klip klop

Pari kuukautta takana, ja kaikki on taas muuttunut hyvinkin paljon. Ville on edelleenkin duunissa samalle treenarille, mutta mä vaihdoin pois vähän mukavampaan paikkaan. Päätös oli oikeastaan monen pikkuasian summa, mutta viimenen tikki oli, kun kuulin pomon suutuspäissään (vaihteeksi) sanoneen et heittää kaikki työntekijät pellolle, ja palkkaa kokonaan uuden porukan. En jäänyt odottamaan, vaan sanoin itseni irti. :) .. enkä o katunu päivääkään.

Paikassa oli periaatteessa kiva olla töissä, duunikaverit oli mukavia, hevoset oli kivoja ja bossikin oli kiva kun sille päälle sattui. Miehellä oli kuitenkin hirveä stressi päällä jatkuvasti, ja tästä johtuen pinna tosi kireällä. Talli oli iso, ja hevosia paljon, en tiä oliko kyse rahasta vai mistä, mutta hetkittäin olisi pitänyt "juosta" hakemaan hevosia jostain , kaikki tehtiin aina liian hitaasti (jännä sinänsä, yks vanhempi rouva joka teki juuri samaa tahtia teki hommat hyvin). Kerran ukko huus tallissa "en saatana tiedä mistä teillekkin palkka maksetaan", englanniksi tosin.. :) Kukaan nyt ei täällä kuitenkaan niin hyvää palkkaa maksa että lähtisin hevosia juosten hakemaan. Jotain rajaa.

Tyyppi sai myös ihan ihmeellisiä raivokohtauksia hetkittäin, eikä osannut antaa palautetta millään tavalla korrektisti. Kaikilla valmentajilla on omat toimintatavat, lähtien jo pelkästään satuloinnista yms. Jos teit jotain väärin sait kuulla siitä hyvinkin nopeasti, ja kovalla äänellä. Käsittämättömintä oli se, että kokoaika piti näyttää siltä että tekisi jotain. Osa työajasta meni ihan kirjaimellisesti siihen että harjattiin saman hevosen harjaa viidettä kertaa, koska muuten tuli kuittaus "miks ette tee mitään?!". Muistaakseni 7s oli aika, jonka saattoi seistä paikallaan ennen huutoa. Tietty ensimmäinen kuukausi oli ihan pelkkää honeymoonia, kaikki ihanuus alkoi paljastumaan vasta ensikosketuksen jälkeen.

Jostain syystä ihan järjetöntä, tyyppi on kuitenkin aikuinen, jonka pitäisi pystyä käyttäytymään korrektisti toisia ihmisiä kohtaan. Jos olisin nuorempi, olisin varmaan sietänytkin ja ottanut paskaa enemmän niskaan. Ensimmäisen parin kerran jälkeen ajattelin että kyse on vaan huonoista hermoista yms, mutta nyt kun teen duunia 2 eri valmentajalle, jotka osaavat käyttäytyä oon tullu siihen tulokseen että vika ei ole pelkästään itsessäni. Sain myös huomata, että en ole ensimmäinen joka on sanonut itsensä irti. Osa on jättänyt kesken työpäivän paskakauhat tallin pihaan ja marssinut pois, osalla on palanut hermo vastaavalla tavalla. Tyyppi palkkaa lähinnä parikymppisiä tyttöjä, joille on helppo ärhennellä. Muutama vanhempi neljänkympin tienoilla oleva auttava henkilö saakin sitten ihan eri vapauksia, joka taas kuormittaa muita duunareita.

Nykyiset kaksi paikkaa, jossa olen töissä on hyvinkin erilaisia. Paikka, jossa olen pääasiassa töissä on entisen esteratsastajan, nykyään laukkaehvosia treenaavan valmentajan paikka. (Scolby on muuten hypänny ensimmäisen este Gp luokkansa 16v, harva meistä. Kerto että oli vähän jännä astella tuomarintorniin, ja selittää miksi pystyy luokan hyppäämään. Oli aika lähellä, että jäi luokka ratsastamatta iän vuoksi..) Huono puoli paikassa on se, että tällä hetkellä meillä ei ole kauhean monta hevosta, joita pääsee ratsastamaan. Pari vauvaa (1v) heppaa joita ratsastin lähti takaisin laitumelle, ja nyt jäljellä on enää muistaakseni neljä suht kilttiä. Suurin osa paikan hevosista on ongelmahevosia, joita muut ei halua ottaa. Yksikin ori joka tuli muutama viikko sitten on jo kuudennessa paikassa, koska heittää jengiä alas selästä jatkuvasti. Jos hevonen ei toimi täällä, sille keksitään jotain muuta käyttöä.

Hyvänä puolena onkin kaikki muu. Tyyppi on ihan uskomattoman taitava eläinten suhteen, ja on ihan käsittämätöntä nähdä miten "hulluista" tapauksista kuoriutuu varsin loistokkaasti käyttäytyviä tapauksia. Plussana on myös se, että tyypillä on vahva pohja perusratsastuksesta (minkä puute on todennäköisesti suuri syy ongelmakäyttäytymiseen kipeiden paikkojen yms. lisäksi). Hevoset joutuvat liikkumaan oikein päin, kuuntelemaan, vastaamaan kuolaimeen ja toimimaan. Yleensä tuloksia syntyy. Oon löytäny kanssa ihan uusia ulottuvuuksia omaan ratsastukseen, ja pikkuhiljaa oppinut pysymään paremmin selässä kaiken pukittelun ja pystyyn hyppimisen aikana. (Tätä nyt en kyllä sit kuitenkaan ihan periaattesta kirjota, koska tuun muuten samantien uudestaan alas hevosen selästä.)

Talliduunikin on rentoa, ja vaikka ajallisesti työpäivät onkin pidempiä, on paikka niin lepposa ja mukava olla töissä, että tuntuu kuin kaikki stressi ja ahdistus olis kadonnut vain jonnekkin.

Toinen paikka missä teen muutaman tunnin aamusin on kanssa kiva. Hevoset käyttäytyy ihan uskomattoman hyvin, ja koska töitä on vain 2h ennen kuin työt alkavat kuudelta toisella tallilla, menevät päivät nopeasti. Tosin syy rauhalliseen käyttäytymiseen selvisi, kun kuulin että kaikki hevoset rauhoitetaan ennen radalle menoa.

Ratsastuksesta oppii kokoaika lisää, ja tulee myös takasinpäin. Juuri kun luulee että on oppinut jotain, joku hevonen päättää tehdä jotain ihan muuta, ja kääntää kaiken päälaelleen. Viimeviikon maanantai oli ehkä elämäni surkein ratsastuspäivä tähän asti. Ratsastin vielä kahdella suosikilla, mut opin taas (uudestaan, ehkä 100 kerran) että täykkäriin EI kannata luottaa. Ensimmäinen hevonen päätti näyttää ja tehdä selväksi miten kovaa on mahdollisuus mennä, vaikka en ite ollutkaan ihan suunnitellut samanlaista vauhtia. Tunsin, kun hepo lähti kiihdyttämään vauhtia takakurvissa, mutten tehnyt mitään. Kun suora aukesi, menetin kirjaimellisesti kaikki jarrut, ja painoin matalana niin kovaa kuin parilla sadalla metrillä nyt kerkee kiihdyttämään. Hyvä tsägä ettei hevonen hypännyt aidoista yli, vaan tajusi pysähtyä kun tila loppu kesken eikä pystynyt vauhdissa kääntymään. Olis voinut tulla ilkeää jälkeä.

Toinen tapaus oli mun lemppari pukkikone, joka päätti heittää mut kaulansa yli eteensä, ja fudasta vielä yli hypätessään toiseen jalkaan. Pahempaa damagea nyt otti kuitenkin vasen olkapää, jossa saattaa olla joku pieni murtuma, sillä hengittäminen tekee hetkittäin vieläkin vähän kipeetä, ja tapauksesta on jo aikaa. Plussana vielä se, että kaikki tapahtu 2 päivää ennen ku olisi ollut tarkoitus ratsastaa lisenssi isolle radalle, siirty muutamalla viikolla kunnes vasen käsi on taas kuosissa. Heppa normaalisti muutenkin pukittaa aina samassa kohtaa. Se on iso ja voimakas heppa, ja kun se fudasee, se tekee sen hyvin tehokkaasti. Ikävä siinä on se, että sekunti aikasemmin polle voi olla aivan rento, eikä välitä mistään, ja seuraavana hetkenä tuntee menevänsä ylösalas ilman ohjia. Sillä on myös tapana vetää ensin ohjat pois käsistä, ja lähteä sen jälkeen loikkimaan. Kyseessä oli myös ehkä kymmenes ratsastuskerta samaisella hevosella, eikä todellakaan ensimmäiset pukit. Samainen hevonen on myös melkein vienyt radalla yhden ratsastajan kahvion sisään saakka, kun päätti että käveleminen on vaan uskomattoman tylsää.

Pikkuinen musta metsästäjäkoira on ruvennut myös löytämään oman itsensä. Ens viikolla koiran rokotukset on vihdoin kunnossa, niin voidaan lähteä tutustumaan paremmin ympäröivään maailmaan. Alussa kaikki oli todella jännää, ja Robi oli hetkittäin kunnon pelkuri. Pimeällä oli hurjan jännä kävellä ulkona, ja raukka ei voinut kuvitellakkaan menevänsä yli 5m kauemmas meistä. Nyt, kun se on jo tottunut meihin ja lähiympäristöön, on relaaminen helpompaa, eikä kaikesta tarvitse enää stressata.

Sisäsiisteyskoulutus rupeaa pikkuhiljaa toimimaan, ja yksinolokin onnistuu yllättävän hyvin. Nyt, kun pikkuherran jättää aamulla yksin, se ei itke perään, vaan osaa jo "salaa" hypätä joko pyykkikoriin hajujen perässä tai meidän sänkyyn nukkumaan. Pyykkikorissa se on saanu olla, mutta sängystä ei olla päästy sitä yllättämään niin, että olisi voinut komentaa. Sisälle pissailutkin on melkeen saatu kitkettyä, ja meidän huoneeseen se ei teekkään tarpeitaan. Keittiössä ei voida koiraa pitää koska jostain syystä (vaikka lattiat ja matot yms. on pesty) Robi pitää sitä omana vessanaan, tai ainakin hätävarana jos ei kerkeä ulos asti.

Tää nykyinen kämppä on siitä ihana (tietty kivojen imisten lisäksi), et meillä on iso takapiha missä Robi voi hengailla vapaana ja treenata metsästystä. Sinänsä se on vähän hölmö, koska vaikka se painaakin "jo" 5 kiloa (eli 3kg enemmän ku sillon kun hankittiin se) se ei aina tajuu että sen metsästämät linnut vois melkeen syödä sen... :)