Metvurstista on moneksi

Duunit on alkanu, ja jostain syystä koko kroppa on täynnä lihaksia, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Miten niin ei o tehnyt mitään pitkään aikaan?

Päivän rytmi on hieman erilainen mitä suomessa. Aamut alkavat aikaisin, ja päättyvät suhteellisen aikaisin rataheppojen osalta. Nuorempia hevosia (täällä 4 vuotias on jo vanha, parivuotiaat käyvät jo radalla) treenataan myös pyöröaitauksissa aamun jälkeen, käydään uittamassa meressä tai joessa, tai työskennellään muuten. Osa hevosista myös ratsastetaan iltapäivällä. Omalla kohdallani aamut alkavat tällä hetkellä 3.30 kamojen pakkauksella. Auton lavalle heitetään satulaa, suitsia, pyyhettä, huopia yms. mitä radalla tarvitaan. Osa hevosista lastataan 3 hevosen traikkuun, ja osa hevosista talutetaan radalle. Kaikilla meidän tallin hepoilla (ja kuolainpakon takia todennäkösesti toisillakin) on orikuolain suussa ympäri liikutettaessa. Oon jo kahden päivän aikana muutaman kerran ollut TODELLA kiitollinen siitä, että näillä tuliperseillä on jotain suussa.

Radalla olo on aikamoista härdelliä, ja kaikki asiat pitäisi pystyä tekemään nopeasti, ja vielä oppia siinä samassa. Koska asiat ovat uusia, neuvoa pitää kysyä lähes jatkuvasti, ja ne myös tulisi ymmärtää nopealla aussienglannilla puhuttuna. Englannin suhteen ei ole ongelmaa, ollaan sitä viimeset 5 kuukautta treenattu, joten normaali puhuminen menee sujuvasti. Kaikki varustesanasto on kuitenkin vielä uutta, ja vaikka niitä on kuinka tankannut, kiireessä pitää aina vähän aikaa hakea "mitä se nyt tolla tarkotti..?". :)

Kun hevoset on saatu radalle, ne satuloidaan, ratsastajat hyppäävät selkään, vetelevät menemään muutaman kierroksen treenarin ohjeiden mukaisesti, palauttavat hevoset, jonka jälkeen ne pestään ja viedään takaisin kotiin. Kaikki menee todella nopeasti, ja kun ratsastusten välissä (about 10 - 15min - tai siltä se ainakin tuntuu, kelloa EI kerkeä katsomaan) pitäisi keretä vielä vaihtamaan muutama heppa joka on jäänyt kotiin ja viedä pari valmista takaisin, on kiire. Kaikki on kuitenkin ohi yllättävän nopeasti, jonka jälkeen jää enää vedet, ruokinta ja boxit.

Hevoset talutetaan täällä yleensä 2 per henkilö, eli yksi kummassakin kädessä. Yhdelle tallille tosin on tullut täällä kielto, ettei kahda viedä enää kerralla, koska yksi hevonen oli karannut, juossut viereiselle motarille ja se jouduttiin lopettamaan. Kyseessä oli vielä todella arvokas hevonen (= puhutaan sadoista tuhansista aussidollareista). Parina ekana päivänä on jo päässyt huomaamaan eron paikallisten, sekä suomalaisten hevosten välissä. Suomessa olen joskus luullut, että vastaan on tullut villejä heppoja, mutta ne ei ole MITÄÄN verrattuna näihin täykkäreihin. Kaikki hevoset on järjestäen nuoria, virkeitä ja hyväkuntoisia. Useimmat seisovat jaardeissaan (periaatteessa karsina) päivät pitkät, lukuunottamatta nopeaa liikutusta jossain välissä. Niitä ruokitaan paljon, joten energiaa riittää.

Taluttaminen on jo seikkailu sinänsä. Ensimmäisenä päivänä vein toisessa kädessä kolmevuotiaan, ja toisessa kädessä nelivuotiaan takaisin tallille. Hevoset ovat vielä paineissa radan jälkeen, kiihdyksissä suorituksissaan. Nuorempi käveli ihan nätisti, mitä nyt yritti huitoa muutamaa vastaantulevaa hevosta - sain kuulla vasta iltapäivällä, että kyseinen polle on potkivaa sorttia. Neljävuotias ei taas olisi millään jaksanut pysyä paikallaan. Se poukkoili, painoi kädelle, ravasi koko matkan, välillä sivuttain, välillä suoraan päristen. Seuraavana päivänä toin kaksi eri hevosta, nuoria nämäkin takaisin. Olin jo luullut, että ensimmäisen päivän hepat ovat kuumia, mutta ei mitään verrattuna tähän.

Radalta on matkaa ehkä 500 metriä takaisin omalle tallille, ja matka tuntui aika pitkältä. :) Eilisestä viisastuneena olin kinunnut meidän isännältä hanskat, jotta kädet säilyisivät vähän ehjimpinä kuin edellisenä päivänä. Hanskat toki pitivät vähän, mutta hevoset tempoivat niin paljon, että joutui oikeasti tekemään työtä että ne sai pidettyä käsissä. Alueelta poistuessa, jouduin tekemään solmut molempiin naruihin talutusetäisyydelle, sekä narun päähän hätävaraksi että saisin hevoset vietyä turvallisesti kotiin. Solmut helpottivat onneksi pitämistä, ja päästiin suuremmitta vahingoitta tallille. Tällä hetkellä oon kuitenkin hyvin tietoinen molemmista käsistä. Jossain vaiheessa hevoset päättivät leikkiä mulla "kahtiahalkaisuleikkiä" ja sinkosivat täysin eri suuntiin niin, että roikun haarahyppyasennossa komentaen kumpaakin, ja rukoilen jumalaa etteivät ne vedä enää.. Kiitin solmuja koko sydämestäni. Toisaalta, kun tietää mitä voi odottaa, ei tarvitse stressata niin paljon - loppumatka sujui paremmin nuhteessa, vaikka kumpikin olisi halunnut mennä huomattavasti kovempaa. Positiivistä oli, että hevoset ravasivat hienosti koottuina, varmasti takaosaa käyttäen. :)) (ja ei hevosihmisille; se takaosan käyttö on hyvä ja pyrittävä juttu)

Niin, ja positiivinen asia nro 2: Kyllä nää osaa oikeesti käyttäytyäkkin, ja 99% on ihan mielettömän ihania. Minkä sille voi jos vain on niin innostuspäissään? =)

Boxien siivous on vähän kuin marjojen poimintaa, paitsi että marjat ovat ruskeita, ne kasvavat kasoissa, ja haisevat. Hevoset asuvat jaardeissa, mikä on pieni hiekkatarha (ei hevosihmiset; tarha ei ole niin kuin lastentarha, vaikka ne polleet vähän mukuloita onkin, ja paikka on aidattu. Tarha on todella pieni aidattu alue, usein hiekkapohjainen. Niin kuin laidun, mutta paljon pienempi.). Jaardit on suht helppo siivota, paskat kerätään 4x marjapuimurin kokoiseen metalliseen värkkiin, mikä jättää kaiken tarpeellisen sisälle, ja päästää hiekat valumaan ulos. Siivoamiseen ei mene kauaa aikaa, ainakaan kun rutiinit saa jollain tavalla järkeviksi. :)

Heppaset syövät vain kaksi kertaa päivässä, ja kummallakin kerralla reilut 15 litraa tavaraa. Kaikki ei ole pelkkää kauraa, mixiä tms, vaan mukaan mahtuu erilaista haketta, sekoitetta yms. En tosin tiedä muiden tallien rutiineista, ja todennäköisesti käytännöt vaihtelevat paljon. Heinää saadaan vähän, ainakin jos vetaa suomen ihanaisiin möhömahoihin. :)

Katsotaan miten arki lähtee sujumaan, joku iltapäivä kelasin lähteä vakoilemaan nuorukaisten pyöröaitaustyöskentelyä, ja mennä muutenkin katselemaan nuorten hevosten totuttamista laukkahevosten tavoille. Työaikojen positiivinen puoli on se, että aamut on loppuneet seittemän aikaan, joten saa hyvät yöunet, kun vaan nukkuu ne kahdessa osassa. Vaikka työpäiviä on 6, on iltapäiviä vain 4 viikossa, ja nekin kestävät 2 tuntia laakiinsa.

Villen työt alkavat huomenna (hahaa!) vaikka sillä pitikin olla kolmen viikon loma. Enää ei tarvitse yksin herätä siinä vaiheessa kun muut palailevat viihteeltä. :)

Niin, ja kuvia laitan heti kun vain kerkeän, ja saan niitä otettua.