Last week in Vietnam

Meillä kävi vähän hassusti rajalla, kun tultiin maahan. Oltiin etukäteen ostettu viisumit Vietnamiin netistä, mutta passintarkastuksessa ei tajuttu / muistettu mennä viisumitiskin kautta. Netissä luki, että kaikki tiedot löytyy kentällä automaattisesti. Riittää, kun tuo vain passin. Tästä tietty olisi voinu päätellä sen, että jos ennen passintarkastusta lukee isolla "Visa / Visa on arrival", vois kyseisellä tiskillä edes huvin vuoks käydä kysäsemässä mikä on tapa. No, meijän virkailijat oli passijonossa ylitehokkaita, ja maahan tulo kesti about 10 sekuntia. Virkailija kysyi "Tourist?" - meitsi vastaa "Yes", ja 2 viikon oleskelulupa passiin.

Vähän harmittaa kun maksettiin turhaan Vietnamin viisumimaksut, ja oltais saatu olla maassa se 2 viikkoo ilmasiks ilman viisumia. Toisaalta, nyt voidaan käydä vaik Laosista helposti uudestaan Pohjois-Vietnamissa, koska meijän viisumit ei ole aktivoitunu. Tää 2 viikkoo aiheutti myös sen, että jossain vaiheessa katottiin passeja Can Thossa, ja tajuttiin että meidän pitää olla 5 päivän kuluttua poissa maasta. :)

Yks hienoin juttu, mitä tehtiin Etelä-Vietnam rundin aikana, oli "floating market", eli kelluvat markkinat. Tultiin sattumalta sopivaan aikaan, koska 4 päivän jälkeen meidän saapumisesta markkinat loppuivat, ja paikalla oli enää muutamia paatteja. Tämä johtui osittain Kiinalaisesta uudesta vuodesta, joka on maan suurin juhla, ja jolloin kaikki Vietnamilaiset juhlivat perheensä kanssa.

Lähdettiin aamulla puoli 7 aikaan pienellä 2 hengen pikkupikku-pitkähäntäveneellä kohti markkinoita. Aamuherääminen oli tuskasta, sillä unirytmi on jotenki ihan vääristynyt. Päästään nukkumaan aina joskus 12 jälkeen, ja herätään about 12 aikaan. Matka markkinoille kesti pikku purkilla noin tunnin. Oli aika siistiä vedellä pitkin Mekongia auringon noustessa, ja paikallisten kiiruhtaessa markkinoille paatit täynnä vaikka mitä myytävää.

Markkinat oli jotain ihan muuta mitä oltiin odotettu. Kelattiin, et ne koostuis lähinnä veneistä, jotka on parkkeerannu ittensä riviin, ja jonne kaikki vuorotellen matkaa ostamaan sitä mitä tarvitsee - ei lähellekkään. Koko joki oli IHAN täynnä veneitä, ja jos miettii yhtään miten paljon näitä pikkuvietnamilaisia on, voi yrittää käsittää sitä määrää. Onneks meillä oli niin pieni vene, päästiin ajelehtimaan keskelle niitä kaikkia paatteja. Koska veneitä oli niin paljon, moottori ei ole melkein olleenkaan käynnissä, vaan liikkuminen tapahtuu lähinnä vetelemällä toisten veneitä itseensä päin. Jos eteenpäin ei pääse, tyrkitään kylmästi toisten veneet pois edestä, ja jatketaan eteenpäin.

Markkinoilla oli myynnissä vaikka mitä - oikeestaan kaikkea mitä täällä nyt maassa kasvaa. Etelä-Vietnam on paljon kosteempi ja parempaa viljelymaata kuin Pohjoinen, joten sato on yleensä hyvä. Paikalla on myynnissä myös eläviä kanoja, kukkia, sekä kalaa ja lihaa hygieenisesti suoraan viileässä +30 asteen auringonpaisteessa. Paikalla kelluu myös pikku-emäntiä, jotka tekevät about 1000-10000 dongin ruoka-annoksia (n.20s-1e) suoraan paatissa. Markkinoiden jälkeen kävimme syömässä, ja seilasimme takaisin Mekongin pikku-jokia, jonne ei päässyt aikaisemmin laskuveden takia. Koko reissu kesti noin 8h, ja oli kyl näkemisen arvonen.

Ollaan tutustuttu täällä suomalaiseen rouvaan, joka tekee vapaaehtoistyötä paikallisessa yliopistossa. Hän on ollut aikoinaan suomessa ruotsin- ja englanninopettaja, mutta jäänyt eläkkeelle. Viimeiset kuusi vuotta hän on asunut Can Thossa 4-7/kk vuodessa, ja opettanut yliopistossa englantia. Riitan kautta ollaan tutustuttu paikalliseen naiseen, joka puhuu vähän englantia ja tomii oppaana. Ha on ihana, Riitta kerto että Ha on hänen paras kaverinsa täällä, ja sen kautta on ollut helppo päästä paremmin tutustumaan paikalliseen elämään. Meillä oli sinänsä onnea Han kanssa, sillä ollaan saatu kaikki liput yms. hankittua ilman mitään komissioita, mukaanlukien venematkat Kambodiaan yms. Ha kirjotti meille jotkut Vietnamin kieliset laput, matkalle, ja ohjas tutuilleen jotka hoiti asiat hyvinkin sujuvasti.

Ha vei meijät kanssa moporetkelle maaseudulle. Tännekkin lähdettiin aikasin aamulla, mutta saatiin sen verran armoa että jouduttiin heräämään vasta kaheksalta. Otettiin kaks pyörää, Ville sai ajaa omaansa, ja meitsi matkusti Han kyydissa. Ensin käytiin paikallisessa "slummissa" eli hökkelikylässä, missä "normaalit" ihmiset asuvat. Koko alue on periaatteessa oma kaupunkinsa kaupungissa. Alueella on omat koulut, lääkärit, kaupat, you name it. Slummista on sinänsä ehkä huono puhua, vaikka ulkopuoli on mitä on, on lähes kaikki kämpät on sisältä siistin ja uuden näkösiä. Niihin on viritetty sähköt, monella on jo telkkarit, lapset on siistejä ja yleisilme ihmisillä on onnellinen.

Vietnamissa tuottaa onnea, jos joku rikas koskettaa sua. Paikallisilla onkin jännä tapa läpsiä ja taputella meitä, turisteina kuitenkin ollaan keskiverto vietnamilaista rikkaampia. Yhtenä päivänä kaupassa kassajossa Ville kääntyi sanomaan mulle jotain, samaan aikaan sen edessä jonottanut mies kääntyi ympäri, taputti Villeä olkapäälle, kuin sillä olisi ollut asiaa. Kun Ville kääntyi, mies kääntyi salamana tapaisin oikeinpäin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama ajettaessa kylässä, jengi saatto taputella ohi ajettaessa. :) Muksut menee kanssa ihan sekasin kun ne näkee turisteja. Koska täällä käy kuulemma tosi vähän turisteja verrattuna isoihin kaupunkeihin, ei moni lapsi ole koskaan nähnyt ulkomaalaisia. Ne saaattaa juosta perässä pitkään, huutaa "hello hello" ja nauraa. Moni on myös ihan fiiliksissä kamerasta, ja haluu ehdottomasti et niistä otetaan kuvia. Yks pikkupoika meni ihan hysteeriseks kun se näki Villen. Se rupes kiljumaan, nauramaan ja huutamaan samaan aikaan, ja lähti tulee juosten kohti ja osotti kokoaika Villee sormellaan. :D Isä vaan tuli vähän hämillään myhäillen perässä.

Kylän jälkeen ajettiin pitkin hiekkateitä, riisipeltoja, pikkukyliä ja asutusalueita. On muuten aika hullua vedellä mangoja ja karambolaa suoraan puusta Siel oli kans jotain tosi hyviä, makeita pikkuhedelmiä joiden nimeä en muista, mut kutsun niitä eyebollsseiksi koska ne näyttää ihan silmämunilta. Meki vaan mentiin Han kanssa jonkun tyypin pihaan ottaa muutama hedelmä puusta. Kämpän omistajat istu pihalla ja oli ihan ok asian kanssa, hymyili vaan. Ha ei edes tuntenu niitä. Kuinka moni oikeesti esim. suomessa menee jonkun tyypin pihaan vaan keräämään muutaman omenan tai mansikan, ja lähtee hymyillen pois? Mä veikkaan et vois tulla jonkun verran sanomista. :) Moporetki kesti ehkä 6h, ja vaikka takapuoli olikin hyvin hellänä ajelun jälkeen, oli taas ihan sairaan kivaa.

Ajelun jälkeen lähettiin Riitan kanssa uimaan paikallisen kasarmin uima-altaalle. Uiminen oli aika jännää. Oltiin ainoot naiset koko paikassa, jos ei oteta mukaan pikkutyttöjä, jotka kyllä nekin ui vaatteet päällä. Jengi tuijottaa kun olisit mikäkin ilmestys. Kadulla tuijottamiseen on jo tottunut, mutta uima-altaalla tuijotus oli vähän voimakkaampaa. Riitta kerto, että moni paikallisista ei o välttämättä nähnyt koskaan naista livenä uima-asussa, koska paikalliset ei käy uimassa. Täällä on kaunista olla mahdollisimman valkonen, ja naiset pelkää ruskettuvansa vedessä. Lisäksi, vaikka tänä päivänä on ok käyttää bikinejä myös miesten edessä, on se niin uusi juttu, että pienemmissä kaupungeissa naiset ei uskalla. No sen ehkä huomas. Kun istuttiin lepäilemään altaan reunaan, myös muuta jengiä hyppäs altaasta pois, ja kiipesi istumaan ihan meijän viereen. Eihän ne osaa sanoo mitään muuta kun "hello!". Sitä ne toistelee, ja hymyilee. :)

Päivä ennen lähtöä eteenpäin vietettiin kiinalaista uutta vuotta, ja siirryttiin tiikerin vuoteen. Kiinalaisen kalenterin mukaan uusi vuosi sijoittuu vuosittain joko tammikuun loppuun, tai helmikuun alkuun Tämäkin tuli ihan puun takaa, mut sattumoisin satuttiin olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä, ja sen takia viihdyttiin Can Thossa koko viikko. Can tho on kaupunki, jonne väki virtaa maalta viettämään uutta vuotta. Taas voi miettiä sitä ihmisten määrää mikä täällä on, ja varsinkin mopojen määrää. Vaikkakin jengi matkustaa maalta koko perhe (3-4 hlö) yhdellä mopolla tänne, on koko kaupunki silti aivan tukossa.

Meijän majotus sattui olemaan hyvässä kohtaan keskellä pääkatua, ja koko hotellin julkisivun puoleinen seinä oli pelkkää parveketta. Uutena vuotena kaupunki järjesti ison ilotulituksen vuoden vaihtumisen kunniaksi. Thank god meillä oli parveke, sillä ne ihmismassat oli niin jäätävät, ettei sinne väliin olis edes välttämättä halunnu lähtee änkeytymään. Tulitus oli aika upee, ja kesti aika pitkään. Vuosi ei vaihtunut kuitenkaan ihan suomalaiseen tapaan, vaan heti tulituksen jälkeen suurin osa lähti suoraan kotiin päin, eikä sammunut lumihankeen tai ruvennut haastamaan riitaa.

Päätettiin lähteä Vietnamista Kambodiaan uuden vuoden jälkeisenä päivänä , ja koska haluttiin mennä Phnom Penhiin veneellä, ja meillä oli enää muutama päivä maassaololupaa jäljellä. Bussimatka Chau Dociin, josta on laivayhteys eteenpäin, oli vähintäänkin mielenkiintoinen.

Ängettiin taas paikallisia pursuvaan minibussiin, ja päästiin nauttimaan "ruhtinaallisesta" jalkatilasta ja toivomaan ettei kukaan bussin takan olevista ihmisistä pölli mitään rinkoista, jotka oli penkkien alla jalkojen juuressa. Koska oli uuden vuoden jälkeinen päivä, oli ruuhkaa. Meijän kuski oli kuitenkin ihan raivohullu. Oikeesti. Se kiihdytti, jarrutti, kiihdytti, jarrutti, pumppas kaasua, tööttäs kokoaika (mit kylläkin kaikki tekee..) ja huito käsillä. Se meinas ajaa parin mopoilijan yli jotka ei kerennyt väistämään ajoissa. Koska mopoja oli niin paljon, kuski ajo kokoaika keskiviivan päällä, ja ohitti kaikki mahdolliset autot. Tiet ei ollu parhaassa kunnossa, varsinkaan alkuvaiheessa, ja pari kertaa bussi kävi myös ilmassa (!!). Ensimmäisen puolen tunnin aikana 2 matkustajaa oli oksentanu. Matkustajia oli n.12.

Noin tunnin päästä bussi teki ekan stopin, ja takapenkiltä hyppäs jengiä pois. Huokaistiin helpotuksesta, sais jalkoja jotakuinkin suoremmaks, kun yks mies vaihto takapenkille. Eikä mitä, joku vanha pierulta haiseva likanen mies tulee istuu siihen meijän penkkiriville vaikka selvästi näkee ettei mahduta istuu siihen normaalisti, ja vaikka takana on 6 paikkaa vapaana, myös ihan tilavia paikkoja. Ei siinä mitään änkeydytään siihen samaan mukavaan asentoon, meitsi nostaa jalat ilmaan ja Ville änkeytyy jalat harallaan niin et ukko ei edes mahdu istumaan kunnolla.

No, matka jatkuu. Tässä vaiheessa voi kuvitella miltä tuoksuu bussissa, missä jengi oksentaa, röyhtäilee ja piereskelee. Ilmastointi ei ole päällä, ulkoa puhaltava tuuli on yli 30 asteista ja aurinko paahtaa autoon täysillä. Niin, ja ikkunoita ei saa kunnolla auki, vaan noin 5cm aukot kummallekkin puolelle. Mennään vähän eteenpäin, kuski jatkaa hurjastelua kuin raivohullu Vatanen, ja meitsi kiittää onnea et on ruuhkaa, ja maksiminopeus on sen reilu 60km/h. En edes haluis tietää miten kovaa se ajais jos mopoja ei olis niin paljon edessä. Pari tyyppiä oksentaa lisää pusseihin, ja vauva meidän edessä oksentaa isänsä päälle, ja osa puklusta valuu lattioita pitkin meidän jalkoihin. Tässä vaiheessa tekee jo mieli itkeä. Voiks enään haista pahemmalle?

No mitä todennäköisemmin voi. Vanha ukko joka on Villen vieressä, ja joka vaivihkaa lukee edessä olevan vietnamilaisen pariskunnan tekstiviestejä (tosi vaivihkaa muuten, se laittaa päänsä melkein niiden väliin, ja nojautuu meitä vasten..) ja tuijottelee mun sääriä (tosi vaivihkaa sekin.. mul on viel täällä pitkät shortsit jalassa koska jengi on niin vanhoillista, en edes kulje missään pikku-Thaimaa-vaatteissa..) alkaa pistämään jotain hajulitkua naamaan. Mitä!?!? Kuka pistää hajulitkuja enää tässä hajussa? No, Ville nojautuu välissä eteenpäin niin ettei se nää mua, kuin mielenosotukses ukko rupeaa röyhtäilemään ja PUHALTAA ne röyhtäyshajut meidän päälle. Lisäks se lotraa sen jonkun eau de pirunsa kanssa 5 min välein. Tiedä sitte, ehkä sekin vaan toivoo ettei haista muita hajuja, mut voin luvata et ketään muuta haju ei helpota. Huipennuksena joku rupeaa piereskelemään.

Onneks matka on jossain vaiheessa ohi, ja päästään bussiasemalle. Asemalla hyökkää taas paikallinen mopomafia kimppuun kilpailemaan sikahintasista kyydeistä. Ei suostuta maksamaan kiskurihintoja, vaan jäädään istuskelemaan vähäks aikaa keskelle ei mitään, ja ootetaan toisia kuskeja tai nykyisten parempaa tarjousta. Menee ehkä 5min, ja kuskit tulee takasin ja kertoo uuden hinnan, ja hinta on ihan ok. Kaikenlisäks saadaan riksakyyti, eikä tarvi ottaa mopotaksia, jolla rinkan kanssa kulkeminen on ihan hasardia hommaa. Rinkka pitää kiinnittää ihan tajuttoman kovaa selkään, ja pitää kovaa kiinni moposta takaa ettei kaadu taaksepäin jokaisessa kiihdytyksessä. Lisäks päiväreppu pitää änkee kuskin ja ohjaustangon väliin, mistä se on helppo pölliä.

Otettiin yhden yön majotus Han tutuilta joen varrelta, koska saatiin kaikki ilman komissioita, ja loppupeleissä tuli halemmaks mennä tänne koska venematka tapahtuu pikkuveneessä, joten passintarkastukset ja rajamuodollisuudet menee nopeemmin, sekä vene lähtee paikan kelluvalta terassilta. Paikan ravintola oli myös ihan ok, ja sängyt hyvät, joten ei valittamista.

Vietnamilainen ruoka on ihan ok, mut pakko myöntää et se on pienoinen pettymys Thaimaan jälkeen. Vietnamissa käytetään mausteista tosi paljon vähemmän (aivan sama syökö katukeittiössä vai ravintolassa). Hyvää täällä on ihanan makunen kahvi, sekä siirtomaa-ajan vaikutuksena ranskalainen patonki. Jostain syystä punanen liha on täällä myös usein ihan järjettömän hyvän makusta, ja kaikki kasvismätöt ihan tuoreita ja rapeita sekä olut halpaa. Silti, maksaisin vaikka 5 kertasen hinnan jos sais välillä Thaimaalaisia curry-ruokia. Ollaan kuultu, et Kambodialainen ja Laosilainen ruoka on parempaa ja mausteisempaa. Sitä odotellessa.. :)