torstai 10. joulukuuta 2009

So what do we think about Bangkok?



Lento Bangkokkiin saapui kolmen aikaan iltapäivällä. Lento lähti suomen päästä puolenyön aikaan, joten jouduttiin skippaamaan yhden yön unet. Olo on sen mukainen..

Koska lentokentällä vallitsi täysi kaaos, päätimme ottaa ensimmäisen bussin keskustaan. Hyvä juttu sinänsä, bussissa ei ollut nopeusmittaria (tai oli, mutta se näytti jatkuvsti 140km/h, joten oletettavasti se oli rikki). Kuski veti jatkuvasti dalla pohjassa, ainut mihin hidasti oli mutkat, mutta silloinkin VAIN jos ne olivat kolmas kaista päällekkäin, ja oli selkeä putoamisen vaara. Ajoimme esikaupungin ohi, mikä oli täynnä slummia, ts. aaltopellistä koottuja hökkeleitä, jengiä joka kerää roskia tien vierestä, jalattomia ihmisiä. Tullin jälkeen alkoi yksi osa Bangkokin keskustasta - liikuimme ruuhkassa ehkä 10 metriä 10 minuutissa.

Kun vihdoin paikallistimme oikean pysäkin, jossa meidän pitää jäädä pois, tajusimme, ettei hotellivarauksessa ole ollenkaan katunumeroa. Yritin soitella suomeen, mutta kukaan ei oikeen ollut koneen äärellä, joten onneksi löysimme paikallisia jotka puhuivat edes muutaman sanan englantia, ja osasivat ohjata meidät eteenpäin.

Vaikka lentoväsymys pitääkin ottaa kiinni (ja tälläkin hetkellä silmät pilkkivät), menimme syömään paikalliseen ravintolaan. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää, kasviksia ja katkarapuja jossain kastikkeissa. Pakko myöntää, koska kumpikin meinas nukahtaa, ravintola oli hotellin yhteydessä. Silti ihan SUPER.

Bangkok ittessään ei säväyttäny niin vahvasti kun olisin uskonu. Bussissa oli vielä ilmastointi, mutta kun päästiin sieltä ulos, iski 33-asteinen pakokaasuilma suoraan vasten kasvoja. Kaikkialla (ainakin tässä keskustassa Sukhumvitin kaupunginosassa) on ihan sairaasti autoja, ihan sairaasti jengii, ihan sairaasti katukeittiöitä, ihan sairaasti liikennettä ja hälinää. Todettiin, että ollaan täällä About viikko, ja jatketaan jonnekki rannikolle, tai edes alueelle joka on vähemmän saastunu ja kansoittunu.
Oon kanssa vahvasti alkanu epäillä, ettei täällä ole liikenteessä mitään sääntöjä. Ainankaan nopeusrajoituksia, liikennevaloja, toisia autoja tai jalankulkijoita ei kunnioiteta. Kaiken lisäks ne ajaa väärällä puolella tietä, mikä tekee liikenteen seuraamisesta vielä vaikeampaa. Kadun ylitys on ihan hasardia, ja samalla pelkään pyöräilijöitten ja mopoilijoiden puolesta, jotka pujottelevat autojen ja jalankulkijoiden lomassa leikkien hengellään.



Sähköviritykset on mielettömiä. Johtoja on kaikkialla, ja tuntuu et kuka tahansa saa vetästä sähköö mistä tahansa linjasta. Plussana on tietty se, et kun on sen vaatimattomat 180cm pitkä (ja Ville vielä enemmän..), saa joissain kohdissa johtoja kumarrella ja kunnioittaa ihan huolella ettei saa uutta sähköstä frisyyriä.

Iso käsi sille, että olut on hyvää, seura mitä parasta, ilma on lämmin, ei ole kiire, ja voi tehdä mitä haluaa.

Ei kommentteja: