Ascotin kuuma hiekkaerämaa oli vihdoin aika jättää taakse. Olimme suunnitelleet, että matka alkaa sunnuntai-aamuna seitsemän aikaan. Loppupeleissä starttasimme pihasta yhden aikaan. Ottaisin tän ihan positiivisenä kehityksenä, sillä viimeksi kun lähdimme reissuun, meillä kesti kolme päivää päästä pelkästään Perthin ulkopuolelle.
Venymistä aiheutti edellisen päivän Swan Valleyn viinitiloilla seikkailu. Lähdimme viiden henkilön voimin valloittamaan paikallisia viinitiloja. Loppupeleissä muutaman tunnin pituiseksi suunniteltu sessio venyi noin viideksi tunniksi, ja hyväksi hiprakaksi. Vaikka pojat eivät sitä myöntäneet, ja Suprekuski-Mervikin pysyi puolueettomana, oli reissu ehkä parhaita viinitilakierroksia ikinä. Bongailimme viinitiloja täysin randomilla, ja eksyimme sattumalta muutaman aivan loistavaan paikkaan, ja saimme autoon lisää lastia. Koska reissu pitkittyi, saimme vielä todistaa jaardien siivousta kauniissa mekossa. Oikeesti, tätä ei voi enemmän enään tyylillä tehdä.
Koska viinitiloilla vain nyt oli niin loistavan hauskaa, saimme autossa kuningasidean mennä iltapalalle joen rantaan. Loppupeleissä pikkugrillailu paisui noin 15 henkilön jokibileiksi, ja jatkui juhlinnalla melkein aamuun kestäneiksi läksiäisiksi. Aivan loistava tapa lähteä ja nähdä kaikki kaverit vielä kerran. Toisaalta, aikataulun kannalta bileet olisi ehkä kannattanut ajoittaa muutamaa päivää aikaisemmaksi.
Viimein päästiin kuitenkin matkaan. Reissuun lähdettin neljän henkilön voimin. Mun ja Villen, Villen veljen Vesan, sekä Ascotissa saadun uuden kaverin Riinan kanssa. Vesa innostui reissuun oikeestaan melkein luvattoman helposti, ja Riina päätti lähetä messiin vähän ennen meidän suomen trippiä. Roberto ei valitettavasti päässyt mukaan, (ja ikävöin sitä ihan luvattoman paljon), mutta uskon, että sillä on paremmat oltavat Suomessa kuin täydessä autossa ja kuumassa auringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti