Laukkaa ja koiruuksia

Kolmas viikko duunia takana, ja arki on todellakin alkanu. Duunia on 6 päivää viikossa, ja paljon. Kun rupesin opettelemaan laukkahevosilla ratsastamista, olin eka aamulla töissä 3.30 - 9.00, jonka jälkeen sain tunnin tauon, ja lähdin ratsastamaan maalaistallille (eli Ascotin ulkopuolelle), harjottelin yks tai kaksi hevosta, palasin takasin ascottiin n.13.30, ja menin duuniin klo 14 ja palasin takasin kotiin klo 17, söin ja menin nukkumaan.

Duunit vaihtelee taas aika paljon, tässä ajassa on oppinut jo perusrutiinit aika hyvin, mutta koska meidän talli on täynnä nuoria hevosia, vaihtelee päivät hyvinkin paljon. Hiljaisimpina päivinä, kun nuoret hevoset ( 1 vuotiaat, elokuussa 2v.) ovat vasta tulleet, ja eivät ole vielä valmiina radalle on meillä radalla n.7 hevosta. Ennen kuin hevoset vaihtuvat, eli vanhojen breikattavien ollessa loppusuoralla, viedään radalle aamussa n.20 hevosta. 20 hevosen aamuina on ihan eri tavalla rankkaa, kuin 7 hevosen aamuina. Vanhemmat hevoset (yli 3v) osaavat jo kulkea trailerissa, eivätkä stressaa sidontapaikoissa. Nuoret hevoset tarvitsevat yleensä rauhoittavan piikin olleessaan ensimmäistä kertaa radalla ratsastettavana, ekojen trailerikyytien jälkeen.



Koska alle 2 vuotiaita hevosia talutetaan harvoin 2 yhdessä, joutuu puolen kilometrin matkan kulkemaan 3 hevosen trailerilla (koska jokaisen hevosen yksin taluttaminen veisi ihan tuhottomasti aikaa..). Traileria ei voi edes aina lastata täyteen, koska osa stressaa ensimmäisiä kuljetuksia niin paljon, että rikkoo itsensä jos ei saa tarpeeksi tilaa. Ottaen huomioon suuren hevosmäärän, hevosten nuoren iän ja täykkärimäisen luonteen on ihme, ettei onnettomuuksia satu enemmän.


(Meidän uusi talli)

Ilmoitin alussa hyvinkin suorasanaisesti innostukseni ratsastuksen suhteen, ja nyt pomo on ollu sen verta reilu, että otti yhden ylimääräsen hevosen meijän tallille, jolla saan (tai joudun :)) ratsastamaan joka päivä takaradalla. Isolla radalla ratsastamiseen vaaditaan erillinen lisenssi, terveystestit yms. ja tietäen miten aikaansaava oon näiden asioiden suhteen, voi tässä mennä vielä hetki. Hevonen on tosi ihana, kolme vuotias aika kiltti suhteellisen iso täykkäri. Sillä on alla 4 starttia, joten se tietää kanssa vähän mitä tekee. Sillä on hetkittäin vähän lyhyt pinna, eikä se jaksais millään ravailla, vaan haluis lähinnä laukata. Jos laukatessa mennään sen mielestä liian hiljaa, se alkaa painaa pään ryntäisiin, ja alkaa tekemään pieniä loikkia eteenpäin - ainakin hyvä heppa tasapainon suhteen. :) Toinen positiivinen puoli ratsastuksessa on se, että saan luistaa tylsimmistä hommista kuten lakaisusta, ämpäreiden pesusta yms, ja kun tuun takaisin radalta, kaikki kuivat hommat on jo tehty, ja jäljellä on hevosten hoitaminen.



Hevosen selässä seisominenki rupee tuntumaan jo vähän luonnolliselta. On jännä, että vaikka ekoina kertoina ymmärsi periaatteessa kaiken mitä kerrottiin, ei sitä saanu iskostettua omaan kroppaansa. Pää näki ja tajusi, mutta toteuttaminen ontu aika reilusti. Muutaman kerran jälkeen rupesi saamaan pätkiä oikeassa asennossa, ja kun tajusi asennon, oli se huomattavasti helpompi hakea. Nyt asento rupee olemaan jo aika luonnollinen, mutta en tiedä mitä tapahtuu kun jossain vaiheessa rupeaa saamaan alleen oikeasti vaikeita hevosia. Laukkasatulat ei maksa paljon, meinaan ostaa sellasen mukaan kun tullaan jouluna käväsemään suomessa, niin pääsette vähän testailemaan ;).
--

Hevosten lisäksi meijän matkaan on liittynyt kolmas karvanen kaveri. Yhtäkkiä huomattiin, että meillä on mukana pikkunen Roby (=Rontti) riiviö, 10 viikkoinen cockerspanieli. Tultiin siihen tulokseen, että pennun kannalta työajat on nyt huomattavasti paremmat kun Suomessa. Täällä meillä on nyt duunia muutama tunti putkeen, muutama vapaata, muutama duunia, muutama vapaata jne...tosin kokonaisduunin määrä on koiran myötä noussut 24h/pvä.

Pentu on yllättävän fiksu, ja ensimmäisten päivin arastelujen ja itkujen jälkeen se on ruvennut jo rohkaistumaan. Nyt se saattaa uskaltaa lähteä 10m päähän meistä tekemään retkiä, mitkä ei olisi tulleet kuuloonkaan ekoina päivinä. Vahinkojakaan ei ole sattunut enää sisälle niin usein, ja Rontti yrittää kertoa hyvissä ajoin jos olis pakko päästä ulos. Vaihdettiin kämppää parempaan paikkaan, joten nopeasti ulos poistumisten toteuttaminen on helpompaa.

Katotaan miten pikkuherra alkaa sopeutumaan, eiköhän siitääkin saada hyvä maailmanmatkaaja.. :)