ma 31.1.2011 - ti 1.2.2011

ma 31.1.2011 Melbourne (4.302km)

Kakkuja, niitä ihanaisia kakkuja. Voisin elää näillä kakuilla. Jos joku ei tajunnu, niin syötiin tänään kakkuja.

Aamuinen lähtö sujui taas ihanan hitaasti - miten rakastankaan hitaita aamupaloja. Sulla on se kupillinen kahvia, minkä voit juoda tekemättä mitään, tai jos haluat, voit samalla lukea hyvää kirjaa. Kahvin lisäksi sulla on aamupalana jotain ihan sun lempparia, ja ehkä vielä aamupalajälkkärinä pala suklaata tai jädeä tai muuta herkkua. Istut rennosti mukavassa tuolissa, ja annat auringon nousta rauhassa, ja piristyt samaa tahtia heräävän ympäristön kanssa. Ei ole vielä liian kuuma, muttei kuitenkaan enään kylmä. Voiko olla mitään täydellisempää?

Aamupalan jälkeen suoritimme tutun siirtymisen keskustaan, jossa tapasimme Villen toisen kaverin Lintsin, joka on tullut Ausseihin opiskelemaan. En tiedä mistä näitä suomalaisia tänne maahan siunaantuu, ja vielä vanhoja lapsuuden tuttuja. Itse tapasin vanhan ystäväni Kattiksen Perthissä. Koomista sinänsä, että meidän kummankin piti matkustaa toiselle puolelle maapalloa, että saatiin aikaiseksi tavata - Helsingissä kuitenkin asuimme samalla kadulla, noin 400m päässä toisistamme, eli aivan liian kaukana tapaamisen järjestämiseksi.

Lintsi liittyi sopivasti seuraamme suunnatessamme St Kildaan. St Kilda on kaunis backpackereiden valloittama ranta, jolla en ikinä itse haluaisi asua, mutta jossa on kiva käydä. Paikan ympärillä on paljon hyviä ravintoloita, baareja, surffikauppoja ja mikä parasta, kakkukauppoja. Päästimme pojat taas nauttimaan onnellisesta tunnista, ja suunnistimme katsastamaan kakkutarjontaa.

Teimme hyvin tarkan kakkuanalyysin - joissain paikoissa kakut olivat liian pieniä, tai niissä oli liian vähän täytettä. Joissain paikoissa kakut olivat outoja, tai sisälsivät liian paljon kermaa tai kreemiä. Joissain paikoissa ei ollut kaikkia kakkuja, joita halusimme maistaa. Ihan rehellisesti, myönnettäköön, olisin halunnut maistaa joka ikisen paikan joka ikistä kakkua, mutta noin 15min, ja jokaisen kakkukapan kierrettyämme päädyimme vain kahteen kakkupalaan. Paistettuun juustokakkuun, ja saksalaiseen omenapaistokseen vanilijajäätelön kanssa. Mua himotti hyvin paljon porkkanakakku, mutta johtuen jo pitkään päällä olleesta porkkanakakkudieetistä päätin olla villi ja ostaa jotain muuta. Valinnat eivät pettäneet, ja pääsimme hetkeksi kakkutaivaaseen nauttiessamme ehkä parasta lounasta ikinä.

Kakkusten jälkeen meidän oli tarkoitus mennä Luna parkkiin - paikalliseen huvipuistoon, joka oli kuitenkin jo kiinni siltä illalta. Päätimme siis suunnata hengailemaan rantaan, jossa saimme todistaa pienen egotaistelun. Tappelu alkoi, kun joku Kaakkois-Euroopasta kotoisin oleva kaveri rupesi uhoamaan tyttönsä kanssa hengailevalle paikalliselle. Jätkä soitti suutaan, toinen yritti ignoorata, mutta sai kun saikin ärsytettyä toisen nousemaan pystyyn ja pyytämään jätkää poistumaan. Eurooppalainen kaveri ei ollut kuulevinaan, ja jatkoi päänsä aukomista. Molemmat rupesivat olemaan hermostuneita, ja kertoivat tapoja millä he meinaavat toisen piestä jos tämä ei lähde pois. Hetken kuluttua Eurooppalainen kaveri kaivoi teleskooppipampun (!!) taskustaan, ja mätkäisi paikallista kaveria sillä päähän muutaman kerran. Tämän jälkeen herra poistui juosten kavereidensa kanssa, ja paikallinen lähti seuraamaan kävellen. Jotain Eurojätkä vielä huuteli, mutta loppupeleissä lähtivät karkuun. Paikallisen tyttöystävä tuli hoitamaan verta vuotavaa poikaansa, ja kohta poliisit tulivat paikalle. Aika moinen stara toi Euro.. niin naurettavaa meinikiä..

No, ilta meni taas syödessä, yllättävää sinänsä. Pojat menivät ravintolaan, me ostettiin Riinan kanssa pussi nachoja, söimme sen väsyneenä ja painuimme nukkumaan. Täytyy myöntää, että Uni on aamupalan jälkeen ykkösenä mun tykkäämislistalla. Ruoka on myös aika korkealla. Ehkä se on se elämisen ja nautinnon pyhä kolmiyhteys Uni-Ruoka-Aamupala. Jos siihen vielä voi lisätä erikseen hyvät viinit, juustot ja suklaan (koska ne pitää korottaa jalustalle), hyvän seuran eli ystävät sekä kauniin ympäristön, elämässä menis aika hyvin. Ei hassumpaa.

ti 1.2.2011 Melbourne (4.302km)

Oli meinaan aika tuulinen päivä. Aamulla kun herättiin, teltta meinasi lähteä lentämään. Se oli hyvin kiinni maassa monen narun voimin, mutta siinä vaiheessa kun telttakepit painuivat sisään, totesimme purkamisen olevan fiksu vaihtoehto, jos haluamme pitää teltan. Iskimme teltan maahan, rinkat teltan päälle ja pysyttelimme ulkona tuulessa. En tiedä voiko Cairnssin saman päivän pyörremyrskyillä olla tekemistä asian kanssa, tuuli oli meinaan ihan järjetön, siihen pystyi nojaamaan puiden keskellä. Samaan aikaan piti varoa tippuvia oksia, ja muutama puukin kaatui. Toisaalta, Cairnssi on muutaman tuhannen kilometrin päässä, eli tuntuu aika kaukaa haetulta etsiä näiden välistä yhteyttä. Tuulista oli jokatapauksessa.

Me ei tehty tänään mitään Riinan kanssa, hengailtiin koko päivä leirintäalueella ja otettiin aurinkoa. Pojat lähti käymään keskustassa markkinoilla ostamassa illallista (Marliinipihvit ja feta-salaattia) Aika hyvin onnistuneet ostot, oli taas meinaan ehkä yks parhaista dinnereistä ikinä. Marliinin rakenne on tosi kiva. Se on vähän tonnikalamainen, eli aika lihaisa kala. Se on ehkä vielä vähän maukkaampi kuin tonnikala, ja miekkakala, eikä kaipaa paljon mausteita maistuakseen hyvältä.

Leirintäaluehengailu oli aika haasteellista kovan tuulen takia. Jatkuvasti sai hakea ympäriltä lenteleviä tavaroita, ja nauttia kivihieronnasta kun tuuli paiskoi hiekkaa suoraan päin. Olin ihan musta parin tunnin jälkeen, ja erittäin tyytyväinen kun Ville saapu himaan, niin pääsin tekemään jotain muuta kuin vahtimaan kamoja. Saatiin täältä myös postiin laatikollinen viiniä tekemättömän päivän kunniaksi. Iskälle saapuu yllätys muutaman kuukauden kuluttua. (todellinen yllätys :))

Iltasella koitti taas pakkaus, seuraavana aamuna suuntana on Sydney.