The secret lagoon - nice!

Parin päivän rannalla hengailun ja snorklaamisen jälkeen ruvettiin kaipaamaan jotain enemmän action-pitoista tekemistä, ja päätettiin lähteä tutkimaan paikallista luontoa.

Railay-Beachilla löyty kartan mukaan sekä näköalapaikka, luolia ja laguuni, plus sen ranta on ihan mieletön, joten päätettiin lähteä valloittamaan se.

Käveltiin aikamme, kunnes saavuttiin paikkaan josta lähti “polku” sekä näköalamestaan että laguunille. Polku tarkoittaa tässä yhteydessä kivistä ja savista, hieman liukasta ylämäkeä joka kulkee hetkittäin pystysuoraan. Päästiin ekan taipaleen yläpäähän, josta polku haarautuu joko näköalapaikalle tai laguuniin.

Joku suomalainen jannu sattu tulemaan vastaan risteyksessä, ja kysyttiin että millanen reitti on sinne laguunille. Tyyppi sano et hullu, ei uskaltanu mennä lähellekään loppuun asti. Koska reitti oli niin savinen, kelattiin Tiian kanssa et me mennään sinne näköalapaikalle kattelemaan, ja annetaan poikien mennä laguunille.

Meijän piti nähdä näköalapaikalla, mut koska poikia ei kuulunu, päätettiin lähtee seuraamaan niitä laguunille. Reitti oli ihan kreisi :D.

Eka mäki on vielä ihan jees, vaikka kaikki kivet on suht liukkaita, juuria josta saa kiinni, ja sekä jalan että kädensijoja on paljon. Joihinkin kohtiin mitkä ovat jyrkimpiä, on myös kiinnitetty solmuisia köysiä. Kiitos solmuille, koko paikka on täynnä punaista savea ja ilman solmuja ei olisi mitään mahdollisuutta saada köydestä apua liukkauden takia.

Ensimmäisen mäen jälkeen alkoi maasto, josta Vappu olisi aivan satavarmasti ollu maailman eniten fiiliksissä. Jotta laguunille pääsee, pitää laskeutua (ja takaisin tullessa nousta) kolme pystysuoraa, hetkittäin miinusmerkkistä kalliota, jotka olivat korkeudeltaan 4-8m.

Päästiin kaks ekaa kalliota Tiian kanssa melkeen leikiten, joskin aikaa kului varmaan tunti. Virheet eivät olisi oikeastaan kannattaneet, koska putoamisalusta olisi ollut pelkkää terävää kiveä. Kallio on onneksi täällä erilaista kuin Suomessa - kaikkialla on koloja, hyviä otteita (vähän kuin kahvoja), ja jos ei jostain kohdasta pääse niin aina löytää korvaavan paikan.



Kolmas pudotus oli jo vähän vaikeampi (ennen ku tajuttiin mistä pitää mennä). Ensimmäinen silmien eteen tuleva laskeutumispaikka on pelkkää miinusseinää, ei otteita, liukas köysi. Pohdittiin varmaan vartti kalliolla miten päästään alas - tai kannattaako ylipäänsä mennä alas. Sinänsä ärsyttävä tilanne, laguuni näky jo puitten lomasta, mut ei mitään hajua miten sinne olis päässy.

Kun oltiin vartti siinä seisottu, tuli laguunilta joku paikallinen pikkupoika, joka kiipes kallion ylös varmaan kymmenessä sekunnissa. Perkele, siellä reunassa oli joku pikku luola jonka läpi meni reitti, joka oli huomattavasti helpompi kuin meijän eka miettimä itsetuhoreitti. Luolan kautta päästiin suht kätevästi alas nauttimaan laguunista.



Siellä hengaamisen jälkeen piti vielä kiivetä takas ylös, ja laskeutua loppumatka alas. Reidet oli jo täysin hapoilla, mutta onneks ylös mennessä näki otteet ja paikat jonne sai jalat, niin matka meni nopeemmin. Kaikenkaikkiaan matkaa oli ehkä 100-150m, aikaa meni 4h. Kaikki vaatteet jotka olivat päällä piti pistää pesuun saven takia, iho oli niin hikinen että näytti ihan suihkusta tulleelta, ja vaelluskenkinä olevat läpsykkäät (fiksu valinta btw!!) niin mudassa ettei niitä pystynyt edes pitämään jalassa.

Ihana päivä!

(koska täällä ei oikeen ole langattomia verkkoja, lisään kuvat blogiin heti kun päästään omalla koneella nettiin.)