Ensimmäinen etappi oli Busselton, jossa vietimme yhden yön. Paikka oli ihan järjettömän kallis, mutta toisaalta, samaa hintaluokkaa olivat muutkin paikat ympärillä. Paikanpäällä kerkesimme kokata pienen lihapadan couscousin kanssa, ja nauttia lasilliset viiniä. Pienen kiireen takia, ja varustejärjestelyistä johtuen Vesa päätti nukkua riippumatossa, ja Riina autossa. Tunsin huonoa omaatuntoa kömpiessäni patjalle telttaan neljän "seinän" sisään, mutta yritin olla leikkimättä äitä ja en sanonut mitään.
ma 17.1.2011 Busselton - Gracetown (Margaret River) 48km (277km)
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Margaret Riverille, missä vietimme kaksi yötä. Olimme saaneet paikasta vinkin yhdeltä aussilta, jonka isä oli Suomalainen, ja joka oli bongannut suomenkielen puheestamme. Hän ei puhunut sanaakaan kieltä, mutta sanoin kiertelevänsä lännessä, ja kertoi paikan olevan edullinen ja siisti. Paikka olikin hyvä, ja saimme hyvän mestan minne pojat saivat taas riippumattonsa roikkumaan. Rupeen ehkä pikkuhiljaa uskomaan, että ne oikeesti haluaa nukkua matoissa, jos paikatki valitaan puiden perusteella. Nukuttiin Riinana kanssa teltassa, josta olin taas onnellinen sillä yö oli kylmä.
ti 18.1.2011 Gracetown (277km)
Seuraavana päivänä nousimme sopivaan aikaan, ja lähdimme liikenteeseen suhteellisen tehokkaasti. Pojat päättivät lähteä kalastamaan, ja me Riinan kanssa viinitiloilemaan. Lähdimme kävelyreitille kinuamalla kyydin paikalliselle suklaatehtaalle noin 12 kilometrin päähän leiristä. Meillä kesti noin 4 tuntia kävellä takaisin leirintäalueelle suklaa, nougat, ja viinimaistiaisten kautta ihanassa auringonpaisteessa. Koska meillä ei ollut kiirettä, poikkesimme useille tiloille, välillä maistellen useampia viinejä, välillä vähemmän. Reissu oli ihan super kiva, ja lenkki teki hyvää. Jalat huomauttelevat kuitenkin vieläkin huonoilla kengillä kävelemisestä, joten uskon ettei samaan ihan hetkeen pysty. Pojat tulivat loistaen takaisin pari tuntia meidän jälkeen - ne oli pyydystäny hain! :) (tosin, koska kenelläkään ei ollut hajua oliko hai syötävä, sa heitettiin takaisin mereen..Jälkeenpäin selvis että sen olis voinu syödä, ja kaikki fish and chipsien kalaleikkeet on melkeen tehty samasta fisusta.)
ke 19.1.2011 Gracetown - Walpole 308km (585km)
Margaret Riveriltä jatkoimme matkaa Walpoleen. Päädyimme paikkaan suositusten perusteella, joita jengi aina heittelee kun kuulee mitä meillä on mielessä, ja minnepäin olemme ajamassa. Walpole on tunnettu ikivanhoista puistaan, jotka ovat järjettömän korkeita ja paksuja. Paikkaan on tehty myös "puunlatvakävely" - 40m korkeuteen viritetty heiluva ja joustava metallihäkkyrä, josta pääsee katselemaan latvojen tasalta maisemia, sekä ihailemaan nättiä luontoa. Ihan rehellisesti paikasta nyt ei saa mitään sen kummempia kiksejä Laosin vaijeriradan jälkeen, missä mentiin muutama sata metriä korkeammalla laaksojen välissä yhtä isojen puiden lomassa, mutta toisaalta, täällä ei ainakaan tarvinnu pelätä henkensä puolesta jatkuvasti.
Leirintäalue oli täällä aika hiekkanen, ilma oli kylmä koska oltiin niin etelässä, ja ilma painostava ja sateisen näkönen. Safka oli onneks loistavaa ja viini hyvää, tehtiin lihapatojen jälkeen kevyt vaihtoehto, feta-avocado-salaatti italialaisten ja australialaisten lihamakkaroiden rinnalle. Nää makkarat on täällä oikeesti jotain ihan älytöntä kun vertaa suomalaisiin. Ne on pelkkää jauhettua lihaa ja mausteita, ja ihan ÄÄÄÄRETTÖMÄN hyviä. Liha sitäpaitsi ei ole vaan eläinten jämäosista kerättyä, vaan ihan kunnon settiä. Suomessa Villen mukaan nää luokiteltais AAA+ luokan makkaroiksi, ja Riina pyys lisäämään, ettei se edes Suomessa syö makkaroita. Makkarat on raakoja, ja ne pitää paistaa ite - tekis mieli ruveta puhtaasti makkaransyöjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti