Vientianesta jatkettiin ylöspäin kohti pohjoista, Vang Viengiin. Vang Vieng on länkkäreille tehty pieni kaupunki muutama sata kilsaa Vientianesta pohjoseen. Kyl siel asuu vähän paikallisia, mutta kaikki on jollain tavalla tekemisissä turistien kanssa. Kaupungissa ei ole oikeestaan muuta tekemistä, kuin juhliminen. Kaupunki on kuuluisa tuubaamisesta, eli periaatteessa joen laskemisesta traktorin sisärenkaalla yhdistettynä baarikierrokseen. Periaatteessa tuubi nyt on ihan turha, kaikki actioni on muutamassa ekassa mestassa, jonka jälkeen loppumatka on pelkkää lillumista.
Joen varrelle on pystytetty erilaisia keinuja, joilla voi keinua 10m korkeuteen, ja hypätä siitä jokeen. Jengi heittelee baareista naruja, joilla voi aina lillua uuteen paikkaan, ja ottaa eka muutaman ilmasen drinkin ja ostaa eurolla drinkin. Kaikkialla on myös hirvee määrä kännisiä ausseja, brittejä (hurraa!!) ja muita länkkäreitä. Koko homma on ihan hullua, sairaan kivaa, mut raskasta. Oltiin varattu hyvin aikaa lillumiseen, mut koska ekat paikat (missä oli kaikki ihmiset) piti niin hyvin otteessaan, ei keretty menemään koko reittiä loppuun vaan otettiin tuktuk puolimatkasta, jotta saatiin tuubien depot takasin.
Vang Viengin ruokakulttuuri oli hyvinkin mielenkiintosta. Suurin osa ravintoloista omistaa telkkarin, jossa pyörii non stoppina joko Frendit, Simpsonit tai Family Guy. Ruoat on aika tekemällä tehtyjä, ja omalla kohdalla yksikään ei tilaus ei mennyt oikein. Olin fiilistelly jo pitkään, että olis ihana saada kanapihvi, perunamuusia ja jotain hyvää kastiketta. Etittiin paikka missä löyty muusia, ja tehtiin tilaus. Menee hetki, ja eteen ilmestyy annos ranskalaisten kanssa. Yleensä noista ei jaksa välittää, koska tilaus nyt on yleensä joka toisella kerralla jotenkin puutteellinen. Nyt kuitenkin muussi oli pointtina, joten sanoin ystävällisesti, että enkö tilannutkin muusin? (100 varma, tilausvaiheessa varmistin kolmeen kertaan että tarjolla on sitä..) Tarjoilija menee hämilleen, ottaa annoksen ja sanoo käyvänsä vaihtamassa perunat oikeisiin. Menee taas hetki, keittiöstä kuuluu surinaa, ja eteen ilmestyy takaisin samat ranskalaiset tehosekoittimessa muussattuina. Olis edes yrittäny kunnolla, nyt koko perunasetti oli löllöä rasvamössöä, jossa näkyi ranskalais-sattumia ympäriinsä.
Kyseisessä paikassa nyt tarjonta ei muutenkaan vakuuttanut, mehut koostuivat lähinnä sokeriliemestä, joka oli värjätty sen hedelmän väriseksi, mitä mehua tilasi. Mikä tahansa, missä luki "tomaatti-jotain" tarkoitti ketsupista tehtyä mössöä. Ei paha, mutta parempaakin ruokaa on syöty. Paikallisiin ruokiin on tullut myös yliannostus, eikä yksikään nuudeli- tai riisimättö enää kiinosta. Olis edes oma keittiö niin vois tehdä jotain perusruokaa edes yhtenä päivänä..
Vang Viengin jälkeen kaivattiin jotain rauhallisempaa, ja lähettiin vuoristoretkelle Luang Prabangiin. Kaupunki on kaunis, edelliseen paikkaan verrattuna suorastaan seesteinen. Kaikkialla on kuitenkin todella kallista, ja kaikesta osataan rahastaa.
Tultiin Don Detiltä Vientianeen, jossa viihdyttiin kolm
Ylipäänsä Laos on ollu iso pettymys. Ei o mitään väliä minne kaupunkiin menee, ja vaikka aina yrittää "nollata" mielen ts. alottaa uuden kaupungin puhtaalta pöydältä ilman ennakkoluuloja, joutuu jatkuvasti pettymään. Okei, turistit on kaikkialla Aasiassa käveleviä rahapusseja, jotka vain odottaa tyhjentämistä, mutta Laos on ilmeisesti vasta vastikään päässy rahan makuun, minkä takia keinot on täällä tuplasti röyhkeempiä. Ihmisillä ei ole mitään häpyä hinnan suhteen, jengi käyttäytyy röyhkeesti ja paskamaisesti, sekä yrittää kusettaa kaikessa. Oon enemmän kuin kiitollinen että Laos ei ollu eka maa, jossa matkustettiin, muuten meillä ei todennäkösesti olis enää yhtään rahaa..
Luang Prabangissa viihdyttiin muutama päivä, jonka jälkeen jatkettiin kohti Thaimaan rajaa, Huoy Xaihin. Matka Luang Prabangista rajalle on linnuntietä n.200km, mutta bussilla makta kesti 14h. Ajasta voi vetää jotain johtopäätöksiä tien kunnon suhteen. Koko matka ajettiin n.20-30km/h, kiemuraista ja pomppuista tietä pitkin. Välillä tielle oli valunut niin paljon hiekkaa tai kiviä, että kuskin ja apukiskin piti poistua bussista tyhjentämään tietä, jotta matkaa voitiin jatkaa.
Tässäkin bussissa oli yllärinä taas liian pienet penkit. Mun jalat ei mahtuneet olemaan ollenkaan suorana kun selkänoja laskettiin, ja jouduin pitämään niitä koko matkan Villen sylissä. Villen edessä ei onneksi istunut kukaan, joten se pysty istumaan about normaalisti. Plussana matkassa oli tieto siitä, että matka tulisi olemaan PIIIITKÄÄÄÄN aikaan viimeinen näin pitkä bussimatka. Seuraavat pidemmät matkustamiset painottuisivat junaan ja lentoihin.
Suunnattiin Länsi-Laosiin, koska haluttiin tehdä kolmen päivän viidakko-trekki, Gibbon Experience. Retki koostuu viidakossa kävelemisestä, puumajoissa nukkumisesta sekä laaksojen yli liukumisesta vaijereja pitkin. Kaupungista on myös hyvät yhteydet eteenpäin Thaimaaseen ja Bangkokkiin, josta on lennot Indonesiaan Balille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti