..skootterit on ihan jotain muuta. Koska takseilla ja tuktukeilla liikkuminen on kallista, jos haluaa mennä pidempiä matkoja, tai kulkea paikkoihin mihin ei kulje julkista liikennettä, vuokrattiin vaihteeksi pyörä. Tiet Krabilla on hyviä, ja vuokraaminen halpaa. Ison (siis isomman ku skootterin, ei mitään niin iso kuutioista) pyörän saa päiväksi 5€:lla, ja bensat päälle.
Koska mä en tykkää (tai en nauti) ajamisesta paikallisessa liikenteessä, ja Ville vaatii että saa ajaa, niin sopuun ei ole kauhean vaikeaa päästä. Äiti ja Iskä, te niin nauttisitte täällä olosta, koko Krabin alue on täynnä hyviä mutkasia teitä, jossa saa päästellä menemään. Liikenne on fiksumpaa kun saarilla, autoilijat kunnioittaa pyöriä ja liikennesääntöjä jokseenkin noudatetaan. Autoja on myös huomattavasti vähemmän. Tiet ei ole myöskään mitään Taon tai Panganin vuoristorataa, vaan kulkee jokseenkin normaalisti.
Otettiin pyöräks 250 kuutioinen Honda Phantom, koska vaikka täällä skootterit ei o rajoitettuja, ja niillä saa ajaa kaks päällä, ei kyyti tunnu kauheen turvalliselta. Näin pienenä länsimaalaisena painetaan ehkä vähän enemmän kun paikalliset, mikä tekee sen että jouset hakkaa pohjaan jokaisessa töyssyssä (+ kumit puhkee, tällä hetkellä saldo 2), ja jos meitsi kyydissä kattoo vahingossa sivulle, heijaa koko pyörä sivulle. Skootterilla ei myöskään tahdo pysyä liikenteen tahdissa koska ne ei jaksa kiihtyä, mikä tekee sen että autot viistää jatkuvasti ohi, ja tekee “läheltä piti” ohituksia.
Hondalla oli kiva ajella, ja olla kyydissä. Päätettiin lähtee kattomaan millanen meno on Krabin keskustassa. Koska kartta oli suhteellisen suuressa mittakaavassa, päädyttiin vahingossa pieneen rantakuppilaan. Paikka oli aika kämäsen näkönen, rakennettu hökkeliin, koostui paikallisista ja osaksi rikkinäisistä muovituoleista + yhdestä tädistä. Tilattiin välipalaksi iso lautasellinen simpukoita 2€:lla - ihan jäätävän makusia! Simpukat oli keitetty jossain suolaisessa chili-sipuli-liemessä, ja imeny sen kaiken. Ihan tajuttoman hyviä!
Syömisen jälkeen katottiin kartasta yks luola, minne päätettin ajaa. Matkalla luolalle käännyttiin kuitenkin liian aikasin, mut koska huomattiin se vasta parin kilsan jälkeen, ja samalla tiellä oli kyltit kansallispuistoon, päätettiin pitää sen hetkinen kurssi.
Kansallispuisto oli lähinnä viidakkoa. Luonto on jotain ihan käsittämätöntä, en ole eläessäni nähnyt niin isoja puita, kuullut metsässä niin kovaa elukoiden aiheuttamaa meteliä tai hengittänyt niin kosteata ja raikasta ilmaa. Koska tääkin reissu tuli vähän vahingossa, ei voitu patikoida kyseistä reittiä kauhean pitkälle. Kummallakin oli jalassa pelkät flip-flopit, ja viidakko oli niin täynnä ötököitä, liskoja ja käärmeitä, että polulla kävely olisi ollut vähän turhan hasardia.
Alueelta löytyi kuitenkin toinen trekking-polku, joka meni puron viertä, ja jonka maasto oli kallioista ja suhta tasaista, eli kengille sopivaa. Ja minne, polku johti - isoimmalle vesiputoukselle jonka oon koskaan nähny. (Nyt kaikki jotka on käyny jossain Niagaralla tms. isommilla putouksilla voi iloita et on nähny isomman, mut ne ketkä ei o käynyt niin voi tulla tänne. :o)) Paikka oli jännä, see koostui kolmesta putouksesta, kokonaiskorkeudeltaan About 100m. Jokaisen putouksen alapäässä oli pieni allas jossa pääs uimaan.
Koska nyt ei ole sadekausi, putoukset ei sylje vettä täydellä voimalla. Kulumisjälki näkyy kuitenkin n.4 kertaa leveämpänä, joten oletettavasti sadekaudella virta on huomattavasti voimakkaampi. Puotoukset ovat myös jännästi metsän peitossa. Aluksi näkyi vain pieni puro, yksi putous, ja kun pääsi puiden, avautui koko seinämä komeudessaan.
Koska paikka on kansallispuisto, oli putouksille tehty huomattavasti selkeämpi polku kuin laguunille jonne kiivettiin edellisenä päivänä. Jyrkemmissä kohdissa oli jopa “portaat” (jos nyt metrin korkuisia askelmia voi portaiksi kutsua. Sadan metrin kiipeämisessä tuli silti kuuma, mutta oli kaiken vaivan arvoista.
Ylimmän, eli isoimman putouksen alapäähän oli muodostunut pieni lampi, josta virtasi taas puro seuraavaan putoukseen. Lammessa pystyi uimaan, vesi oli kirkasta ja ihanan viileää. Vedettiin kamat pois, ja mentiin uimaan. Ihan uskomattoman siistiä! Kun kiivettiin pois, huomattiin että meillä oli mennyt kiipeämiseen vähän enemmän aikaa, ja puisto oli mennyt jo kiinni. Onneksi Aasiassa aikataulut on “aikatauluja”, ja portteja ei suljeta - ainut mistä huomasi että puisto on kiinni kun saavuttiin sisäänkäynnille oli että henkilökunta ei ollut röökillä mökkien vieressä vaan pelasi petankia 10m kauempana.
Kiipeämisen takia kaikki paikat on niin jumissa, että seuraavana päivänä oli pakko pitää lepopäivä. Lepopäivän saldona oli lentoliput Kuala Lumpuriin Malesiaan, jonne siirrytään Krabilta 19.1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti