…the unsightly scar has become Konown as a ”Koh Phangan Taattoo” so yo should always wear a helmet and shoes. No aijaa?!? (Samille tosin ekstrana vielä pelastusliivit..)
Aikasemmin taisin mainita liikenteestä jotain - se on kaaos. Täällä onneks verrattuna Bangkokkiin on vähemmän autoja, vähemmän nopeutta, mutta silti ehdottomasti huonommat tiet. Saaren liikenne koostuu lähinnä skoottereista ja Pickupeista - mitä suurempi, sitä parempi. Nyt kun on satanut pari yötä putkeen, niin hiekkatiet on täynnä noin puolen metrin vesirailoja, vasta yli 15 asteen nousut ja laskut on merkattu, tosin suurin osa näistä on jotain 20 astetta. Miettikää vielä vetää näitä mäkiä About toimivalla skootterilla, hiekassa, railojen seassa. Not fun!
Ollaan pari päivää oltu kiertämässä täällä ympäriinsä, ekana päivänä meillä oli Villen kanssa yhteinen skoba, mut todettiin kun mentiin nousuja 20km/h, että ehkä on parempi jos kummallakin on oma.
Tänään kierrettiin Siilin ja Villen kanssa yhessä tätä saarta ympäri omilla peleillä. Kaikki meni ihan hyvin (todella hitaasti kylläkin…) siihen asti, kun keksittiin kääntyä yhdestä risteyksestä pikkutielle, joka johti pienelle rannalle. Matka oli ihan hasardi, päästiin eteenpäin, mutta n.1km matkaan meni tunti. Matkalla jouduttiin ylittämään pienehkö (n.4m leveä) puro, jossa oli ylimenosiltoina betonipalkit. Sami oli vähän turhan innoissaan ylityksen suhteen, pääsi puoliväliin, ja kaatoi skootterin suoraan veteen :D.
Tilanne oli jotenki täysin absurdi. Se seisoo ihan rikki sillalla, ville nauraa toisella puolella jokea, meitsi toisella, sami sillalla, skootteri väärinpäin, pyörät ilmaa osoittaen joessa. Pojat sai kammettua sen ylös, ja yritettiin tyhjentää sitä vedestä vaik miten päin, ja jätettiin se kuivumaan tien viereen. Jatkettiin matkaa biitsille, ja toivottiin todellakin löytävämme joku tyyppi joka voi kuskaa sen takasin hotellille.
Biitsi oli (ONNEKS!) kaiken vaivan arvonen. Ihan hiljanen, vaaleensinistä vettä, valkosta hiekkaa ja hiljasta. Tosin, koska tulomatka oli kestäny niin pitkään, ja takastulomatka oli viel edessä, ja koska täällä tulee niin aikasin pimeetä, kerettiin nauttia paikasta ehkä puol tuntia.
Sami löys jonkun tyypin biitsin vierestä, ja sai sen heittää skootterin takasin hotellille asti, ja sai ittensä ängettyä samaan kyytiin.
Takastulomatkalla meitsi veti kahet lipat, toset ylä- ja toiset alamäessä. Molemmilla kerroilla pyörä jäi jumiin, painoin kaasua, se lähti luistaa sivuttain, enkä jaksanu pitää sitä pystyssä ja se kaatu. Mut HAA! Mul on nyt Koh Pangan tattoo! :) Tosin naarmut oli niin säälittävän pieniä, et niistä riittää iloa ehkä 1 tai 2 päiväks, jonka jälkeen ne jo katoaa. Muuten takastulomatka meni kätevästi, bongattiin jopa 1 vesiputous ja 1 varaani matkan varrelta.
2 kommenttia:
Moi Ville ja Liisa,
Kiva lukea juttujanne tai oikeammin Liisan tekstejä. Opimme myös ehkä tuntemaan toisiamme lukiessamme toivottavasti pitkää ja kiinostavaa jatkokertomusta. Yritän kääntää sitä Vérolle.
Ehditte juuri lähtemään Suomesta ennen tuloamme, mutta ei se mitään.
Nähdää myöhemmin!
Hyvää matkaa,
P. ja V.
Hyvää Joulua Ville&Liisa! Istuskelen Kuhmon talvisissa maisemissa viimeisintä kertomustanne lukiessani. Täällä hieman toisenlaiset olosuhteet (-16 astetta pakkasta ja itätuulta n. 12m/s) kuin teillä siellä maailmalla! Jännittäviä ja kokemusrikkaita päiviä teille. Seuraavia tarinoita odotellessa nautimme joulun herkuista. T: Marko, Tuulia, Roni ja Ella
Lähetä kommentti