Laukkahevosten ratsastusta - Osa 1

Kummanki duunit on alkanu sujumaan hyvin. Ville on päässy heti hommaan kiinni - kun meijän talli tuo aamulla laukkaradalle 7-9 hevosta, jotka pitää vaihtaa lennossa, on Villen tallilla muutama polle samaan aikaan. Meillä hevoset on pääosin nuoria, 2-4 vuotiaita kun taas Villen mestassa vähän kokeneempia. Meijän hepoilla tuntuu jostain syystä olevan vähän liikaakin tulta perseen alla, kun taas tällä vastapuolen tallilla hevoset seisoskelevat haukotellen naruissa. Kun talutan kahta steppaavaa pollea Villen ohi aamulla, ainut mitä kerkeen nähdä on se, kun sen pomo tuo porukalle aamukahvit. Miten niin eri tahti? :)

Duunia riittää oikeastaan niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä. Palkkaa saa hyvin, meillä pyörii tuntipalkat 17-20 dollarissa, riippuen vähän paikasta. Joka tunnista myös maksetaan. Ollaan parina päivänä tehty myös vähän ekstraa - meidän tallin hevoset muutti kokonaan vasta valmistuneeseen uuteen talliin (mikä on IHANA), ja saatiin yhden päivän duuneilla tehtyä melkeen sama minkä saa hitaalla duunilla yhdessä viikossa (tai ei nyt ihan.. melkeen).

Duunit nyt ei ittessään ole monipuolisia, mutta koska hevoset on välillä vähän jänniä, kaikki päivät on erilaisia. Vaaratilanteita, tippumisia, ryöstäytymisiä yms. sattuu jatkuvasti. Mä tosin luulen, et meijän tallin hevoset on pitäny mua vähän pilkkanaan, parin ekan päivän jälkeen kaikki on käyttäytyny melkeen mallikelpoisesti, eikä kukaan niistä ole yrittäny repiä mua kahtia. Ville on ihan kuiskaaja näitten ponien kanssa, se käy uittamassa hevosia, ja saa rajummanki parivuotiaan tapauksen kulkemaan nätisti narun päässä.

Tilat on täällä hienot. Hevosille on kunnon radat, harkkaradat, pyöröaitaukset, uima-altaat jne. Käydään aika usein uittamassa hevosia; Ne talutetaan pestään, vaihdetaan naru rautaputkeen ja talutetaan altaaseen (missä on ehkä maailman eniten kroolia). Sitte sen kepukan kanssa laitetaan hevonen uimaan siellä missä halutaan. Nää tykkää tästä ihan sairaasti - kaikki kasvaa varmaan kymmenen senttiä korkeammaksi aina kun ne pääsee vedestä, ja on just sen näkösiä et haluis sanoa "NÄITSÄ!! HEI NÄITSÄ MITÄ MÄ JUST TEIN!!!" .. ja sit mennään taas innostuspäissään tallille.. :)

--

Kävin tänään ensimmäisen kerran ratsastamassa laukkahepalla. Kun lähdettiin matkaan, kaveri sanoi "Tätä ei ikinä uskota, mutta saat nyt unohtaa ihan KAIKEN mitä oot koskaan oppinu ratsastuksesta" - right.. mut lähinnä näin se sit kuitenki meni. Oon kiitollinen, et mulla oli ehkä joku maailman kiltein nuorukainen alla, joka kuunteli ja toimi jotenkin ratsun tavoin, ts. siinä oli jarru.

Ensimmäinen shokki oli satula - tai ei se nyt shokki ollu, heitelläänhän me näitä joka päivä hevosten selkään, mut se oli juurikin niin pieni ja tueton miltä se näyttää. Olin ajatellu et pakkohan siinä on olla joku jippo, miten jengi pysyy siellä niin hyvin seisomassa - ei ole. Keran tulin alaskin selästä, koska jarru toimi vähän liian hyvin, ja hevonen pysähty kuin seinään. Yhtäkkiä tajusin vaan seisovani maassa pollen vieressä.

Istu alas ja ratsasta istunnalla vs. nouse ylös ja älä tee mitään. No, koska nää hevoset millä käytiin kokeilemassa oli parivuotiaita (täällä siis ratsastus aloitetaan hevosilla HYVIN aikaisin, paljon aikasemmin kun suomessa), ne ei tiedä oikeen mitään muuta kun kaasun ja jarrun - ja nekin vain hetkittäin. Ratsastus ittessään ei kestä kauaa, ja satulassa ei istuta oikeastaan ollenkaan, vähän mennään keventäen ja kevyessä istunnassa, ja hypätään alas.

Kevyt istunta vs. kevyt istunta. Kevyt istunta (eli se hetki kun takapuoli on irti satulasta, ja paino jaloilla) on helppo juttu, tai niin sitä ainakin luulis. Täällä kevyt istunta on kuitenkin ihan toisesta maailmasta. Taas mitään mitä on oppinu ei voi käyttää hyödyksi. Jalat pitää olla melkein suorana, ja eniten tässä rasittuu alaselkä. Kaikki "istu lähellä hevosta" tai perinteiset tasapainot voi unohtaa, jalat suoraksi, ja nojaa hevoseen.

Hartiat taakse ja kyynerpäät koukkuun vs. kädet suoraksi lukittuna. Aivan, tämäkin menee eri tavalla. Ideaalitilanne on se, että jalat on jotenkin ihmeellisesti juuri niin miten ne ei ole missään kotona, ja hevosen kaulaan nojataan jatkuvasti. On meinaan aika jännää painaa laukkaa, kun tietää että jos tää tässä päättää pysähtyä, on satavarmasti sekunnin murto-osassa maassa. Kädet on kiinni jatkuvasti hevosen harjassa niin, että ne koskee toisiaan, ja kummatkin ohjat (eli ne piuhat mitkä menee hevosen suussa olevista kuolaimista käsiin) menee kummankin käden läpi. Jarru toimii niin, että suorana olevia käsiä liikutetaan hevosen kaulaa pitkin, lähemmäs sua jos haluut mennä hiljempaa ja taas kauemmas jos haluu antaa hevoselle tilaa.

Oon ollu yhden kerran vasta selässä, ja pakko myöntää vaikka se on ihan uskomattoman erilaista, ihan ku olis uuden harrastuksen aloittanu, on se myös ihan uskomattoman kivaa. Muutama ahaa-fiilis kerkes tulla ratsastuksen aikana, mutta loppuosassa rupesi olemaan jo niin poikki että vaikka kuinka mietti, teki kaikkea sitä, mitä suomessa tehtäisiin samaisessa tilanteessa, eli juuri asioita mitä ei olisi pitänyt tehdä. :) Kaikki meni kuitenkin kivasti, heppa oli loistava, ope oli huippu ja kuski ihan poikki. Nyt vaan joku 1000 uutta ratsastusta alle, niin osaa ehkä kertoa jotain todenmukaisesti, ja tietää vähän enemmän mitä siellä selässä pitäisi tehdä.

Niin, ja kuvia laitan heti kun on edes niin pieni hetki että niitä kerkee ottamaan.. :))