Ristiriitaiset fiilikset lähteä. Suomessa oli ihanaa, kaikkia frendejä oli ihana nähdä, ja perhettäkin oli tullut ikävä. 5 viikkoa Suomea oli aivan liian lyhyt kaikelle sille, mitä halusi tehdä ja nähdä. Toisaalta, Suomessa oli kylmä, oikeastaan ihan pirun kylmä. Oli pimeetä, piti tehdä töitä jne...
Viimesinä iltoina reissukuume rupesi kasvamaan, ja kasvoi lopulta niin paljon, että unohdin pakata. Pesin vielä 7 tuntia ennen lähtöä vaatteita, jotka sitten meinasivat jäädä mukavasti narulle kuivumaan. Kävimme Villen kanssa vanhemmillani nopealla illallisella, joka "vahingossa" hauskan seuran ja aivan loistavan ruoan ja vielä parempien viinien (kiitos faijalle, viini-hifistelijälle ;))venyi noin 6 tunnin naureskeluksi.
Takaisin päästyämme heittelimme rinkkaan kaiken sen, mikä tuntui tarpeelliselta, ja pääsimme (ehkä kiireen takia) hyvinkin kevyillä kantamuksilla. Painavin rinkka oli 12 kiloa. Joukossa kuitenkin on kameraa, läppäriä, 10 kirjaa, alepan muovikassillinen pullarinverkkoja (sellasia hevoshärpäkkeitä), tuliaisia jne. Ei paha.
Lennot menivät yllättävän kivuttomasti, jopa edellisen yön 4h unien jälkeen. Milanoon kolmen tunnin puristus, jonka jälkeen 11 tuntia Cathayn loistavan ihanalla super-koneella Hong Kongiin. Oikeesti, en suostu enään ikinä lentämään muilla koneilla. Jopa economy-luokan jalkatila oli ISO, mikä on paljon tällä viehkeällä 180cm varrella. Leffoja oli omassa tarkassa LCD-näytössä yli 300, löytyi hyvien sarjojen tuotantokausia (Family Guy, Simpsons, Sinkkuelämää, Americas next top model (woop woop!!), Top Gear, True blood jne...). Nukkumaan tosin ei täälläkään onnistuttu kauheen hyvin.
Laskeutuessa mä sain yhtäkkiä ihan kammohedarin. Ensin tuntu, et joku olis yrittäny leikata oikean puolen mun päästä kokonaan pois, sen jälkeen tuntu että ne olis vetäny hampaat, ja lopulta vaan pyörittäny veistä eri paikoissa. Se lakkas hetkeks kun oltiin maassa, mut saman tien kun oltiin haettu kamat kipu alko uudestaan. Pari kertaa meinasin pyörtyä, sit sumeni silmissä, ja sit kipu oliki yhtäkkiä niin kova että oli vaikee hengittää ja olla suorassa ja valossa jne... TODELLA epämiellyttävää :). Onneks Vesalla ja Villellä oli kunnon kotiapteekki matkassa, ja tunnin päästä oli jo huomattavan paljon helpompi olla.
Ollaan yritetty parantaa jetlagi juuri kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ekana päivänä nukuttiin 5h päikkärit, käytiin vetämässä sushi-överit ihan mielettömässä all you can eat-raflassa, missä valitaan listalta ruoat, jonka jälkeen ne tekee sulle kaikki valinnat. Ruoat meni vähän arpomalla, koska kaikki oli kiinaksi. Onneksi elekieli, ja tarjoilijan auttava englanti helpotti hyvinkin paljon. Vatsa täynnä mentiin takas nukkumaan, tarkoituksena herätä aamulla. Kello kyllä soi aamulla 9 aikaan, mutta loppupeleissä päästiin sängystä ylös klo 15, vain 6h torkuttamisen jälkeen.
Toisaalta, Koska noustiin niin myöhään, pystyttiin käyttämään koko ilta Hong Kongin ruokatarjontaan sekä öiseen ulkonäköön tutustuen. :)
1 kommentti:
Oooooh niin siistin näköistä, ihania kuvia!!!=)
Lähetä kommentti