Laos

Laos on olllu aika mielenkiintoinen maa. Kaikki on kehunu tata paikkaa, miten ihanan rento tää on, miten mukavia kaikki ihmiset on ja miten kaukana tää on muiden aasian maiden huijaus-mentaliteetista. Yeah right.. ehkä pari vuotta sitten.

Kun paastiin rajalle kaveltiin passintarkastukseen, ja bussi jatkoi yksin matkaansa raja-alueen toiselle puolelle, jossa meidän oli määrä taas hypätä kyytiin. Koska bussi oli myöhässä, ja olimme virka-ajan ulkopuolella, joutuivat kaikki matkustajat maksamaan 2 dollaria ylimääräistä "rajanylitysmaksua" rajan kummallakin puolella. Mihin tästä sitten valittaisi, tai vaatisi rahoja takaisin? Kukaan bussin henkilökunnasta ei ollut paikalla, ja liput oli ostettu matkainfon kautta. Okei, periaatteessa 4 dollaria on pieni summa, mutta jos ottaa huomioon, että bussissa on about 60 matkustajaa, on summa pimeänä rahana rajaviranomaisille aika hyvä, varsinkin jos keskimääräinen kuukausipalkka on 80e/kk. Kaikkialla vakuuteltiin myös ennen lippujen ostoa että hinta tosiaankin sisältää KAIKEN aina perille asti.

Kun oltiin ohitettu raja, noustiin takasin bussiin, ajettiin n.10 minuuttia eteenpäin, ja astuttiin ulos keskelle ei mitään. Pysähdyspaikalla odotti muutama minibussi, joiden oli tarkotus viedä meidät eteenpäin. Bussit oli aika heikossa kunnossa, ja sisällä oli melkein mahdottomuus istua. Jostain syystä sisäkatto oli vähän irti, ja roikkui kaikkien päissä niin, että jos istui normaalisti, pää hakkasi kattoon jatkuvasti. Onneksi matka joelle ei ollut pitkä, ja päästiin ulos siitä romusta.

Joen rannalla oltiin taas mustassa yössä. Joelta piti olla ilmainen venekuljetus Don Detin saarelle (joka on yksi Laosin 4000-islands-alueella sijaitsevista saarista). Ylläri sinänsä, kuljetus ei kuulunutkaan, vaikka lippu oli perille asti. Minkäs teet? Jäät yksin joen rannalle keskelle jotain, vai maksat taas kiltisti 2 dollaria? Raivostuttavaa, jengi saa palkan siitä että turistit viskataan veneellä saarelle + ottaa vielä omaa pimeetä hintaa ekstrana. Osa jenkki-turisteista rupes käymään jo aika kuumana, mutta 15min väittelynkään jälkeen venekuskit eivät suostuneet liikkumaan ilman rahaa.

Venematka oli ihan jees, istuttiin pitkässä kapeessa veneessä, johon mahtuu n.7 henkilöä "jonoon". Koska oli pimeää, ei meillä ollut mitään hajua missä mennään. Kipparit suunnistivat pelkillä taskulampuilla, jotka valaisivat tuskin lainkaan. Ilmeisesti muutaman kerran on vedelty reittiä aikaisemminkin, sillä matka oli täynnä kareja, pikkusaaria yms. eikä mihinkään osuttu.

Saari on suhteellisen pieni ja aivan täynnä majataloja. En nyt vielä lähtisi vertaamaan paikkaa Phukettiin tai Kambodzan Serendipity-beachiin, mutta lähellä perässä tullaan. Hinnat on kohdillaan, ja edullista (Laosin hintatasoon nähden) majataloa on vaikea löytää. Saarella duunia tekevät henkilöt ovat aivan yhtä rahan perään kuin naapurimaiden asukkaat, sekä yhtä elämäänsä kyllästyneen näköisiä. Tietenkin, missä tahansa kysynnän ja tarjonnan laki muokkaa hintoja, mutta sen pitäisi vaikuttaa myös tehokkuuteen, sekä toimintatapoihin. Se, jos 10 hengen veneeseen väkipakolla ängetään 30 henkeä, ja kaikkien pyydetään olemaan liikkumatta ettei vene kaadu, ei tuo oikeutta hintojen nostamiseen.

Oltiin kumpiki vatsataudissa (kuten aina kun maa vaihtuu...) melkein koko saarella olo aika, joten ei keretty tekemään mitään ihmeellistä. Yhtenä päivänä vuokrattiin polkupyörät, ja ajettiin saaren läpi ja sillan yli toisen saaren kärkeen, missä pitäisi olla makean veden delfiinejä. Ei nähty mitään, johtuen ehkä siitä, että olimme paikalla pahimman kuumuuden aikaan. Saarella oli kuitenkin ihan kiva pyöräillä, ranskalaiset on joskus aloittanee rautatien rakentamisen saarille, jonka johdosta keskellä saarta menee kivinen ok-kuntoinen polku. Pyörät nyt ei ole mitään hurraamisen arvoisia, lasten pyörän kokosia, parhaat päivät nähneitä mielenkiintoisen värisiä kapistuksia. Hyvällä tuurilla jarrut toimivat, ja sekä penkki että ohjaustanko pysyvät paikalla koko retken ajan. Onneksi pyörien vuokra on niin pieni, että pelkästään kokeilemisen ilosta on kiva pyöräillä.

Viihdyttiin paikassa muutama yö, ja kun olo oli parempi, jatkettiin yöbussilla kohti Vientianea, Laosin pääkaupunkia. Yöbussimatka oli yllättävän kivuton, vaikka itse kulkuvälineessä sainkin unta noin tunnin verran. Oltiin unohdettu kummankin ipodit bussin ruumaan, ja heti kun bussi lähti liikenteelle, valot sammutettiin ja ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää nukkua. Saatiin fikkarit hommattua vasta (vihdoin!) vientianesta. Tälleen jälkiviisana ajateltuna ne olis tietty vonu ostaa Kambodzasta, jossa iltasin oli sähköä sen 4h, ja illalla vessakäyntien yms. valo koostu lähinnä Villen kännykän näytön valosta..

Sleeping-bussi on bussi, jossa ei ole penkkejä, vaan pitkät pätkät kerrossänkyjä perätysten. Sänky on aivan liian lyhyt (ylläri), ja kapea kahdelle ihmiselle. Toisaalta, jos vertaa tilannetta normaaliin bussimatkustamiseen, tuntui kuin olisi vedellyt viiden tähden ajoneuvossa. Oltiin aamulla perillä aikaisin, ja käytettiin muutama päivä lähinnä syömiseen. Vientiane on ihana kaupunki, pieni, kompakti, kaunis, ja täynnä hyvää ruokaa! Ihan hyvä tauko, kun tiesi että kohta saa taaaaas matkustaa bussissa..