Pikku-intialaista kebabia ja 4WD

On tää hurjaa, hevoset osaa tehdä keinuja. Yhtenä aamuna todistin, miten pieni intialainen leijui ilmassa, kun hevoset vähän leikkivät.

Oon nyt auttanut Villen duunissa, koska paikka missä tein pari tuntia aamulla, löysi vihdoin kokopäiväisen työntekijän. Kerkesin jo hurrata kun saan nukkua kuuteen asti, mutta iloa kesti yhden aamun, jonka jälkeen Ville sai kuningasidean että ne tarvii jeesiä Jeremyllä. Se niistä unista. :)

Yhtenä aamuna talutettiin hevosia radalta, kun vastaan tuli pienikokoinen intialainen kahden teutaroivan hevosen kanssa. Mä kerkesin mennä ohi, ja olin jo puolessa välissä parkkista, kun kuulin meteliä takaa. Kun käännyin, näin ensin kipinöitä maassa, kun hevosen kengät hakkaavat asfalttia vasten. Sen jälkeen huomasin, kun pikkumies roikkuu ilmassa, ja kumpikin hevonen riuhtoo itseään eri suuntaan. Siinä se kellui vähän aikaa, kunnes toisen hevosen ote lipesi, ja se juoksi porttien eteen ruohikolle. Intialainen ei paljoa viivytellyt, se lykkäsi toisen hevosen Villelle, ja lähti pyydystämään irti päässyttä.

Ensin se yritti saada hevosta kiinni vaanimalla. Se käveli hitaasti hevosta kohti, mutta aina kun se oli puolen metrin päässä narusta, hevonen ravasti kauemmas ja jatkoi syömistä. Intialainen ei lannistunut, se jatkoi samaa vaanimistaktiikkaa, ja kun vihdoin pääsi lähelle, se hyppäsi salamana kiinni naruun. Hevonen säikähti / suuttui, ja lähti täyttä laukkaa (niin nopeasti kun laukkahevonen nyt pääsee kiihtymään 30m matkalla) ruohikon poikki. Intialainen liukuu kantapäillä hevosen perässä ruohoa pitkin, ja ei päästä irti. En ole koskaan nähnyt hevosen menevän sellasta vauhtia joku narun perässä, onneksi tuli aita vastaan ja hevonen joutu pysähtymään ettei olis rysäyttänyt läpi. Kun hevonen pysähty intialainen taluttaa sen chillisti takasin Villen luo, nappaa toisen hevosen, heittää "cheers mate!" ja marssii porteista sisään. No worries.

--

Autorahat on vihdoin saatu säästettyä, ja ollaan yrietty metsästää kunnon nelivetoa, jolla voi tammikuun alussa lähteä kiertämään maata. Australia on kuitenkin suht iso, noin 7 milj. neliökilometriä, joten ollaan haettu lähinnä Land Cruisereita ja Nissan Patroleita, diesel koneella ja sopivilla kilometreillä. Suurin osa autoista on 7 paikkasia ja kattorekeillä varustettuja, että saadaan kamat kulkemaan. Merkkeihin päädyttiin niiden yleisyyden takia, eli jos joku osa menee rikki, ei tarvi käyttää koko omaisuutta auton korjaamiseen. Diesel koneet on myös varmempia, ja tulee halvemmaksi. Koko pakettiin ollaan budjetoitu noin 5.000 dollaria, johon sisältyy tonnilla huollot yms. Kone pitää kuitenkin käydä läpi ja puhdistaa ja tsekata, sillä kilsoja tulee kymmeniä tuhansia.

Neliveto pitää olla alla, sillä reitiksi ollaan katottu Perthistä etelärannikkoa pitkin itään. Australiassa on se kiva, että täällä on ihan 4wd autoille suunnattuja reittejä, joissa "tie" kulkee hiekkarannalla, vuoristossa yms. missä ei normiautoilla enää kuljeta. Kun on teltat messissä, surffilaudat katolla ja retkeilykamat kontissa, ei tarvita enää kuin Australian kesä, grilli ja olutta. Nyt meitä on kolme varmaa lähtijää, joten autossa on vielä tilaa jos joku innostuu. ;) Menopaluut saa Suomesta jollain 900 eurolla, ja kun kulut menee puoliksi, ei reilun kuukauden kiertoajelun hinnaksi tule edes mitään tähtitieteellisiä summia. (Lähtö tammikuun ekalla viikolla, mukaan saa liittyä :)) Villen kanssa jatketaan todennäköisesti matkaa pidempään, sillä kotiin pitää viimeistään palata vasta huhtikuun lopussa, jolloin on Hupellukset Norjassa.

--

Australialaista elämää ollaan maisteltu taas viinin, juustojen, oluen, suklaan ja rodeon merkeissä. Viime viikonloppuna käytiin vetäsemässä kiertoajelu viinitiloilla, jossa sunnuntai oli ihan rattoisa viettää viinipäissään. Tosin kahdennenkymmenennen viinimaistiaisen jälkeen rupesi jo vähän tuntumaan, ettei maistelussa ollut enää mitään järkeä, kaikki maistui yhtä hyvälle. Yhdellä tilalla oli yhdistetty juustot viiniin, ja päästiin kokemaan mitä hekumaalisimpia makuelämyksiä ihanan kermaisten juustojen ja kunnon punkkujen ja kuohuvien kanssa. Viineistä oli hyvä jatkaa suklaatehtaalle, missä saa syödä itsensä ähkyyn taivaallisesta suklaasta. Ja koska vielä jäi vatsaan tilaa, käytiin panimolla nauttimassa muutamia oluita. Mitä muuta voi sunnuntailta toivoa?

Seuraavana viikonloppuna mentiin kattomaan vähän hillbillyshowta rodeon muodossa. Koko halli oli ängetty täyteen länkkärihattusia ja kauluspaitaisia ausseja olutlasit kädessä, ja härkiä sekä lehmiä pienissä aitauksissa. Show koostui erilaisista rodeoratsastuksista. Lapset ratsastivat rodeota lampailla, alaikäiset nuoret pikkuhärillä ja aikuiset kunnon pihviliha-härillä. Osa ratsasti myös hevosilla. Oli jännä nähdä, että kaikki elukat ottivat rodeon ihan chillisti, kun portit avattiin, ne hyppi poukkoillen pois länkkärit selässään, mutta kun homma oli hoidettu, eläimet rauhoittu ja juoksi iloisesti pois. Mitkään otuksista ei näyttäny pahemmin stressaavan duunistansa. Kokemuksena aika hauska, mutta parin tunnin jälkeen tuli fiilis että tää on jo nähty, ja nyt vois nähdä jotain uutta. Ei kaduta että menin, mutta en tidä meenkö uudestaan.

Hullua, enää 3,5kk aikaa säästää, ja sit pikavisiitti suomeen ja takasin KRUISIMAAN!! :)))