parempi myöhään kuin ei milloinkaan..

Finally made it! Sain vihdoin ratsastettua lisenssin Ascotin laukkaradalle. Mieletöntä! :) Että lisenssin saa, pitää käydä lääkärissä, haastattelussa Turf Clubilla, ja ratsastaa "näyttö" isolla radalla. Koko homma nyt ei sinänsä ole iso juttu, mutta koska oon ehkä maailman saamattomin ihminen, ja sit viel sopivasti lensin hevosen selästä ja vaihdoin ratakoe-ratsua kun koko homma piti suorittaa, niin tää nyt vähän veny.

Lääkärissä katotaan, että kaikki on fyysisesti ihan kunnossa, kuulo toimii, kaikki piuhat on päässä toiminnassa ja normaalin pituset, paino on normaali sekä lihakset paikallaan. Mitä oon kuullu, niin paino ei saa kauheesti yli 70kg olla, että valmentajat antaa ratsastaa hevosillaan. Iso osa hevosista on kuitenkin alle 3 vuotiaita, kasvavia. Jos liian nuorille isketään selkään painavia, epätasapainossa olevia ihmisiä, ei välttämättä saada aikaan hyvää jälkeä. Kuulon ja näön pitää myös toimia, ettei aiheuta vaaratilanteita itselleen tai muille.

Haastattelussa katottiin sääntöjen ymmärtämistä. Tosin, haastattelun tyyli, ja kysymykset oli sellasia, että saa ihan rehellisesti olla aika tyhmä, jos sen reputtaa. Osa oli tietty ihan fiksujakin kysymyksiä, liittyen varusteisiin ja turvallisuuteen. Koska rata aukeaa aamuyöllä, pitää ratsastajien käyttää vilkkuvia valoja kypärässä, sekä aina heijastinliiviä. Samoin tarkistettiin, että tietää mitkä hevosen kamoista pitää tarkastaa ennen selkään nousua, ja milloin ei kannata edes nousta hevosen selkään. Toisaalta, yksikin kysymys oli, että jos näkee irtohevosen laukkaamassa radalla kun on itse ratsastamassa, kannattaako leikkiä sankaria ja yrittää napata hevonen kiinni? joo, ensimmäinen mitä tulis mieleen siinä tilanteessa ..

Haastattelun jälkeen sai luvan mennä radalle ratsastamaan näyttökokeen stewardin valvovien silmien alle. Jos homma meni putkeen, sai luvan ratsastaa pienellä hiekalla, eli pienimmällä ja hitaimmalla radalla. Että pääsee ratsastamaan vielä kovempaa, pitää mennä jonkin aikaa hidasta työskentelyä, ja sen jälkeen upgreidaa se nopeeseen työskentelyyn. Olin ihan täpinöissä kun pääsin ratsastamaan radalle ekan kerran. Rata on 2km pitkä ja(muistaakseni) suhteellisen pyöreä, no, sellanen kun laukkaradat nyt on.

Fiilis on sinänsä hullu, pelkkä perustyöskentelyvauhtikin on holtitonta, suhteessa vauhtiin, jota vaikka ratsastetaan suomessa kentällä. Mutta toisaalta, kun sulla on pelkkää suoraa edessä, ja hevonen vaan painaa menemään, se ei olekkaan holtitonta. Tapa treenata, ja ratsastaa näitä hevosia on niin erilainen kuin kotona, ja tuntuu et tottumiseen ja asioiden ymmärtämiseen menee aina se hetki. Ja verrattuna takarataan, missä mutkat tulee vastaan aika nopeesti, mutkaton hiekkapohja tuntuu aika mielettömältä. En malta odottaa et saan luvat nopeeseen työskentelyyn!

Lisenssiratsastus meni hienosti. Hevonen jolla ratsastin käyttäyty ihan mallikelposesti, vaikka olin ite ihan ylivirittyneessä tilassa, hieman jännittyneenä. Mun kämppis vielä sano edellisenä iltana, että jos se on radalla samaan aikaan, se aikoo ratsastaa nopeella radalla huutaen ohi ja saada vähän tulta perseen alle. Kun alotettiin kierros, näin Ronin kävelevän jo radalta pois, ja kerkesin huokasta. Mutta kun se huomas meidät, tyyppi huutaakin "Hey Liisa, thought you wouldn't come! Haa.. i still actually have one lap to go!" Se kääntää hevosensa ympäri, ja laukkaa huutaen ohi :D. Vähän virtaa se sai aikaseks, mutta enemmän muhun ku hevoseen.

En myöskään muistanu että ratsastus on näin rankkaa, vaikka selkä ja jalan lihakset rupeekin olemaan pikkuhiljaa jo vahvemmassa kunnossa. En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä näitä 20 hevosta (Tai enemmän) päivässä ratsastavia ihmisiä. Mä puuskutan ja oon maitohapoilla jo 4 kilometrin laukkaamisen jälkeen. Ratsastamalla ei kyllä täällä pääse lihomaan, ei sitten millään. Veikkaan, että kun täältä joskus tulee takasin, on kevyt istunta aika vahvassa kunnossa. Toisaalta, tää ratsastusasento on niin könöttävä, ja lähinnä pahinta odottava (eli lähteekö hevonen seuraavaks eteen, taakse, ylös vai sivulle) että ryhdistä ei ole enää mitään jäljellä.

Moni on kanssa laittanu viestiä ja kysymyksiä samoista asioista, ni kelasin laittaa tänne blogiin ne vähän yhteisesti. Parhaitenhan asiat selviää, kun tänne tulee duuniin ;). Töitä löytyy, ja niistä maksetaan hyvin.

1. Turvavarusteiden suhteen ollaan tiukkoja, radalla pitää aina olla hyväksytty turvaliivi ja kypärä päällä kun ratsastaa. Ei tonne ilman niitä kyllä muutenkaan tulis edes mieleen lähteä. Turvaliivi on sitäpaitsi niin mukava palaliivi, että meinaan heittää mun suomalaisen liivin heti pois kunhan takasin sinne tuun. Pimeellä pitää olla kanssa vilkkuvat merkkivalot kypärään kiinnitettynä. Tämä helpottaa sun löytämistä, kun tuut pimeellä radalla alas hevosen selästä, tai ettei kukaan ratsasta sun eteen, kun sun lähestymisen näkee jo pitkältä. Vaikka hevoset pomppii ja sinkoilee ja on pönttöjä, ei niitä hoitaessa käytetä yleensä sen kummempia turvavarusteita. Joillain on turvakengät jalassa, mikä on ihan fiksu juttu omien varpaiden kannalta. Erilaiseen luonteeseen tottuu kuitenkin aika nopeesti, ja äkkiä huomaa sen pomppimisen "kuuluvan" tähän jatkuvaan hevosten ylivirittyneeseen tilaan, ja kun siihen ei sen kovemmin reagoi, ne usein lopettaa ittestään. Niiden on kuitenkin tarkotus mennä mahdollisimman kovaa, ja ilman energiaa ja pirun kovaa kuntoa ei painella kilsoja täyttä vauhtia.
2. Lähtöporteista ei lähdetä ratsastamaan, vaan ihan normaalisti "nostetaan" laukat. Kaikki hevoset ei osaa mitään apuja, mutta koska laukka on niille niin luonnollinen askellaji, ne kyllä nostaa sen aika automaattisesti kunhan vaan nousee kevyeeseen istuntaan. Portteja harjotellaan ennen harjotuskisoja, ja joskus muuten. Aika nopeesti ne hevoset sen oppii, ja sitte ne portit osaakin. Meillä on yks nuorukainen, jonka mielestä porteista pinkaseminen on ehkä maailman siisteintä, ja kun se pelkästään näkee portit, säkä nousee äkkiä 10cm korkeemmalle ja alkaa hirvee täpinä et pääsis ampasemaan.
3. Laukkahevosia treenaataan usein ryhmässä, lähinnä rinnakkain. Tällä ehkästään se, että kun joku säikkyy ja hyppää sivulle, se ei hyppää ja keilaa toisen etujalkoja alta, ja satuta sekä ratsastajaa että hevosta. Osaa hevosista treenataan yksin. En o tainnu kun kerran nähny ihmisten ratsastavan täysin peräkkäin, usein mennään ainakin vähän limittäin, ettei potkut ja pukit osu.
4. Jalustimien pituus riippuu hevosesta ja työskentelystä. Pointtina ei ole ratsastaa mahdollisimman lyhyillä jalustimilla, vaan löytää hevoselle sopivat jalustimet. Tietenkin, kun mennään kovempaa, on helpompi mennä lyhyemmillä, niin ei hakkaa jaloillaan hevosen jalkoihin, lapoihin, tai nyt mihin tahansa. Ja ilmeisesti todella kovasti pullaavilla, eli vetävillä, hevosilla voi käyttää omaa painoa apuna, ja ne on helpompi pitää käsissä kun sulla on lyhyemmät jalustimet. Suurin osa hevosista mitä oon täällä itse ratsastanu on 1-2 vuotiaita, ja osa ei vielä ihan täysin kasvaneitakaan, joten koska mulla on pitkät koivet, joudun välillä niitä kerimään lyhyemmiksi. Mutta koska en o vielä upgreidannu lisenssiä, en edes saa painella ihan täyttä vauhtia, ja en edes tiedä kaikkia kikkoja..

5. Täällä on ihan mielettömän siistiä! :)