.. voiko aikaa oikeesti paremmin viettää? Vaihdettiin saarta erinäisten vastoinkäymisten takia, lähinnä hotelliin liittyen. Tällä hetkellä majaillaan Koh Taolla aina 29 päivään asti, ja jatketaan siitä jonnekin.
Aikasempi hotelli oli ihan Super kiva, siinä oli hyvä aima-allas, se oli meren rannalla, henkilökunta oli jees jne.. mutta, kun Niko ja Tiia tuli kanssa Panganille, rupeskin hotellissa tapahtuu kaikkea ihmeellistä. Tuskin sen takia että ne tuli :D, mutta ilmeisesti 5 hengen porukka aiheutti jo liikaa sekaannusta.
Kaikkialta ilmestyi yhtäkkiä ihmeellisiä kuluja, kaikesta olisikin pitänyt maksaa ekstraa, sovitut asiat eivät pitäneet, minibaarista ”käytettiin” tuotteita, aamupala ei kuulunutkaan sopimukseen, sovitut päivät olivatkin väärät ja kaikki vaan nyt ylipäänsä olikin pielessä.
Panganin pyrähdys oli kyl ittessään hyvä juttu, saari on kiva, mut aika hektinen. Sieltä toki löytyy paikkoja, missä saa olla ihan yksin ja ihan rauhassa, mutta vastaavasti on myös paikkoja jotka on ihan täynnä länkkäreitä, hullut bileet joka ilta, ja oikeesti menoa. Eniten ehkä kuitenkin jäi mieleen vihanen lehmänpoikanen, joka yritti hyökätä kimppuun katkarapurannalla.
Tällä kyseisellä vasikalla oli jonkin sortin auktoriteettiongelma skoottereita kohtaan. Ajettiin kolmella skoballa rantaa kohti, kun yritettiin löytää rauhallisia paikkoja. Ville pääsi vasikan ohi vielä ihan ok. Villeä seuras Niko ja Tiia, joita vasikka lähti jahtaamaan. Se ei tosin juossu pitkään perässä, koska se huomas mut kolmantena. Vasikka pysähtyi, käänsi päänsä, ja katsoi mua silmiin. Ilmeisesti meillä oli menossa joku tuijotuskilpailu sen tien herruudesta. Tää lehmänpoikanen ei antautunu ihan helpolla. Yritin vetää heti ässän hihasta, ja tööttäilemällä pelästyttää sen, ei mitään, tää juniori kattoo mua ihan ku miettis ”joo nainen, sun tööttis on niiin nähty”. En uskaltanu mennä lähemmäs, joten mittailtiin kumpikin toisiamme, kumpi kestää enemmän, minilehmä vai skootteri.
Ville ilmeisesti huomas mun jokseenkin epätoivoisen vasikan ohi-ajo-yrityksen, ja tuli kovalla vauhdilla rannasta pelastamaan mua. Se ajo melkein lehmään kiinni, ei kuitenkaan osunu. Ite uskon, et tää poikanen hävis mulle tuijotuskilpailun, ja katos siks, mut tietty joudun antaa myös pelastajalle krediittiä, joka uhmas omaa ja skootterinsa henkeä pelastustoimilla.
Ranta oli ihan jees, mut se osoittautui katkarapujen ja kotiloiden kutemispaikaksi. Kaikkialla haisi seisonut mätä vesi. Kun rannalla käveli, tuntui, että hiekkaa olis lentäny jaloille jatkuvasti. Tosiasiassa, ne hiekkajyvät oli jotain pomppivia katkaravunpoikasia jotka oli ajautunu rantaan. Niitä oli ihan järjettömät määrät. Jos taas halus pois siitä kirppuvilinästä, ja siirty rantaan päin, käveli miniatyyrikotiloiden päällä. Arvatakkin saattaa ettei viihdytty rannalla kovin pitkään.
Takastulomatkalla oli sama lehmäkohtaus kun tullessa, mut uskon et tää lehmä oli jo kerennyt tajuta ettei siitä ole meille vastusta, joten se tyyty vain vähän hypähtelemään ja näyttämään nyrpeetä naamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti