillä, joita ne kaivo maasta. Harmittaa ettei ollu videokamera päällä, koska veikkaan että puolet leirintäalueesta heräsi sievään, joskin kovaääniseen kiljuntaan. Hämähäkki oli kuollut, ja vain puolikas, mutta harva nyt nauttii 5cm pitkän karvaisen otuksen ilmestymisestä nenän eteen. Seuraavana päivänä selvisi, että kyseisen hämähäkin nimi on trap door spider, ja sen puremaan tarvitaan sairaalahoitoa.. Ihan hyvä ettei noi saanu kiinni elävää hämähäkkiä.

ti 25.1.2011 Kimba - Adelaide 487km (3.573km)

Tiistaina pääsimme lähtemään aikaisin, koska emme olleet jaksaneet purkaa autoa kokonaan edellisenä iltana. Oltiin perillä Adelaidessa noin kahden aikaan, ja käytimme ensimmäiset tunnit leirintäalueen etsintään. Olimme alunperin kaavailleet, että nukkuisimme hostellissa muutaman yön, jotta pääsisimme keskustaan vaihtelun vuoksi. Australia Daysta johtuen (joka on keskiviikkona 25.1) kaikki majoitukset oli kuitenkin buukattu täyteen, kuten myös keskustan leirintäaluteet, joten päädyimme 6km päähän mukavaan paikkaan, missä voi bongailla eläviä koaloita puista.

Oli jännä fiilis kun sai taas kännykän toimimaan, ja pääsi nettiin pitkästä aikaa. Viimeiset 1,5 viikkoa on kännyköissä ollut kenttää noin puoli tuntia kerrallaan, maksimissaan joka toinen päivä, kun ajettiin jonkun vähän isomman kaupungin läpi. Blogiakaan en ollut saanut laitettua luettavaksi, sillä yhdelläkään leirintäalueella, jolla pysähdyimme, ei ollut toimivaa tietokonetta. Tästä johtui myös useamman päivityksen postaus saman päivän aikana.

Adelaiden ensimmäinen päivä ei pitänyt sisällään ihmeitä, kohokohta oli ehkä illallinen italialaisessa ravintolassa, ja joukkoliikenteen käyttäminen pitkästä aikaa. No, natiseva bussi nyt ei ollu erityisen hohdokas, mutta oli ihanaa nähdä ihmisiä, ja elämää ympärillään. Kävimme myös hoitamassa tärkeät hommat netissä, ja tsekkaamassa rahatilanteen sekä päivittämässä fb-statukset (tietty! :oP). Illalla menimme nukkumaan sopivaan aikaan, jotta pääsisimme valloittamaan Adelaiden yöelämän seuraavana päivänä Aussipäivän merkeissä.

ke 26.1.2011 Adelaide (3.573km) - Australia Day

Ausseissa parlamentti hoitaa päätökset, ja virallinen hallitsija on Englannin kuningatar. Australia Dayn virallinen merkitys ei ole mulle vieläkään selvinnyt, mutta meininki näyttää lähinnä Suomen vapulta. Bileissä juhlitaan Australiaa - ylläri.

Aamulla oli ihana fiilis, kun tiesi, että illalla pääsi pitkästä aikaa juhlimaan. Saisi laittaa tukan, pistää mekon päälle ja jopa meikkiä naamaan. Illalla oli tarkotus laittaa jalalla koreasti, vallottaa muutama tanssilattia ja rokata Adelaide. Heräilimme auringossa ensin noin 4 tuntia, jonka jälkeen laittauduimme Riinan kanssa noin 4 tuntia. Oikeesti, siinä meni ihan tosi hirveen pitkään, mutta oli nautinto kun ei ollut mihinkään mikään kiire.

Päästiin lähtemään viiden jälkeen, ja napattiin taksi rannalle, tarkotuksena löytää joku hyvä rafla missä pääsis täyttämään vatsan kohtuullisen halvalla. Mikä shokki kun päädyttiin bulevardille, tuntui kuin olis matkustanu aikakoneella takasin Suomen vappuun joko Espalle tai kaivariin. Ensimmäinen asia, mikä tuli vastaan oli kaksi honteloa poikaa uhoamassa toisilleen, ja joku hieman pyöreähkö mimmi raivoamassa toiselle pojista. Kaverit pitelivät poikia kiinni, joku juoksi hakemaan poliisin. Tyttö mesosi rumalla karjuntaäänellään jotain käsittämätöntä kaatokännissä, meikit poskille levinneenä ja vaatteet parhaat päivänsä nähneinä (eli 5v sitten, kun oli vielä sen 20kg hoikempi). Jatkettiin suosiolla eteenpäin.

Päästiin rannalle, jossa nähtiin joku ipana haistattelemassa pokelle baarin ovella "I got in you sucker!!" - juu no hieno juttu jos oot päässy alaikäsenä baariin, ja vielä hienompi juttu haistatella pokelle matkalla ulos. Sillä varmasti varmistaa pääsyn sinne myös seuraavana iltana. - Mikä älyn riemuvoitto.

No, jatkettiin eteenpäin, ja löydettiinkin sitten kiva intialainen, mistä sai loistosapuskaa. Vedettiin curryt ja vindaloot naamaan, jonka jälkeen suunnattiin muutaman auttavan neuvon saattelemina pullokauppaan. Australiassa on vähän sama alkoholipolitiikka kun Suomessa, mutta parempi, toissaalta huonompi. (- olipa meinaan selkeä lause..?!?). Mitään alkoholituotteita ei saa myydä normaaleissa elintarvikekaupoissa, vaan kaikki alkoholituotteet pitää ostaa bottleshopeista (=pullokaupoista), vähän niinkuin Suomen Alkosta. Hyvä puoli tässä on se, että millään pullokaupalla ei ole monopoliasemaa, vaan eri ketjut voivat kilpailla keskenään, ja antaa hyviä tarjouksia tuotteistaan. Olemalla viinin ystävä oppii aika nopeasti mikä pullokauppa on sun kaveri, ja missä saa vaan kalliita hifistelytuotteita, ja mitkä paikat ovat paremmat rantojen miehille.

Pullokaupan jälkeen jatkettiin hetkeksi joen rantaan katselemaan kaupungin valoja, jonka jälkeen muutaman sattumuksen kautta päädyttiin lopulliseen yökerhoon. Paikka oli mukava, musiikki hyvää ja jengi iloista. Drinkit nyt oli aivan sikahintasia, mutta loppuillastaa siitä ei tarvinnut enää välittää..

Olin ostamassa itselleni ja Villelle juomaan, kun joku Antonio Banderaksen näköinen mies tuli tarjoamaan seuraa ja maksamaan drinkkejä;
- Banderas; "Hei beibi, mitä juot?"
- Minä; "Äläs nyt osta mulle mitään, otan mulle ja poikaystävälle nää"
- Banderas; "Kato beibi raha ei o mulle ongelma, oon kuitenkin DJ"
- Minä; "Juu no voin ihan ite maksaa nämä"
Tarjoon baarimikolle 20:stä, mutta Banderas nappaa sen mun kädestä, antaa takasin ja hoitaa maksun. No, kiitän, ja lähen kavereitten luokse drinkkien kanssa. Banderas tulee siihen hengailemaan, esittelen sen muille, ja kuuntelen tän herra-isoherra-DJ:n juttuja. Hän on kova jätkä, siis DJ (jos ei jollekkin tullut jo selväksi), asuu penthousessa tässä ihan vieressä, omistaa yökerhon ja ties mitä. Jonkun aikaa se sitä jatkaa, kutsuu tanssimaan sinne dj-koppiin ja kohta lähteeki soittamaan.

Mutta voi ei MIKÄ LÄPPÄ. Meinasin revetä nauruun tanssilattialla ku tää kova DJ (ou mai gaad!) rupes vetämään sitä keikkaansa. Siis jätkällä on mukana pino poltettuja cd-levyjä, joita se iskee summittain vaan soittimeen. Sillä on joku tietokoneohjelma, joka muuttaa ne biisit samaan tahtiin, ja vaihtaa sitte ne. Anteeks mutta se oli niin koomista, naurattaa vieläkin. Biisien vaihdot ei mee yhtään putkeen, peräkkäin tulevat kappaleet ei sovi yhteen, ne vaihtuu tönkösti, ja kuulostaa ihmeelliseltä, koko aikana se ei tee mitään muuta kun vaihtaa niitä levyjä. Se iskee silmää mimmeille sieltä kopistansa, on olevinaan kova jätkä ja mä meinaan kuolla myötähäpeään. Mikä parasta, se tekee välillä sellasta krätsäys (miten se nyt kirjotetaankaan) ääntä, jossain ihan ihmeellisissä kohdissa. Moni varmaan tietää, jos on joskus päässyt leikkimään levareilla, mitä se tarkottaa. Eli vedellään sitä levyä edestakas ja ollaan olevinaan Run DMC tms. En mä nyt itekkään osaa soittaa levyjä, mut hitto osaan mä nyt cd soitinta käyttää. Apua. :D

Hyvä puoli tossa oli se, että drinkkejä tuli illan mittaan, itse ei tarvinnu ostaa mitään. Riina meni vähäks aikaa jorailemaan sinne koppiin, ja aiheutti aussipimuissa vihan tunteita, ja otti vastaan murhaavia katseita. Pojatkin sai reput turvaan sinne baarissaoloajaksi, koska narikkaa ei ollut.

Lähettiin tän loisto-DJ:n kemuista joskus kolmen pintaan, ja mentiin tyydyttämään nälästä kurnivat vatsamme Hungry Jack'siin (eli paikalliinen Carrols). Oli ihana saada hamppari väsyneinä aamuyön tunteina, ja todistaa työntekijän maltin menetys. Joku ihme juniori tuli räyhäämään sinne pikaruokalaan kun oltiin syömässä, paisko ruoat ja limut lattialle, haistatti paskat työntekijöille ja lähti ulos. Kassalla ollut työntekijä ei ottanut palautetta vastaan ihan perinteisellä tyylillä, se täytti pienen juoman kokiksella, astui ulos ovesta, ja *paf!* heitti limun räyhääjän selkään nelikaistaisen tien toiselle puolelle. Koko ravintola puhkesi aplodeihin, ja työntekijä punastu.

Ilta oli loistava, mutta niin rankka että tarvitsen varmaan viikon palautumisen ennen kuin oon valmis kohtaaman yön uudelleen. Vaikka olis kuinka rikkaita Penthouse DJ:tä tarjoomassa "hei beibi ihan mitä vaan" - yeah right! :D