Kilpparisaarella, Koh Taolla

Tää paikka on ihana. Aika pieni, rauhallinen, kompakti. Vesi on kirkasta, rannat on valkosia ja meri täynnä kaloja ja korallia. Saarta voi ajella ympäriinsä mönkijöillä, ottaa venetaksin paikasta toiseen, tai vaan kävellä polkuja oman mielensä mukaan.

Ekoina päivinä hommattiin kunnon snorklaus varusteet, ja lähdettiin kiertämään mönkijöillä saarta etsimässä hyviä snorklausrantoja. Luulin et mäet Panganilla on hulluja, mut ne ei o mitään verrattuna Taon mäkiin. Mestat on vielä jyrkempiä, vielä huonommassa kunnossa ja teiden päällä on vielä enemmän irtohiekkaa. Näitä teitä en lähtis enää millään ajamaan skoottereilla. Pääväylät on tietty ihan ok betonipäällysteisiä, mutta nekin täynnä koloja. Hiekkaa on sit kaikki haarautuvat.

Yks hieno paikka jonne mentiin, oli paikkana eräs Taon korkeimmista kohdista. Kaikki nousut ja laskut piti mennä yksitellen, sillä ikinä ei voinu tietää koska mönkijä ei jaksa enää vetää, tai jää sutimaan paikalleen ja lähtee luisumaan alas. Sama alamäissä, jos jarrut olisivat pamahtaneet (mitä kuulemma on useammalle käynyt..) oltaisiin saman tien oltu seuraavan niskassa.

Johtuen kolmesta mönkijästä, aikaa kului useampi tunti, vaikka matka ei tännekään ollut mikään överi pitkä. Kun maasto meni niin jyrkäksi ja huonoksi, ettei mönkijöillä ollut enää asiaa, jatkettiin kävellen. Käveltiin metsään tehtyä polkua pitkin, metsän läpi kallioille. Matkalla yks paikallinen käski meitä ottamaan risteävän ”vähän” huonommassa kunnossa olevan polun ja jatkamaan oikealle.

Päätettiin totella - onneks! Jossain vaiheessa meinas kylläkin iskeä epätoivo, kun hypittiin puunrunkojen, kivien ja juuren yli, väisteltiin liaaneja ja ötököitä. Kaikki kannatti, kun ruvettiin näkemään aukeneva näköala. Paikka sijaitsi melkein huipulla, kallion päällä. Kallion päällekkin piti tosin kiivetä isoja kiviä pitkin, mutta kun tajuttiin reitti se ei ollut vaikea, (ja onneks ei myöskään korkealta putoamisen vaaraa).

Toisella puolella kalliota pudotusta oli n.100m, näköala koko saaren yli. Sen hikoilun ja kiroilun jälkeen tuntu niin hyvältä istua vaan paikoillaan ja kattella. Koska paikka oli niin korkealla, sieltä pystyi myös aika hyvin hahmottamaan koko saaren itä-puolen.

Kivi tosin ei ollut snorklauspaikka jota lähdettiin etsimään. Käytiin ajamassa vielä muutamassa kohteessa, mutta kaikissa paikoissa vesi oli aika sameeta. Kaiken kiertämisen jälkeen kävi ilmi että lähin biitsi oli se paras kaloiltaan ja koralliltaan.

Rannat on täällä ihania. Hiekka on pehmeämpää ja paljon hienompaa mitä Panganilla. Okei, panganillakin on pehmeähiekkaisia rantoja, mutta ei yhtään vastaavanlaisia kun täällä. Snorklatessa näkee pohjaan, n.2-5m riippuen kohdasta täysin vaivatta. Kaloja on niin paljon ettei siinä ole enää mitään järkeä. Merisiilit on sairaan hienoja, pitkäpiikkisiä, ja niitä on paljon. Korallia on kaikkialla, ja korallissa eläviä kaloja yms. myös.

Hintatasoltaan Tao on kuitenkin kalliimpi kuin Pangan. Koska Pangan on isompi saari, ja siellä asuu enemmän paikallisia, oli ruoka mahdollista ostaa katukeittiöistä, jolloin ateriasta riippuen se maksoi n.10 - 80bht, 80bht oli jo kallis, tyyliin hummeri. Täällä melkein ruoka kuin ruoka on vähintään sen 50bht, ja hinnat nousee jopa 500bht asti, mikä on jo ihan överihintasta. (1euro = n.50bht)

Iltaelämä on vilkasta, baareja on paljon. Kuitenkin, täällä on NIIIN paljon turisteja, varsinkin brittejä ja ruotsalaisia, että paikallista menoa ei meinaa löytää. Britit on raivostuttavia, (ei tietenkään kaikki), mutta hyvin suuri osa. Koska niitä on niin paljon, niillä on ”omat” hotellit, ”omat” tapahtumat yms. ne luulee omistavansa saaren. Ne vaatii et paikalliset (ja muut turistit) puhuu lähes täydellistä engantia, ne roskaa (heittää mereen pulloja, muovia yms..) mikä tuhoaa merta, ja käyttäytyy muita kuin ”itseään - eli kansaansa” kohtaan hetkittäin HYVINKIN ylimielisesti.

Kuitenkin, saari on ihana, ja 99% jengistä on leppoisaa, ja nimenomaan LOMALLA! :)